Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Arcole ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
S27
Areiolainen riita—Arenaria
528
liistoria, jota seuraavat kirjoittajat ovat
ahkerasti käyttäneet. K. G.
Areiolainen riita, kirkon ensimäinen suuri
oppiriita, jossa kolminaisuusoppi selvitettiin.
Sen aiheutti Aleksandrian presbyteeri Areios,
joka opetti, että Kristuksessa ihmiseksi tullut
„Sana" on erilaista olemusta kuin Isä eikä ole
iankaikkinen, vaan kuuluu luomakuntaan, vaikka
onkin ensimäinen luoduista ja muun luomisen
väline; Kristuksen vapahtajamerkitys on siinä,
että hän on siveyden esikuva. Tämän opin
johdosta hänen esimiehensä, Aleksandrian piispa
Aleksander pani hänet viralta (noin 320).
Areios sai kumminkin kannatusta itämailla, ja
kiivas riita syntyi, joka uhkasi hajoittaa
kristillisen kirkou. Sitä estääkseen Konstantinus
Suuri kutsui (325) kokoon Nikean
kirkolliskokouksen, joka hylkäsi A:n opin ja määritteli
kirkon opin Kristuksen täydestä jumaluudesta
niin, että hän on „syntynyt, ei tehty (luotu)"
ja „Isän kanssa yhtä olemusta" (homnüsiusj.
Areios ajettiin maanpakoon. Nikean
tunnustuksen sananmuotoa kannattivat länsimaalaiset,
Kordovan piispa Hosius etupääsßä, ja muutamat
itämaalaiset; sen tarmokkaimmaksi
puolustajaksi tuli Athanasius (ks. t.). Itämailla
sitävastoin oli enemmistö oikeastaan sitä
vastaan. koska sitä ei miellyttänyt tunnussana, jota
ei ollut Raamatussa ja joka ei näyttänyt kyllin
selvästi ilmaisevan Kristuksen itsenäistä
persoonallisuutta ; osa kallistui lähemmäksikin
varsinaista areiolaisuutta. Keisarikin läheni
hallituksensa lopulla tätä keskipuoluetta; Athanasius
ja muita „nikealaisia" karkoitettiin ja Areios
kutsuttiin takaisin maanpaosta (335) ; samaan
aikaan hän kumminkin äkkiä kuoli.
Konstan-tinuksen poikain aikana riitaa jatkui; lukuisissa
synodeissa (tärkein Sardicassa 343) lausuivat
molemmat puolet ankaria hylkäystuomioita
toistensa opeista. Keisari Koustantius pakoitti
yksinvaltiaaksi tultuaan useimmat sekä itä- että
länsimaiden piispat hyväksymään epämääräisen
tunnustuksen, jonka mukaan Poika on
„samanlainen" (homoioa) kuin Isä (359). Siten oli
Nikean tunnustus muodollisestikin kumottu.
Mutta voiton hetkellä vastapuolue jo oli
hajonnut eri aineksiinsa: yhtäällä oli uudistunut
jyrkkä areiolaisuus, toisaalla muodostunut
ryhmä, joka Athanasiusta läheten pani painoa
sille, että Poika oli samanlainen kuin Isä, ei
vaiu ylimalkaan, vaan olemukseltaan
(homoiü-sios). Osa näistä ,,h omoiuusiolaisista"
yhtyi vihdoin ,,h o m o u u s i o 1 a i s i i n",
hyväksyen Nikean tunnustuksen sananmuodonkin, ja
siten syntyi se puolue, joka Gregorius
Nazianzi-laisen johdolla vei tämäu tunnustuksen
lopulliseen voittoon toisessa yleisessä
kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa (381). Kun oppi
Pyhästä Hengestä otettiin mukaan, omaksuttiin
kirkollisessa teologiassa Isän, Pojan ja Hengen
suhteesta määritys „yksi olemus, kolme
persoonaa".
Tämän jälkeen areiolaisuus verrattain pian
hävisi kreikkalais-roomalaisesta kristikunnasta.
