Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Alkuaineitten periodinen järjestelmä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kemiallisiin ominaisuuksiin nähden, niin voidaan ne
jakaa ryhmiin ja sarjoihin. Ominaisuudet
riippuvat atomipainoista, ks. Alkuaineitten
periodinen järjestelmä.
[Remsen-Komppa, „Epäorgaaninen kemia"; Edv. Hjelt,
„Kemia".] (W. B.)
Alkuaineitten periodinen järjestelmä on
luonnollinen jakojärjestelmä alkuaineiden
atomipainojen mukaan. 1829 näytti Döbereiner, että
yhdenmukaisesti suhtautuvat alkuaineet usein
muodostavat n. s. triadin s. o. kolmen
alkuaineen atomipainoista on keskimäinen yhtä
suuri kuin kahden toisen aritmeettinen
keskiarvo, ja hän päätti tästä, että alkuaineitten
ominaisuudet jossain määrin olivat riippuvaisia
niiden atomipainoista. Tätä jakojärjestelmää
kehittivät sitten etenkin ransk. Beguyer de
Chancourtois (1862) ja engl. J.
Newlands (1863), mutta vasta venäl. D.
Mendelejev (1869) ja saks. Lothar Meyer (1870)
näyttivät lopullisesti, että alkuaineitten
ominaisuudet ovat riippuvaisia (funktsioneja), vieläpä
jaksottain riippuvaisia (periodisia funktsioneja)
niiden atomipainoista. Jos nimittäin
järjestetään alkuaineet atomipainojensa suuruuden
mukaan peräkkäin yhteen jaksoon, alkaen vedystä,
jonka atomipaino on pienin, niin huomataan,
etteivät enimmän toistensa kaltaiset alkuaineet
välittömästi seuraa toisiansa, vaan esiintyvät
periodisesti s. o. ne ovat erotetut toisistaan
määrättyjen välimatkojen päähän. Jos alkuaineet
täten perätysten kirjoitetaan paperiliuskalle ja
tämä kierretään spiraaliin niin, että
kemiallisilta ominaisuuksiltaan samankaltaiset
alkuaineet tulevat olemaan samassa pystysuorassa
jaksossa ja spiraali leikataan pystysuorasti halki,
saadaan taulu, jossa on kymmenen vaakasuoraa
n. s. sarjaa ja kahdeksan pystysuoraa n. s.
luonnollista ryhmää. Jälkimäiset,
paitsi kahdeksas, jakaantuvat kahteen
alaryhmään A ja B. Jaksottainen riippuvaisuus
näyttäytyy eräitten fysikaalisten
ominaisuuksien vaihteluissa ja siinä, että vaakasuorien
sarjojen ensimäiset jäsenet ovat emäksiä
muodostavia alkuaineita, mutta jos siirtyy sarjoja pitkin
oikealle, muuttuvat alkuaineet vähitellen
happoja muodostaviksi, jolloin kuitenkin ryhmällä
VIII on omituinen välittävä luonne riippuen sen
asemasta ryhmien I ja VII välillä. Valenssi eli
kemiallinen arvo vaihtelee yleensä siten, että se
kohoaa 1:stä ryhmässä I 4:jään ryhmässä IV,
jonka jälkeen se alenee taas 1:teen ryhmässä VII.
Korkein mahdollinen valenssi, joka esiintyy
happiyhdistyksissä, kohoo kuitenkin tasaisesti
1:stä ryhmässä I 8:aan ryhmässä VIII, esim.
I II III IV V VI VII VIII
K20 CaO Al2O3 CO2, P205 S03 Cl207 0s4
Eri ryhmien tyyppeinä voi pitää seuraavia
alkuaineita:
I II III IV V VI VII VIII
Na Mg Al Si P S Cl Ru, Rd, Pd
Vetyä on vaikea sijoittaa tähän yleiseen
järjestelmään. Muutamat ovat asettaneet sen I:een
n. s. alkalimetallien ryhmään, johon sen eräissä
suhteissa metallin tapainen luonne ja sen
valenssi 1 oikeuttavat. VIII:n ryhmän
kaasumaiset alkuaineet, n. s. jalot kaasut (heliumi, neon,
argon, krypton, xenon) erottavat useat tutkijat
erityiseksi O-ryhmäksi sen tosiseikan
perusteella, ettei näitä alkuaineita ole saatu
muodostamaan yhdistyksiä minkään muun alkuaineen
kanssa.
