Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aiskhylos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Aiskhylos—Aisopos
kansankokouksessa oli näet ehdotettu, että D.
suurista ansioistaan palkittaisiin kultaseppeleellä.
A. nosti ehdotuksen esittäjää Ktesiphonia
vastaan kanteen laillisten muotojen rikkomisesta;
mutta hänen syytöspuheensa kohdistui itse
asiassa Demostheneeseen; intohimoisella
kiihkolla hän koetti mustata D:n koko yksityistä ja
julkista elämää sekä todistaa, että hänen
valtiollinen toimensa oli vienyt Ateenan turmioon. Asia
ratkaistiin vasta v. 330, jolloin D. loistavalla
puheella, jossa ei hänkään herjauksia säästänyt,
nujersi vastustajansa. A. sakotettiin ja läksi
pois Ateenasta. Oleskeltuaan useat vuodet
Rhodoksessa hän kuoli Samoksessa n. 315. —
Puhujana A. oli kansansa etevimpiä; varsinkin oli
hänen puheissaan vauhtia ja mukaansa
tempaavaa intohimon voimaa. O. E. T.
Aiskhylos [-y’-] (lat. Æschylus) (n. 525-455 e. Kr.), attikalaisen tragedian uudestaluoja
ja varsinaiseksi draamaksi kehittäjä. A. oli
Eupliorionin poika, ylhäistä ateenalaista sukua,
joka lukeutui Eleusiin deemokseen. Taisteli
Hellaan vapauden puolesta molempien
persialaissotien suurissa taisteluissa. Jo v:n 500 paikkeilla
A. oli tragediakilpailussa osallisena; v. 484 hän
ensi kerran voitti kilpailijansa. Kirjoitti
yhteensä 90 näytelmää (tragedioja ja n. s.
satyyri-näytelmiä). Kävi v. 446 ja v:n 470 paikkeilla
Sisiliassa, Syrakusan hallitsijan Hieronin luona.
Kuoli Sisilian Gelassa v. 455. A. on
maailmankirjallisuuden suurimpia runoilija-neroja,
syväaatteinen, rohkealentoinen. Mahtavasti vaikutti
häneen suurten taistelujen herättämä tietoisuus
henkisten voimain etevämmyydestä taistelussa
aineellista ylivoimaa vastaan. — Ennen häntä
tragedia näkyy olleen kantaatin-tapainen
laulunäytelmä, jossa pääasiana olivat tanssiaskelin
esiintyvän koorin laulut; näiden välisissä
näytöksissä esiintyi yksi ainoa näyttelijä
vuoropuhelussa koorin esimiehen kanssa. A. lisäsi
toisen näyttelijän; siten toimivat henkilöt voivat
ryhtyä keskinäiseen puheluun ja
vuorovaikutukseen. Koorin osuus supistettiin ja vuoropuhelu
sai tärkeimmän sijan. Siten A. loi tragediasta
varsinaisen draaman. — Viimeisissä
tragedioissaan A. käytti kolmeakin näyttelijää —
uudistus, jota sanottiin Sophokleen keksimäksi.
— Ollen Ateenan jumalanpalveluksen
(Dionysoksen palveluksen) pyhiä menoja tragedia alusta
pitäen otti aineensa kansanuskon pyhittämästä
tarustosta, siis tavallista ihmiselämää
korkeammista olopiireistä. A. antoi sen uskonnolliselle
luonteelle uuden lennon, tehden tragediansa
suurten, korkealle tähtäävien aatteiden
kannattajiksi. — Hänen luonteensa ovat harvoin
voimakkain piirtein haahmoillut. Toiminta on hänen
tragedioissaan sangen yksinkertainen ja
suora-syinen. Mutta valtaavien tunteiden jännitystä
niissä kyllä on. — Välistä A. yhdessä kilpailussa
esitettävässä kolmen tragedian sarjassa (vieläpä
siihen liittyvässä satyyrinäytelmässäkin) kehitti
samaa tragedia-aihetta laajasuuntaiseksi
kokonaisuudeksi (Trilogia = tragedia-kolmikko,
tetralogia = näytelmä-nelikkö). Lyyrillinen
ja varsinaisesti draamallinen puoli olivat A:n
tragedioissa mitä luontevimmassa yhteydessä
keskenään. Kuvaavien, mukaansa tempaavien
rytmien laadinnassa A. oli verraton mestari. Hänen
koorilaulu-sävelmänsä ovat hukkuneet, mutta me
tiedämme, että niitä myöhempinä aikoina
ihaeltiin suuren musiikkityylin jaloimpina tuotteina.
