Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Alopaeus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kirjoittamiaan ja saamiaan kirjeitä, 1702-1809 välillä
Suomessa käytyjen sotien historiaa, tietoja
Suomen seurakuntien historiasta, Gezelius
nuoremman konseptikirjan 1712-17 y. m. Suuri osa tätä
julkaisua on saatu tuomiorovasti Magnus
Alopaeuksen (ks. t.) kokoelmista.
Alopaeus, laaja itä-suomalainen pappis- ja
virkamiessuku, polveutuu kerimäkeläisestä
talonpojasta Tuomas Kettusesta, joka eli 16:nnen
vuosis. keskipaikoilla. Hänen poikansa,
pojanpoikansa ja poikansa pojanpoika olivat
kappalaisina Jääskessä ja nimeltään Kettunius.
Viimeksimainitun viisi poikaa ottivat
nimekseen Alopaeus
(kettu = kreik. alōpēks).
Vanhin näistä oli
Jääsken kappalainen
Magnus A. (k. 1692),
josta suvun
huomattavimmat jäsenet
polveutuvat. Yksi
suvun haaroista on
aateloitu nimellä
Nordensvan (ks. t.).
1. Magnus
Jakob A. (1743-1818),
piispa, synt.
Leppävirroilla, tuli 1770
matematiikan ja
1785 teologian
lehtoriksi Porvoon
lukioon, 1794
tuomiorovastiksi ja 1809 Porvoon hiippakunnan
piispaksi. A. oli valittuna edustajana Porvoon
valtiopäivillä, jonka neuvotteluihin hän
innokkaasti otti osaa. Kun n. s. Vanha Suomi
yhdistettiin muuhun Suomeen, sai A. 1811 käskyn
tarkastaa sikäläisiä seurakuntia ja tehdä
ehdotuksen niiden järjestämisestä ja yhdistämisestä
Porvoon hiippakuntaan. A. suoritti tämän vaikean
ja arkaluontoisen tehtävän suurella taidolla ja
menestyksellä. Suomen silloisissa uusissa
valtio-oloissa A:n järjestämiskykyä kysyttiin monessa
muussakin asiassa, ja hänen näin syntyneet
suunnittelunsa ovat pysyneet voimassa kauan
hänen kuolemansakin jälkeen. A. harrasti
myöskin kouluasioita ja kansanopetuksen
parantamista hiippakunnassaan. Hänen historiallisten
tutkimustensa tuloksena oli ansiokas Porvoon
lukion historia „Borgå gymnasii historia"
(1804-1817).
M. J. Alopaeus.
2. Per Johan A. (1773-1814) ja 3.
Magnus A. (1775-1843), piispa A:n poikia,
molemmat tuomiorovasteja Porvoossa, auttoivat
toimeliaasti isäänsä hänen virkatoimissaan ja Porvoon
lukion historian julkaisemisessa. Viimemainittu
on koonnut runsaita aineksia Porvoon
hiippakunnan seurakuntain ja oppilaitosten historiaa
varten. Osa niistä on julkaistu „Alopaeuksen
papereissa" (ks. t.).
4. Carl Henrik A. (1825-92), piispa,
piispa Magnus Jakob A:n pojanpoika, synt.
Juvalla. A. on tullut tunnetuksi innokkaasta
toiminnastaan aistiviallisten hyväksi. Hän kävi
ulkomailla tutustumassa aistiviallisten
opetukseen ja nimitettiin 1860 samana vuonna
Turkuun perustetun ensimäisen korkeamman
kuuromykkäin opiston johtajaksi. V. 1881 A.
nimitettiin Porvoon tuomiorovastiksi ja 1885
Porvoon hiippakunnan piispaksi. Hänen
julkaisuistaan mainittakoon: „Lukukirja sokioille" (1864),
„Lyhykäinen ohje kuuromykkiä kotona
kasvattamaan ja opettamaan" (ruotsiksi 1866,
suomeksi 1871), „Neuvoja sokeitten lasten kotoiseen
hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen" (suomeksi
ja ruotsiksi 1880), „Guds rikes historia" (I-II,
1887, 1890).
5. Maksimilian A. (1748-1821),
venäläinen diplomaatti, synt. Viipurissa. Opiskeltuaan
Turussa ja Göttingenissä A. meni Venäjän
ulkoasiain viraston palvelukseen, kohosi
kansliapäälliköksi ja oli sittemmin Venäjän lähettiläänä
m. m. Berliinissä ja Lontoossa.
6. David A. (1769-1831), kreivi, venäläinen
diplomaatti, edellisen veli, synt. Viipurissa.
Opiskeltuaan Stuttgartin sotilasakatemiassa hän
antautui diplomaattiselle uralle, yleni nopeasti
ja oli 1808-sodan alkaessa Venäjän lähettiläänä
Tukholmassa. Kun Tukholmaan saapui tieto
venäläisten hyökkäyksestä Suomeen, A.
vangittiin, mutta laskettiin kuitenkin pian vapaaksi.
Venäjän toisena valtuutettuna hän N.
Rumjantsevin kanssa allekirjoitti Haminan rauhakirjan
17 p. syysk. 1809. A. on ehkä osaltansa
vaikuttanut Aleksanteri I:n suosiolliseen mielialaan
Suomea kohtaan ja keisarin päätökseen
yhdistää Viipurin lääni jälleen muuhun Suomeen.
Hänen myöhempi toimintansa ei enää tullut
koskettamaan Suomea. Hän oli sittemmin
lähettiläänä Württembergissä, Lotringin
hallitusmiehenä sotavuosina 1814 ja 1815 ja lopuksi
lähettiläänä Berliinissä.
7. Zachris A. (1772-1839), Salon
kihlakunnan tuomari. Lahjoitti suuresta
omaisuudestaan 16,000 assignatsioniruplaa
köyhäinkoulujen perustamiseksi Salon kihlakunnan
pitäjiin.
8. Samuel A. (1721-93), pappi,
mineralogi. Ilarjoitettuann opintoja Turussa ja
Hallessa A. oli kielten opettajana Viipurissa,
pappina Pietarissa ja Sortavalassa ja vuodesta 1765
Viipurin konsistorin jäsenenä. Hänen sanotaan
1760-luvulla keksineen Ruskealan
marmorilouhokset. Näistä ja muista Karjalan
kivilouhoksista A. 1787 jukaisi saksankielisen
kertomuksen. Omituisena seikkana, mainittakoon,
että hän on toimittanut suomennoksen
kreikkalais-venäläisestä katkismuksesta. J. F.
Alopecuius [-kū-], puntarpää,
kasvisuku (Graminaceæ-heimossa. Meillä yleisesti
kasvava ja kylvöheinänä viljelty on A. pratensis,
nurmipuntarpää. Toinen lajimme A.
geniculatus, polvipuntarpää, vetisillä
paikoilla, taloudellisesti joks. arvoton.
Alopekuuri ks. Alopecurus.
Alopesia (kreik. alōpēks = kettu), oik.
„repo-tauti", hiussato. A. areata, paikoittain, pyöreinä
hiuksettomina kohtina esiintyvä, tauti, joka
perustuu jonkinlaisiin hiuskasvun häiriöihin.
M. O-B.
Alosa ks. Silli.
Alote, lakit., asian vireillepaneminen, se
toimenpide, jonka kautta ehdotus jostakin
asiasta esitetään sille viranomaiselle tahi
valtiomahdille, jonka myötävaikutusta vaaditaan
päätöksen tekemiseen asiassa, vrt. Esitys,
Esitysoikeus, Anomus.
Alp (Alb) ks. Rauhe Alp.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
