Tietosanakirja / 1. A-Confort / 389-390 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Andorra ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Andorra [-o´-], tasavalta Ranskan ja
Espanjan rajalla Pyreneitten vuoristossa, sen
jylhimmässä osassa; väestön (n. 6,000 as.) sivistyskanta
on varsin alhainen, maanviljelys on varsin
vähäpätöinen, teollisuudesta voi tuskin puhuakkaan,
salakuljetusta harjoitetaan paljon. Jo v:sta 800
e. Kr. A. on ollut tunnustettu puolueettomaksi
valtioksi ja on nyt Ranskan ja Espanjan
suojeluksen alla. Urgelin espanjalaisella piispalla
on lakiasäätävä valta, kun taas lainkäyttö on
Ranskan presidentin hallussa. Hallintoa hoitaa
ylineuvosto. Tasavalta on jaettu kuuteen
kuntaan, pääkaupunki on Andorra la Vieja
(Vanha Andorra).

Andrada e Silva [-drā-], José
Bonefacio d’ (1763-1838), brasilialainen valtiomies, oli
1800-19 Portugalin vuoritoimen
yli-intendenttinä, 1819 Brasiliaan synnyinmaahansa
palattuansa, hän asettui 1821 sen
konstitutsioniliikkeen etunenään, oli 1822-23 sisäasiain
ministerinä, jonka jälkeen epäsuosioon joutuneena
lähetettiin Eurooppaan. Sai kuitenkin pian
palata ja oli 1831-34 alaikäisen keisarin Pedro II:n
holhoja.

Gyula Andrássy.

Andrássy [-āši], Gyula (Julius) (1823-90),
kreivi, unk. valtiomies, oli valtiopäiväin
jäsenenä 1847-48 ja
yli-išpaanina 1848.
Vallankumousaikana hän
taisteli urhoollisesti
maansa puolesta
(ollen m. m. Görgeyn
ajutanttina) sekä oli
Unkarin
lähettiläänä Konstantinopolissa, jolloin hänen
onnistui estää
unkarilaisten pakolaisten luovuttamista
Itävallalle. Kapinan
kukistuttua hänet
poissaolevana
tuomittiin kuolemaan sekä
hirtettiin „in
effigie”. Senjälkeen A. maanpakolaisena oleskeli
Pariisissa, mutta armahdettiin, palasi Unkariin
ja tuli 1861 valtiopäiville, liittyen Deákin
puolueeseen, joka sovinnon tietä pyrki luomaan
Unkarin itsenäisyyttä. 1867 Unkarin
pääministeriksi tultuaan hän toimeenpani joukon
vapaamielisiä uudistuksia ja perusti Unkarin
uuden maanpuolustus-sotaväen
(honvéd-laitoksen). 1871 A., ensimäisenä unkarilaisista, tuli
koko valtakunnan yhteiseksi ulkoministeriksi ja
ministeripresidentiksi. Tässä toimessaan hän
tahtoi saada aikaan hyvät suhteet sekä Saksaan
että myöskin Venäjään. San Stefanon rauhan
(1878) jälkeen suhde Venäjään kylmeni;
Berliinin kongressissa A. Itävalta-Unkarin
pääedustajana sai toimeen päätöksen, jonka nojalla
Itävalta-Unkari valtasi Bosnian ja
Herzegovinan. Bismarckin ja A:n välillä pidettyjen
neuvotteluja tuloksena oli Venäjää vastaan
suunnattu Saksan ja Itävalta-Unkarin
puolustusliitto (1879). Syysk. 22 p. 1879 A., Bosnian ja
Herzegovinan valtauksen seurauksien johdosta
menetettyään kansansuosionsa Unkarissa, luopui
ministerinvirastaan: hän pysyi kuitenkin
edelleenkin keisari Frans Josefin persoonallisena
ystävänä ja Unkarissa jälleen suosioon
päästyään vaikutti suuresti asioiden kulkuun. A.
oli Unkarin loistavimpia valtiomiehiä ja
etevimpiä puhujia.

