Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aniliinimyrkytys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
käytetään paljon kangaspainoissa ja valmistetaan
suoraan kankaalle, painamalla tämä ensin
aniliinisuolan ja hapettimen seoksella, jonka jälkeen
kangasta höyryytetään. On verrattain pysyvä
väri. Sen kokoumusta ei tunneta.
Aniliinimyrkytys, oireita: pahoinvointi,
sinikalpeus (cyanosis), raskas uni tahi horros,
joskus kouristukset. A:n saavat työmiehet
väritehtaissa hengittäessään aniliinihöyryjä.
Varokeinoja ovat hyvä tuuleutus, vaatteiden vaihto
sekä syömisen välttäminen tehtaissa ja
laboratoreissa.
Aniliinipuna ks. Fuksiini.
Aniliiniruskea (bismarckin-ruskea),
aniliiniväri, jota valmistetaan fenylidiamiinista
ja natriumnitriitistä. Käytetään villan, nahan
ja pumpulin värjäämiseen.
Aniliinisini, rosaniliinia, aniliinia ja
bentsoëhappoa kuumentamalla saatu
trifenylimetaani-ryhmään kuuluva sininen väriaine.
Aniliinivihreä ks. Aldehydivihreä.
Aniliinivioletti (mauveiini),
punaisen-violettina tahdaksena tai kiteinä kaupassa
esiintyvä aniliiniväri, jota käytetään
silkinvärjäykseen. Valmistetaan käsittelemällä
toluidiinipitoista aniliinia kromihapolla.
Aniliinivärit, aniliinista ja sille läheisestä
toluidiinista johtuvat tärkeät orgaaniset
väriaineet. A:n valmistus ou varsinkin
Saksassa kehittyuyt suurenmoiseksi teollisuudeksi,
joka alkoi 1856, kun engl. kemisti Perkin,
koettaessaan aniliinista valmistaa kiniiniä,
huomasi, että siitä voi tehdä kaunista violettia
väriä (mauveiini, Perkinin violetti).
Nykyajan suurin a.-tehdas on „Badische
Anilin- und Sodafabrik” Ludwigshafenissa Reinin
varrella (vrt. myös Agfa). — Aniliinivärejä ovat
aniliinikeltainen, -musta, -ruskea,
-sini, -puna l. fuksiini, -vihreä ja
-violetti l. mauveiini.
Aniliiniöljy, sekoitus aniliinista ja
toluidiinista tahi myös puhdasta aniliinia.
Animaalinen (lat. animal = eläin),
„eläimellinen”, eläinkuntaan kuuluva.
Animaalinen magnetismi, Mesmerin 1772
antama nimitys m. m. ihmisen hermostoon
vaikuttavalle salaperäiselle voimalle, jonka hän
oletti myös olevan magneetissa ja olevan
yhdistetyn taivaankappaleista säteilevään, eteeriseen
aineeseen, fluidum’iin. Tällä voimalla oli myös
lääkitsevä vaikutus. Hän luuli aluksi sen
esiintyvän erikoisen voimakkaana magneetissa
(josta nimi), mutta huomasi myöhemmin saman
kyvyn kappaleissa, joihin hän oli koskenut, sekä
omassa ruumiissaan. Mesmerin ja hänen
oppilaidensa potilaat joutuivat todenteossa n. s.
hypnoottisiin tiloihin; myöhempien tutkimusten
mukaan tämä ei johtunut parantajien
olettamasta syystä, vaan suggestionista. ks.
Hypnotismi ja Suggestioni.
Animaaliset elintoiminnat, fysiol.,
elintoiminnat, jotka ovat ominaisia eläimille,
vastakohtana niille (n. s. vegetatiivisille),
jotka ovat yhteisiä kaikille elollisille olioille,
niin kasveille kuin eläimille.
Animal (lat.), elävä olento, eläin.
Animalisatsioni (lat. animal = eläin),
kasvikuiduista (pumpulista) valmistettujen
kankaiden kostuttaminen typenpitoisilla aineilla,
albumiinilla, kaseiinilla, jolloin kasvikuidut tulevat
villavärejä vastaanottaviksi.
Animalkulismi (uuslat. anima’lculum = pieni
elävä) oli teoria, jonka mukaan sikiö
kehittyi yksistään uroseläimen siemenessä olevasta
siittosolusta. Tähän oli myös eläimen tuleva
muoto kätkettynä. Päinvastaista mieltä olivat
ovulismin puoltajat, joiden mielestä taas
yksistään naaraan munasolulla oli kaikki
yllämainitut ominaisuudet. Heidän oppinsa
mukaan siittosolu antaisi ainoastaan
kehitysimpulsin munasolulle. Animalkulisteja olivat m. m.
Leeuwenhoek ja Spallanzani,
ovulisteja Haller ja Leibniz.
Animato [-ā’-] (it.), mus., eloisasti.
Animeerattu (ransk. animer = tehdä
eloisaksi), iloinen, rattoisa.
Animismi (< lat. anima = henki, sielu),
maailmankatsomus, jonka mukaan jokaista
luonnonesinettä elähyttää sielu. Ihminen ajattelee
kehittymättömällä kannalla ollessaan kaikkia
olentoja itsensä kaltaisiksi, jonka vuoksi hän pitää
elottomiakin esineitä, kuten jokia, järviä, vuoria
ja tähtiä, sieluilla varustettuina.
Persoonallisuuden arvoa hän tällä asteella ei vielä ole
käsittänyt. Semmoisenaan animismi ei ole
uskontoa, mutta se saapi uskonnollisen luonteen,
niinpian kuin ihminen rupeaa henkiä palvomaan.
Nimitys animismi on englantilaisen
kansatieteilijän E. B. Tylorin muodostama („Primitive
culture”, v. 1871). Herbert Spencerin ja C. P.
Tielen kautta se on päässyt yleiseen käytäntöön
uskonnonhistoriallisessa tieteessä. [C. P. Tiele,
„Kompendium der Religionsgeschichte”, 3 pain.,
jonka on julkaissut N. Söderblom v. 1903;
E. Kaila „Uskonnonhistoriallisia luentoja”
(Jyväskylä, 1908).] E. K-a.
Animositeetti (ransk. animosité), suuttumus.
Animus (lat.), sielu, henki, tunne, rohkeus,
halu, aikomus.
Anio (nyt Aniene l. Teverone), 110 km pitkä
joki Keski-Italiassa; sen lähde on Apenniineilla
ja se laskee Tiberiin 3 km pohj.-puolella Roomaa.
Jo vanhalla ajalla A. oli kuuluisa kauneista
rannoistaan ja Tiburin (Tivolin) luona olevista
putouksistaan, joiden muotoa kuitenkin
lohkoinis-työt ovat suuresti muuttaneet. Rooman vanhat
akveduktit johtivat vetensä A:sta.
Anioni (kreik. anie’nai = astua ylös), fys.,
Faradayn antama nimitys niille elektrolyyttien
aineosille, mitkä
eroavat
positiivisessa poolissa, vrt.
Elektrodi ja
Ioni.
Aniridia (kreik.
kielteinen an, ja
iris =
sateenkaarikalvo) l.
Irideremia, silmän
sateenkaarikalvon täydellinen puute. Tämä
vika on usein
synnynnäinen.
 |
| Anisputki. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
