Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aivoteltta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
käytännössä kreikkalaista oppia tunnustavilla
kansoilla, sisältää 305 vuorok. 6 tuntia ja on siis
11 min. 14 sek. liian pitkä. 128:ssa vuodessa
karttuu 1 vuorokausi liikaa. Kalenteri kaipasi
siis uudistamista, jonka suoritti paavi
Grego-rius XIII. Gregoriaaninen
kalenteri 1. uusi luku tuli käytäntöön 1582.
Karkausvuosiin nähden noudatetaan siinä
seuraavaa sääntöä: sen sijaan kuin juliaanisessa
kalenterissa jokainen satavuosi on
karkausvuosi, ovat gregoriaanisessa kalenterissa
karkausvuosia vain ne, joiden sataluku on
tasan-jaollinen 4:llä. Erotus näiden kahden
kalen-teiin välillä on nyt 13 vuorok. Uusi luku tuli
käytäntöön roomalaiskatolisissa maissa,
Ruotsissa ja Suomessa vasta 1753. Kansa käytti
vanhaa lukua vielä 1800-luvun alkuun asti.
Muinaissuomalaisten, samoinkuin
useiden muidenkin suomalais-ugrilaisteu kansain
ajanlaskussa oli vuosi jaettu 13 kuukauteen,
(vrt. Vuosi, Kuuvuosi, Tähtivuosi,
A 1 m a n a k k a.)
Tärkeimmät historialliset a:t ovat:
kristillinen a., s. o. jälkeen Kristuksen
syntymän, roomalaisen apotin
Dionysiok-sen (525) alkama, joka asetti Kristuksen
syntymän vuoden l:u 25 p:ksi jouluk.,
käytetty Roomassa kirkollisessa ajanlaskussa
(Salien vuosisadan keskivaiheilta ja tuli länsimaissa
yleiseksi 10:nnestä vuosisadasta alkaen; h e d
s-ra (Muhammedin pako, 15 p. heinäk. 622 j. Kr.)
on kalili Omarin ajoista asti käytännössä
muhamettilaisessa maailmassa. — Intialaisesta
ajanlaskusta ovat huomattavia Kaliyugan,
28 p. helmik. 3102 e. Kr. ja buddhalaisten a.,
Ruddha Säkjamun’in kuolinvuodesta (543). —
Kreikkalaineu a., olympiadit, alkavat 23 p.
l.i in&k. 776 e. Kr. Roomalainen a. Rooman
perustamisista (ab urbe eonditaj johtuu Varron
tiedonannon mukaan v :sta 753 e. Kr. N a b o n a
s-sarin a. 747-324 e. Kr., siihen liittyy
Plii-lippoksen a. eli aika Aleksanteri Suuren
kuolemasta. Roomalainen konsuliaika laskee aikaa
vuotuisesti valittujen konsulien mukaan, joidjn
sarja alkaa kuninkaiden karkoittamisvuodesta
509 e. Kr. ja jatkuu porvarillisena ajanlaskuna
v:oen 541 j. Kr. Diokletianuksen a.
(1. m a r 11 y y r i-a.) lukieu 29 p:stä elok. 284
j. Kr. Ranskan vallankumouksen a.,
jonka vuodet merkittiin roomalaisilla
numeroilla (an. I, II j. n. e.), aloitettiin 22 p:stä
syysk. 1792 ja otettiin käytäntöön 6 p. lokak.
1793, mutta lakkautettiin jo 1 p. tammik. 1806.
(A. D.J
Ajanmääräys, paikallisajan määrääminen,
joka tapahtuu n. s. pasaasikoneella, siten että
tehdään havainto jonkun kiintotähdeu kulusta
havaintopaikan meridiaanin kautta. Kun
paikan maantieteellinen asema on tunnettu, niin
tiedetään jo ennakolta, mihin aikaan
kysymyksessä olevan tähden tulee kulkea tämän paikan
meridiaanin kauttn. O. M-r.
Ajantasaus ks. Aurinkoaika ja
Päiväntasaus.
Ajantieto, aikakirja (ks. t.), esim. Laurentius
Petrin 1058 julkaisema „Synopsis
ehronologia-linnonicæ rhytmiea, eli ajan tieto Suomenmaan
menoist ja useost"; myöskin joskus = alina
linkka, ajanlasku.
