Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aristoteles ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
passiivisen, vastaanottavan järjen, joka on
riippuvainen ruumiista, ja toimivan järjen, joka on
puhtaastaan henkinen ja kuolematon, peräisin
jumaluudesta; se on tullut ulkoa („thyrathen”,
„ovesta”) eli ylhäältä päin ihmiseen ennen
hänen syntymistään. — Vaikuttavien,
„liikuttavien” syiden sarja ei voi mennä taaksepäin
loppumattomiin, vaan täytyy olla joku
„ensimäinen liikuttaja”, jumala, joka on „puhdas
muoto”, s. o. puhdasta henkisyyttä, puhdasta
ajattelemista. Jumala on itse liikkumaton; hän
liikuttaa aineen paljaalla olemassaolollaan,
niinkuin kaunis ja rakastettu esine liikuttaa
rakastavaa, siis siten vain, että aineeseen herää
pyrintöä jumaluuteen, aatteeseen; — näin
opettaessaan A. tosin tulee epäjohdonmukaisesti
ajatelleeksi ainetta niinkuin se jo itsekseen olisi
jotakin olevaista. — A:n metafyysilliset opit
sisältävät koko joukon ajatusvaikeuksia ja
ristiriitojakin. Mutta ne muodostavat
kuitenkin niin suurenmoisen ja merkillisen
aaterakennuksen, että ne ovat mitä mahtavimmin
vaikuttaneet seuraavien aikojen oppimuodostuksiin.
Kokonaisuudessaan hänen metafysiikkansa
esittää, samoin kuin Platonin filosofia,
kreikkalaisen hengen mukaisesti esteettisesti
väritetyn kokonaiskuvan olevaisesta:
luomakunta on suuri järjestö aiheita ja
tarkoitusperiä, jotka toteutuvat lakkaamattoman
kehityksen kautta. — Etiikka selvittää
ihmiselämän loppumäärää. Korkein hyvä,
eudaimonia, on joka olennolle häiritsemätön toiminta,
jolla se toteuttaa oman olemuksensa, ynnä siihen
luonnollisesti liittyvä onnellisuus; ihmiselle se
sentähden on järjenmukainen toiminta.
Eetillinen hyve on tahdon pysyväinen suunta
oikeaan, joka perustuu luontaiseen aiheeseen ja
harjoitukseen, mutta myöskin tarvitsee oikeata
tietoa ohjaajakseen. Hyve on yleensä aina
oikea keskitie kahden liiallisuuden välillä; esim.
urhoollisuus on oikea keskitie uhkarohkeuden
ja pelkuruuden välillä. Koska ihmishengen
korkein toiminta on puhdas ajatteleminen, asettaa
A. kaikkein korkeimmalle dianoeettisen
hyveen, joka on järjen kelvollisuus ja etevyys
semmoisenaan, — ajatteleminen, joka filosofisesti
käsittää tosiolevaisen ja välttämättömän. A:n
valtio-oppi ottaa huomioon todellisia ja
historiallisia oloja paljoa enemmän kuin Platonin
valtioihanne. Ihminen on luonnostaan
„yhteiskunnallinen olento” (tsōon politikon), joka
ainoastaan yhteiskunnassa voi toteuttaa
olemuksensa. Valtion tarkoitus on kehittää
jäsenissään ihmisen kaikkia kykyjä sekä siten tehdä
heidät hyveellisiksi ja onnellisiksi. Erilaisissa
historiallisissa oloissa voi kuninkuus,
ylimysvalta tai kansanvalta kukin olla paikallaan.
Periaatteellisena ohjeena pitää olla, että joka
luokalla on suhteellisesti niin paljon osaa
vallassa, että se vastaa sen kykyä ja tärkeyttä
valtion tarkoitusperään nähden.
Esteettisiäkin kysymyksiä on A.
mieltäkiinnittävästi käsitellyt. — Aristoteleen filosofian
myöhemmistä vaiheista ks. Peripateettinen
oppikunta. — A:n teosten
kokonaispainoksia julkaisivat Bekker y. m., 5 os., Berl.
1831-70, Didot 5 os. Par. 1848-74.
[Zeller, „Philosophie der Griechen” II T., II
Abt.; lyhyempi kokonaisesitys: Siebeck, „Ar.”,
1890; Perander, „Aristoteles’ idealstat”, Hels.
1878.] A. Gr.
Aritmeettinen keskiarvo. Useampien
suureiden aritmeettinen keskiarvo on niiden summa
jaettuna niiden lukumäärällä. V. V. K.
Aritmeettinen sarja on joko rajaton tahi
rajoitettu määrä lukuja, joista kukin seuraava
saadaan edellisestä lisäämällä siihen jokin
vakinainen luku. V. V. K.
 |
| Aritmetiikka. Vertauksellinen patsas Laon’in katedraalissa. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