A:n molemmat pojat, Tivadar (Theodor)
(s. 1857) ja Gyula (s. 1860), ovat kumpikin
olleet valtiollisessa elämässä huomattavina
henkilöinä mukana, varsinkin nuorempi.
Lopetettuansa opintonsa oli tämä attaseana
Konstantinopolissa ja Berliinissä. 1884 hän tuli
valtiopäiville, jossa liittyi vapaamieliseen puolueeseen;
1892 hän tuli sisäasiain ministeristön
valtiosihteeriksi ja 1894 kunink. hovin ministeriksi.
1895 A. erosi ministeristöstä. 1898 hän 20 muun
edustajan kanssa erosi vapaamielisestä
hallituspuolueesta, mutta yhtyi taas 1899 (Bánffyn
kukistuttua) siihen. V. 1906 hän tuli Wekerlen
johtamaan ministeristöön sisäministeriksi, jossa
virassa hänen huomattavin työnsä on ehdotus
Unkarin vanhettuneiden äänioikeusolojen
uudelleen järjestämiseksi. K. B:dt.

Andreæ [-drē´-]. 1. Jakob A. (1528-90),
tübingeniläinen jumaluusopin professori,
harrasti luterilaisten välisten riitojen poistamista
ja tuli näissä harrastuksissaan ensimäiseksi
Sovintokirjan (ks. t.) aikaansaajista. —
2. Johann Valentin A. (1586-1654),
edellisen pojanpoika, hovisaarnaaja Stuttgartissa.
Vastusti henkevästi 17:nnen vuosisadan
puhdasoppisuutta, joka laiminlyöden tosikristillisen
elämän pani pääpainon uskonopillisiin
määritelmiin. Paitsi jumaluusopillisia teoksia A.
myöskin on kirjoittanut runoja.

Andreæ Laurentius ks. Laurentius
Andreæ.

Andreæaceæ [-ā´-], sammalheimo; pieniä,
tummia kivisammaleita, joiden itiöpesäke
aukeaa neljällä pituuttaisraolla. Meillä yleisin
Andreæa petrophila.

Andreaksen risti, vino risti. ks. Andreas.

Andreas (kreik. andre´ios = miehuullinen), yksi
Jeesuksen kahdestatoista apostolista, Pietarin
veli, joka, oltuaan ensin Johannes Kastajan
oppilas, liittyi yhdessä erään toisen kanssa (Joh.
1₃₅ seur.) ensimäisenä Jeesukseen. Eusebius
kertoo hänen lähetyssaarnaajana vaikuttaneen
Skyytiassa, jonka vuoksi häntä venäläiset
kunnioittavat erityisesti apostolinaan. Hyvin
myöhäinen perintätieto kertoo hänen kärsineen
marttyyrikuolemansa vinolla ristillä
(Andreaksen risti), joka kuvaamataiteessa on hänen
merkkinään. Hänen päivänsä on 30 p.
marraskuuta. (Edv. St.)

Andreas, unk. András [-āš], kolmen
Unkarin kuninkaan nimi. 1. A. I, kuninkaana
1047-60, tuli kansallisen ja pakanallisen
puolueen avulla hallitukseen ja sai sodalla keisari
Henrik III:n luopumaan läänitysvallastaan,
mikä tällä oli Unkarissa. Liittyi kuitenkin
sitten itse kristinuskon suosijoihin; menetti
kruununsa ja henkensä taistelussa veljeänsä
Bélaa vastaan. — 2. A. II, kuninkaana 1205-35,
suosi voimakkaan puolisonsa Gertrudin
vaikutuksen alaisena saksalaisuutta; tästä syystä
unkarilaisissa ylimyksissä syntynyt
tyytymättömyys ilmeni kuningattaren murhassa (1213) ja
kapinassa, jonka tyynnyttämiseksi A. 1222 Bulla
aurealla (kultaisella bullalla, unk. arany bulla)
vahvisti aatelisten oikeuden valtiopäivillä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>