Tämä periodinen järjestelmä kesti loistavalla
tavalla koetuksen kun Mendelejev sen perusteella
edeltäkäsin jokseenkin tarkasti määritteli
muutamiin sen aukkoihin tulevat alkuaineet
ominaisuuksiltaan, esim. gallium’in (eka-aluminium).
[Remsen-Komppa, „Epäorgaaninen kemia"; Edv.
Hjelt, „Kemia".]
(W. B.)
Alkuastuin, pölkkyastuin, täysinäinen
ensiastuin portaissa. J. C-én.
Alkueläimet (Protozoa), alhaisimmat,
yksinkertaisimmat, yleensä hyvin pienet elimistöt.
Alkueläinten ruumiin olennaisen, elävän osan
muodostaa tumalla varustettu alkulimamöhkäle,
ja niinmuodoin voi alkueläimiä pitää
yksisoluisina elimistöinä vastakohtana korkeammille
elimistöille eli monisoluisille eläimille ja kasveille
(kudoseläimille ja kudoskasveille). Vaikka
alkueläimet muotoarvoltaan vastaavat kukin
yksityistä kudossolua, niin ne kumminkin osoittavat
monenlaisia erilaistumisia rakenteessaan ja
elämäntehtäviensä toimittamisessa. Toiset
lähenevät näissä suhteissa enemmän todellisia kasveja,
toiset eläimiä (vrt. Alkeiselimistöt).
Useimmat lajit elävät vedessä tai kosteissa
paikoissa, lukuisat ovat loisia. Monet alkueläimet
esiintyvät äärettömän lukuisina; niinpä
fossiilisten juurijalkaisten pii- ja kalkkirangot
muodostavat kokonaisia vuorikerroksia; monet
loisina elävinä lajit ovat tarttuvien tautien
aiheuttajia. Alkueläimet jaetaan neljään suureen
ryhmään: juurijalkaiset (Rhizopoda),
siimalikoeläimet (Flagellata), väryslikoeläimet (Ciliata) ja
itiöeläimet (Sporozoa). Yhteensä näihin kuuluu
useita tuhansia nykyään eläviä ja kivettyneitä
lajeja. K. M. L.
Alkuhistoria, esitys jonkun maan tai kansan
vanhimmista (sivistys-) oloista, ennen varsinaista
historiallista aikaa; sanotaan myöskin
esihistoriaksi.
Alkuhärkä (Bos primigenius), sukupuuttoon
kuollut härkälaji, joka vielä Cæsarin aikana eli
Saksassa ja Englannissa. Mainitaan
Niebelungenliedissä nimellä „ur”. Pysyi kauvimmin
Puolassa, jossa viimeiset hävisivät vasta
1600-luvulla. Sekoitetaan usein visenttiin (ks. t.).
A:n ruumiinmuoto oli hyvin kesyn härän
tapainen ; väri musta, pitkin selkäpiitä valkea juova,
sarvet isot, ensin eteen sitten ylös taipuvat;
niistä tehtiin juoma-astioita. Useat lehmärodut
polveutunevat alkuhärästä.
Alkuihminen ks. Ihminen.
Alkiiimettäväiset (Prototheria), alhaisimmat,
istukkaa vailla olevat, munivat nisäkkäät
(Promammalia). Nykyään elävistä nisäkkäistä
edustavat tätä ryhmää nokkaeläimet
(Ornithorhynchus ja Echidna). K. M. L.
Alkuin (735-804), Kaarle Suuren kuuluisa
neuvonantaja ja aikansa oppineimpia
miehiä, synt. Yorkissa ylhäisestä anglosaksilaisesta
suvusta. Sai hyvän kasvatuksen
syntymäkaupunkinsa luostarikoulussa, jonka johto
sittemmin joutui hänen käsiinsä. Kaarle Suuren
hartaasta pyynnöstä hän toisella Rooman
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