Mutta sitä ennen oli kristinusko maltillisessa
areiolaisessa muodossa piispa Ulfilan (ks. t.)
välityksellä levinnyt länsigooteille ja heiltä
muille roomalaisiin maakuntiin asettuneille
ger-inaanilaiskansoille: itägooteille, vandaaleille,
burgundeille j. n. e. 5:nnellä ja 6:nnella vuosis.
se oli yleinen germaanilaisen kristillisyyden
muoto. Areiolaisuus tavallaan helpotti
sivisty-mättömäin, teologisiin mietiskelyihin
tottumat-tomain germaanien siirtymistä kristinuskoon ja
uskonnollinen erikoisuus esti heitä liian
nopeasti menettämästä kansallista erikoisuuttaan;
mutta he jäivät myös osattomiksi katolisen
kirkon sivistyttävästä vaikutuksesta. Kussakin
valtakunnassa oli oma, kuninkaasta likeisesti
riippuvainen kansalliskirkkonsa. Frankkilaisten
käännyttyä pakanuudesta suoraan
katolisuuteen 496 luopui yksi germaanilaisvaltakunta
toisensa perästä areiolaisuudesta, joka 8:nnell»
vuosis. oli kokonaan hävinnyt. J. G.
Areiolaiset ks. Areiolainen riita.
Areiolaisuus ks. Areiolainen riita.
Areiopagi (kreik. Areios pagos), kukkula
Ateenassa, Akropoliin luoteispuolella, missä
ikivanhoista ajoista Areiopagin neuvosto kokoontui.
Neuvosto, jonka jäsenet olivat moitteettomasti
virkaansa hoitaneita entisiä arkontteja, oli
korkein tuomioistuin, mutta valvoi samalla
valtiomuodon voimassa pysymistä sekä lakien,
uskonnon ja siveellisyyden loukkaamattomuutta. Sei»
toimivalta oli kuitenkin eri aikoina milloin
laajempi, milloin suppeampi. Valtiollisen
merkityksensä, joka persialais-sotien ja niitä
seuraavina aikoina oli erittäin suuri, se menetti
Ephialteen toimesta (v. 462 e. Kr.), mutta
säilytti tuomio-oikeutensa murha-asioissa y. m.
vaikeammissa rikosjutuissa. V. 403 e. Kr. A:n
neuvosto sai takaisin osan oikeuksiaan ja oli vielä
Rooman keisarikunnan aikana olemassa.
E. R-n.
Areios ks. Areiolainen riita.
Arekapalmu ks. A r e e a.
Arelatum [■&’■], kreivi Boson v. 879
perustama kuningaskunta, jonka pääkaupunkina oli
Arles (roomal. ArelQte, siitä nimi). Se käsitti
Provencen, Dauphinén, osia Languedocista.
Franehe-Comtésta y. m. Kun v. 888 eräs kreivi
Rudolf oli perustanut Transjuraanisen
Burgundin kuningaskunnan, jonka pääkaupunkina oli
Genève, ruvettiin Arelatumia sanomaan
Cisju-raaniseksi Burgundiksi. Molemmat valtakunnat
yhdistettiin v. 933 Arelatumin eli B u r g u n d i n
(ks. t.) nimellä.
Aremorica (kelt. „meren rantamaa"),
luoteisen Ranskan (Normandian ja Bretagnen),
myöhemmin Bretagnen vanha nimitys.
Arén, Erik (1772-1859), nimismies,
talonpojan poika Finströmin pitäjästä, oli
kotipitäjänsä nimismiehenä, kun hän toukok. v. 1808
asettui sen kansallisliikkeen etunenään, joka
karkoitti venäläiset Ahvenanmaalta. Kustaa IV
Aadolf tämän johdosta juhlallisesti Tukholmassa
hänelle antoi mitalin urhoollisuudesta. V. 1809,
venäläisten jälleen Ahvenanmaalle tullessa, hän
pakeni Ruotsiin, mutta palasi rauhanteon
jälkeen, jolloin kuitenkin vangittiin. V. 1810-22 A.
oleskeli Ruotsissa, kunnes viimemainittuna
vuonna sai oikeuden palata Suomeen.
Arenaria, a r h o, kasvisuku
Caryophylla-eeæ-heimossa. Matalia, valkeakukkaisia,
sui-kertavia tahi mätästäviä, tähtimöiden
näköisiä yrttejä, joiden lehdet ovat ehyitä,
vastakkaisia. Heteitä 10, vartaloita 3. Suomessa 4
lajia, joista A. trinervia on yleinen varjoisissa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
