Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Athamas ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
681
Athamas—Athene
682
hy\äksi (2 Kun. 11). Racine on Årsta saanut
aiheen murhenäytelmään, Händel oratorioon.
Ar. H.
Athamas [-a’mäs], kreik. tarukuningas,
hallitsi toisten tarujen mukaan Thessaliau
Phthio-tiin Haloksessa, toisten mukaan Boiotian
Orkho-menoksessa. A. oli nainut Nephele (= Pilvi)
nimisen jumalaolennon, joka hänelle synnytti
Phriksos nimiseu pojan ja Helle nimisen
tyttären. Sitten A. otti kuolevaisen vaimon,
Kad-moksen tyttären lnon, ja Nephele katosi. Inon
yllyttämänä A. yritti uhrata Phriksosta, mutta
silloin Nephele lähetti kultavillaisen jäärän,
jonka selässä Phriksos ja Helle pakenivat.
Jäärän uidessa Hellespontoksen salmen poikki Helle
hukkui salmeen, joka hänestä sai nimensä;
Phriksos pelastui Kolkhiiseen (ks.
Argonauttien retki). Koska lno oli A:n kodissa
hoitanut Dionysos jumalaa, jonka I:n sisar Semele
oli Zeukselle synnyttänyt, niin Hera jumalatar
teki A:n mielipuoleksi. Raivossaan tämä surmasi
oman ja luon Leagros nimisen pojan. Sylissään
toinen poika, Melikertes, lno syöksyi mereen,
jossa muuttui Leukothea nimiseksi
meren-haltijaksi. Melikertestä taas pidettiin samana
kuin merenhaltijaa Paloimonia. O. E. T.
Athanasius [-ä’sius] (kreik. Athanasios)
Suuri (293-373), itämaisen kirkon etevimpiä
opettajia, oli Aleksandrian piispan seuralaisena
Nikean kirkolliskokouksessa 325 ja tuli pian sen
jälkeen — 33-vuotiaana -— tämän tärkeän
piispanistuimen haltijaksi. Hänen elämäntyönsä oli
areiolaisuuden (ks. Areiolainen riita)
vastustaminen ja Nikeassa hyväksytyn,
Kristuksen jumaluutta ilmaisevan tunnustuksen
puolustaminen; hän asetti siinä uskonnollisen
näkökohdan, Jumalan ja ihmisen elämänyhteyden,
etusijaan vastoin itämaisen teologian yleistä
taipumusta käsittää oppia Kristuksesta enemmän
tai vähemmän filosofisesti, maailmanselityksen
kannalta. A:n valtaava persoonallisuus,
kaunopuheisuus ja rohkeus vaikuttivat tavattomasti
hänen ajamansa asian eduksi. Siksi koettivat
Nikean tunnustuksen vastustajat ennen kaikkea
saada hänet kukistetuksi milloin synodien
päätöksillä, milloin keisarin avulla. Viiteen erään
— kaikkiaan 17 vuotta — hän oli virastaan
kar-koitettuna tai pakolaisena milloin länsimailla
(Tiierissä saakka), milloin Egyptin erämaassa
munkkien luona; täten hänen aatteensa vain
levisivät ja hänen kannattajainsa ihailu yhä
kasvoi. Hänen teoksistaan on mainittava hänen
etevät nuoruudenteoksensa „Pakanoita vastaan" ja
„Sanan ihmiseksi tulemisesta", hänen lukuisat
terävät dogmaattiset ja historialliset
väittely-kirjansa areiolaisuutta vastaan ja
„munkkilai-suuden isän", pyhän Antoniuksen elämäkerta.
A:n kannatus on suuresti edistänyt
munkki-ihanteen leviämistä, samoin kuin vuorostaan
munkkien kannatus A:n opin voittoa, joka
lopullisesti tapahtui vasta hänen kuoltuansa. J. G.
