Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aleksanteri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kumotuiksi ne rajoitukset, jotka Pariisin rauha
oli asettanut sen merivoiman kehitykselle
Mustalla merellä. Kohdatessaan Saksan ja
Itävallan keisarit v. 1872 A. sai aikaan n. s.
kolmenkeisarinliiton, joka muutamiksi vuosiksi
määräsi Euroopan valtain keskinäisen valtiollisen
aseman. Ranskalais-saksalaisen sodan
aiheuttama oli myös Venäjän armeijan uudistus, kun
yleinen asevelvollisuus saksalaisen mallin
mukaan perustettiin 1874, mikä laitos pantiin
toimeen Suomessakin keisarin ja säätyjen
hyväksymän asevelvollisuuslain kautta v:lta 1878. A.
koetti Turkin hallitukselta hankkia sen
kristityille alamaisille paremman aseman, ja kun tämä
ei onnistunut niin hän, taipuen venäläisen
natsionalistisen puolueen kehotuksiin, vaikka
vastenmielisesti, julisti Turkkia vastaan sodan. Itse
hän keväällä 1877 seurasi Turkkiin marssivaa
armeijaansa. Sotaonni oli alussa vaihteleva,
mutta vuoden lopussa venäläiset valloittivat
Plevnan, jonka jälkeen keisari palasi Pietariin,
kansan riemulla häntä tervehtiessä. Kun venäläiset
sotajoukot olivat menneet Balkanin yli ja
tunkeutuneet Konstantinopolin läheisyyteen,
päättyi sota S:t Stefanon välirauhaan, jota seurasi
Berliinin rauhanteko v. 1878. Venäjän puolelta
arveltiin, ettei siinä oltu saavutettu kaikkea,
mitä oli toivottu ; kuitenkin Venäjä sai tuon
rauhan kautta alueensa laajennetuiksi sekä
Euroopassa (osan Bessarabiaa) että Aasiassa (Kars’in
alueen). Serbia ja Romania tulivat itsenäisiksi
valtioiksi ja Bulgariakin vapautettiin
turkkilaisten ikeen alta.
Keisari A:n viimeisinä vuosina nihilistinen
liike, kaikista ehkäisytoimista huolimatta, yhä
kasvoi ja sai aikaan uusia murhayrityksiä.
Huhtik. 1879 ampui Solovjev Pietarissa viisi
laukausta keisaria vastaan, kuitenkaan osaamatta;
jouluk. s. v. nihilistit koettivat räjähyttää
ilmaan keisarillisen junan lähellä Moskovaa ja
samoin helmik. 1880 osan talvipalatsia
Pietarissa, jolloin suuri joukko keisarin
henkivartijoista sai surmansa. Nämät „vapauden
ystävien” rikokset olivat sitä mielettömämpiä, koska
A. juuri viimeisinä elinvuosinaan innolla
harrasti vapaamielisten uudistusten aikaansaamista.
Hän asetti komitean, jonka etunenässä oli
kenraali Loris Melikov ja jonka, samalla kuin se sai
toimekseen tukehuttaa vallankumouksellisen
liikkeen, oli käsketty valmistaa
kansanedustajalaitos. Keisari oli jo aikeessa kutsua kokoon
edustajia Venäjän eri osista keskustellakseen heidän
kanssaan. Mutta nämät tuumat raukesivat
tyhjiin, kun hän joutui uuden nihilistien
alkuunpaneman murhayrityksen uhriksi; palatessaan
eräästä paraatista Pietarissa hän näet pahasti
haavoittui vaunujen alle viskatuista pommeista,
ja kuoli palatsiinsa saavuttuaan samana p:nä,
maalisk. 13 (1) p. 1881.
Moskovan Kremlissä paljastettiin 1898
muistomerkki keisari vainajasta, ja Katariinan
kanavan varrelle Pietarissa, jossa murha
tapahtui, on sen johdosta rakennettu kirkko.