— A:n teoksia on (paitsi vähäisiä katkelmia)
säilynyt vain 7 tragediaa: 1) H i k e t i d e s (=
Turvanhakijat; Danaoksen tyttärien tarusta),
rakenteeltaan vanhanaikainen kappale, jossa
lyyrillisellä aineksella on erittäin laaja sija. 2)
P e r s a i (= Persialaiset) sai kilpailussa voiton
v. 472. Sen aineena on Salamiin taistelu tahi
oikeastaan se vaikutus, minkä tieto helleenien
voitosta ja suuren persialaisen sotavoiman
kukistumisesta oli omiaan Persiassa herättämään.
Siis aine runoilijan oman ajan historiasta.
Persialaissotien tapahtumat näet kohosivat jo
aikalaisten silmissä pyhien tarujen
ihannemaailman tasalle, josta tragediat muutoin ottivat
aineensa (jo ennen A:ta oli hänen vanhempi
aikalaisensa Phrynikhos 2:ssa tragediassa käsitellyt
suuren kansallisen taistelun vaiheita).
3) H e p t a e p i T h e b a s (7 sankarin sota Thebaa
vastaan), loppukappale trilogiaa, jolla A.,
jouduttuaan v. 468 alakynteen kilpailussa Sophokleen
kanssa, v. 467 sai voiton. 4) Prometheus
Desmotes (Pr. kahleissa), suurenmoinen
tragedia, jossa henkilöinä ovat jumalaolennot ja
jossa persoonallisuuden arvon tunne ja vakaumus
henkisen voiman kukistumattomuudesta mitä
valtavimmin ilmestyy; luullaan trilogian
alkukappaleeksi. 5 6, 7) Ainoa säilynyt trilogia:
A g a m e m n o n, K h o e p h o r o i, E u m e n i d e s,
yhteisellä nimellä O r e s t e i a. Tämä
tragediaryhmä, joka sai voiton v. 458, oli A:n
viimeinen teos; siinä hänen taiteensa on
korkeimmillaan. Aine on otettu Atreuksen suvun
tarustosta. Agamemnon tragediassa on
päähenkilönä jylhän mahtavasti kuvattu Klytaimestra,
joka surmaa Troian sodasta palanneen
puolisonsa. Seuraavassa tragediassa (K h o e p h o r o i
= Hautauhrin tuojat) Agamemnonin ja
Klytaimestran poika Orestes kostaa isänsä veren
surmaamalla äitinsä. Eumenides tragediassa
sukukiro tulee vihdoin sovitetuksi; Orestesta
vainoavat kostottaret (Erinyt) lepytetään, ja
he muuttuvat laupeiksi Ateenan kansan
suojelusjumaliksi.
Suomennos: Agamemnon, suom. Kaarlo
Forsman [Koskimies], Porvoo 1897.
vrt. Kreikan kirjallisuus, Koori.
Tragedia, Satyyrinäytelmä. O.E.T.
Aisne [ën], 1. Pohjois-Ranskan joki, joka
tulee Meusen departementista ja laskee Oiseen
lähellä Compiegneä. — 2. Departementti
Pohjois-Ranskassa, 7,427 km², 536,000 as. (1901),
pääkaupunki Laon. Maanviljelys ja teollisuus
korkealle kehittyneet.
Aisopos [-sō-] (lat. Æsō’pus), kreik.
muistotarinan mukaan eläinsadun (ks. t.) isä.
Herodotos mainitsee A:n kuningas Amasiin (6
vuosis. e. Kr.) aikalaisena ja kertoo hänen
olleen orjana Samoksessa ja saaneen väkivaltaisen
surman Delphoissa; myöhemmin liittyi A:n
nimeen laaja tarusikermä, joka on kaikkea
historiallista perää vailla. — Eläintaruja oli
kreikkalaisilla kyllä paljoa ennen yllämainittua
aikaa. — N. s. A:n tarut olivat suorasanaisia ja
levisivät kauan ainoastaan suupuheen kautta.
Varsinkin Ateenassa niiden tiedetään olleen
suuressa suosiossa; m. m. niitä viljeltiin
puhuja-kouluissa; näitä varten toimitti Demetrios Pha-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