Athanasiuksen uskontunnustus
(alkusanansa mukaan: Symboliini Quicunque), kolmas
oi-kumeenisista uskontunnustuksista. Sen
pääsisäl-lyksenä on oppi kolminaisuudesta ja
jumal-ihmi-syydestä siinä kehittyneemmässä muodossa,
jossa sen tapaamme esim. Augustinuksella. Se
onkin syntynyt vasta v:n 500 paikkeilla,
todennäköisesti Etelä-Galliassa. Kreikkalaisessa kir-
kossa se oli tuntematon 1200:n paikoille eikä sen
jälkeenkään ole tullut viralliseen käytäntöön.
(J. G.)
Athaulf, länsigoottien kuningas, Alarikin
lanko, valloitti 412 Gallian, nai keisari
Hono-riuksen sisaren Placidan, murhattiin 415
Barcelonassa.
Athena ks. Ateena ja Athene.
Athenaeum [-ënë’-] ks. Ateneum.
Athenagoras [-ënägo’-], kristillinen
apolo-geetti 2:lta vuosis. myöhemmän perintätiedon
mukaan Ateenasta syntyisin. Häneltä on säilynyt
kaksi teosta, Marcus Aureliukselle ja
Kommo-dukselle omistettu (siis 176-180 kirjoitettu)
apologia kristityiden puolesta ja teos
„Ylösnousemuksesta". J. G.
Athenai [-ë’-] ks. Ateena.
Athenaios [-e’-], kreik. kirjailija, kotoisin
Egyptin Naukratis kaupungista, eli alkupuolella
3:tta vuosis. j. Kr.; näkyy paljon oleskelleen
Roomassa. Hänen nimellään on säilynyt laaja,
15 kirjaan jaettu teos Deipnosophistai
(„Oppineet ruokapöydässä"), joka pöytäpuhelujen
muodossa sisältää kirjavan joukon kaikenlaisia
tietoja kreikkalaisen elämän ja kirjallisuuden eri
aloilta, m. m. myös paljon otteita sittemmin
hävinneistä kirjallisuudentuotteista. — Tallella
oleva teos näkyy olevan supistettu vielä
laajemmasta, 30 kirjaa sisältäneestä laitoksesta.
O. E. T.
Athenais [-ënai’s], ateenalaisen sofistin
Leon-tioksen kaunis ja viisas tytär. 421 hän kääntyi
kristityksi ja tuli nimellä Eudokia keisari
Theodosius II:n puolisoksi; hovin epäsuosioon
jouduttuaan hänet karkoitettiin hovista. Hänen
uskonnollisista runoelmistaan on säilynyt vain
marttyyrien Kyprianoksen ja Justinan
elämäntarinat.
Athene [-ë’në] (Pallas Athë’në, Attikassa
Atliena’iä, Athënä’), Kreikan tärkeimpiä
jumalia, Zeuksen tytär, joka täysissä
sotatamineissa astui isänsä
päästä ilmoille, viisauden jumalatar,
henkisen ja aineellisen viljelyksen
suojelija, kaupunkien (etenkin
Ateenan) ja valtioelämän vaalija,
järjestyneen taistelun ja
käsi-töitten opettaja, öljypuun antaja.
A:n palvelus, joka oli levinnyt
yli Kreikan, oli varsinkin
liittynyt Ateenan linnavuoreen
(Akropoliiseen) ; loistavin hänen
kunniakseen vietetyistä juhlista
oli Panathenaia-juhla.
Roomalaiset katsoivat A:a samaksi kuin
Minervaa. A:lle oli pyhitetty
pöllö ja hänen
tunnusmerkkeinään esiintyivät aigis (egidi), —
keihäs, kypäri ja Gorgon kuva
rintapanssarissa. Taiteessa on A:n tyypin
määrännyt Pheidias, jonka teoksista olivat
kuuluisimmat n. s. A. Lemnia (josta antaa käsityksen
muuan Dresdenissä oleva kopio, pää Bolognassa) ;
kultanorsunluinen A. Parthenos Ateenan
Akropoliin Parthenonissa (kopio n. s.
Varvakion-statyetti) ja A. Promakhos, Akropoliissa oleva
kauas näkyvä jättiläispatsas. Säilyneistä
esityksistä mainittakoon vielä A. Velletri (Louvre)
ja A. Giustiniani (Vatikaani). E. R-n.
Pallas Athene.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