Suomessa päättivät säädyt, kun ensi kerran
kokoontuivat maamme hyväntekijän kuoleman jälkeen,
pystyttää kuvapatsaan, joka Walter
Runebergin tekemänä paljastettiin Helsingissä
huhtik. 29 p. 1894. — Keisari A. oli v. 1841
nainut Maria Aleksandrovnan, Hessenin
prinsessan, joka kuoli kesäk. 3 p. 1880. Sam.
vuonna A. meni uudestaan naimisiin ruhtinatar
Katariina Dolgorukovan kanssa.
Keisarin vanhin poika, suuri- ja perintöruhtinas
Nikolai, synt. 1843, oli kuollut ennen isäänsä
Nizzassa v. 1865. Th. R.
Aleksanteri III (1845-94), edellisen
poika, synt. Pietarissa 10 p. maalisk. (26 p.
helmik.) 1845. Hän
sai aluksi
tavanmukaisen sotilaallisen kasvatuksen,
mutta kun hän
vanhemman veljensä
Nizzassa 23 p.
huhtik. 1865 kuoltua
oli tullut
kruununperillisen eli
sesarevitšin asemaan,
ruvettiin kohdista
maan huomiota
hänen vastaiseen
asemaansa hallitsijana. Silloinen
lakitiedetten professori, vihdoin Pyhän
synodin
yliprokuraattori Pobjedonostsev sai asiakseen esittää
hänelle Venäjän valtio-oikeutta. Aksakovin ja
Katkovin kannalla seisoen, ehkäpä vielä
jyrkempänäkin, opettaja esitti itsevaltiuden ja
oikeauskoisuuden toisiinsa eroamattomasti
liittyneet aatteet Venäjän mahtavuuden takeena,
ja tämä käsitys tuli korkean oppilaan
käsityskannalle määrääväksi. Turkin sota 1877-78
monine vastoinkäymisineen tuotti silloiselle
johdolle mitä ikävimpiä nöyryytyksiä,
paljastaen kavalluksia aina keisarillisessa perheessä
saakka; mutta perintöruhtinas, joka kenraali
Vannovskij esikuntapäällikkönään johti
eurooppalaisen sotanäyttämön itäistä armeijaa,
pysyi maineeltaan puhtaana, sekä tutustui sotaan
aivan läheltä. Tällöin hänessä kasvoi ja
varttui luja rauhanharrastus, joka merkitsi
vastaiselle hallitsijalle paljon. Kun isä monta
murhayritystä vältettyään 13 p. maalisk. 1881
kaatui veriinsä, vallitsi Venäjällä kauhun
ohessa toivo, että uusi hallitsija ohjaisi
valtakunnan kehityksen paremmille poluille. Mutta
Pobjedonostsevin vaikutuksesta A. päinvasto
peruutti isänsä jo allekirjoittaman
määräyksen neuvovalla vallalla varustetun
eduskunnan kokoonkutsumisesta; entistään ehompana
yksinvaltiuden tuli kohota Venäjän johtajaksi.
Rautaisella ankaruudella vainottiin sitten
kapinallista liikettä ja suurilla uhreilla se saatiin
ajaksi tukehtumaan. Oman väkivaltaisen
loppunsa varalta hallitsija oli määrännyt veljensä
Vladimirin alaikäisen kruununperillisen
holhoojahallitsijaksi. Ja se vanhoillinen politiikka, jota
uusi hallitsija aivan johdonmukaisesti pyrki
noudattamaan, toi lähinnä mukanaan
Itämerenmaakuntain saksalaisten oikeuksien ankaran
supistamisen sekä puolalaisia vastaan jatkuvan
sortopolitiikan. N. s. stundistejä,
protestanttiseen käsitykseen taipuvaa lahkoa, vainottiin
ankarasti, ja juutalaisten ennestäänkin kurja
asema kävi yhä pahemmaksi. Venäjän kieli,
kansallisuus ja peritty uskonto olivat kaikilla
 |
| Aleksanteri III. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