Ajattara, paha haltija, joka eksytti naisen
haamussa metsäiniestä tai laskeutui nukkuvan
rinnan päälle painajaisena. Sana lainattu
liettuankielestä (liett. aituaras = painajainen).
K. K.
Ajatteleminen on se sielun toiminta, jossa
mielteitä tahallisesti yhdistetään toisiinsa ja
muodostellaan siinä tarkoituksessa, että sen
avulla pääsisimme todenperäiseen tietoon.
Mieltämisen eli tietopuolisen sieluntoiminnan alalla
sopii erottaa kolme kehitysastetta: 1. havainto,
2. mielikuvitus (laajassa merkityksessä) 1.
ku-vausvoima ja 3. ajatteleminen. Alemmat
miel-täniistoiminnat tapahtuvat itsestään 1.
mieltävän tahtomatta: havainto johtuu suorastaan
ulkonaisesta aistinkiihotuksesta,
mielikuvituksessakin mielteet ilmestyvät tajuntaan
määrätyistä sielullisista syistä asianomaisen
tahtomatta, — esim. kaksi miellettä, joita usein on
yhtaikaa tajuttu, esiintyy sitten
assosiatsioui-tottumuksen pakosta yht’aikaa tajunnalle;
ajatteleminen on sitävastoin sisällistä itsetoimintaa.
Kokemus opettaa ihmiselle, että ne
mielleyhtymät, jotka satunnaisesti ovat hänen tajuntaansa
muodostuneet ulkovaikutelmien ja
mielleasso-siatsionien johdolla, usein ovat erehdyttäviä;
sentähden häneen herää itsetietoinen pyrkimys
päästä päteviin mielikuviin ja tietoihin, s. o. hän
rupeaa ajattelemaan. Ajatteleminen on siis
yht’aikaa mieltämistä ja sisällistä tahtomista :
tahto siinä hallitsee ja ohjaa
mieltämistoimin-taa. Täysin kehittyneessä ajattelemisessa
tapahtuu sisällinen valinta: muistin ja
mielleassosi-atsionien vaikutuksesta suuri joukko mielteitä
ja mielleyhdistyksiä pyrkii tunkeutumaan
tajuntaan, mutta ajatteleva henki valitsee ja
omaksuu niistä ainoastaan ne, jotka se huomaa
oikeiksi ja asianmukaisiksi. Siten ajatteleminen
eroo alemmista tietopuolisista sieluntoiminnoista
siinäkin, että mielteet eivät yhdy toisiinsa
ulkonaisten. satunnaisten asianhaarojen mukaan,
vaan sellaisella tavalla, joka johtuu niiden
omasta sisällyksestä ja olemuksesta. Kaikkeen
ajattelemiseen liittyy omituinen loogillisen
välttämättömyyden tunne; tuntuu
olevan välittömästi selvää, että ajatuksen
muodostamat mielleyhdistykset ja johtopäätökset
johtuvat asiain omasta, olokohtaisesta
(objektiivisesta) luonnosta, eivätkä mistään ajattelevan
satunnaisista arveluista tahi mielihaluista. —
Jokapäiväisessä kielessä ajatella sanaa usein
käytetään laajemmassakin merkityksessä. Sillä
osoitetaan kaikkea mieltämistä, joka ei
suorastaan johdu aineellisesta ulkovaikutuksesta, siis
myös muistamista ja muuta mielikuvituksen
toimintaa. Myöskin muutamat filosofit, esim.
Descartes, ovat käyttäneet sitä yhtä laajassa
merkityksessä talli vielä laajemmassakin,
osoittamaan kaikkia itsetietoisia sielullisia
tapahtumia. A. Or.
Ajatuksellinen 1. ideaalinen,
intellektuaalinen, — nämä sanat ovat kuitenkin useammin
suomennettavat toisin, esim. sanoilla
aatteellinen. ihanteellinen, älyperäinen. — Filos., se, mikä
on olemassa ihmisen ajatuksissa tahi
mielikuvana, ulkonaisen, aineellisen olevaisen
vastakohtana; myöskin (abstraktisen) ajattelemisen
kehittämä ja tarkistama mielikuva, aistillisten,
havainnollisten mielteitten vastakohtana.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
