Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Austraalia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
engkantilaisena, tahi oikeammin yankeena, sillä hän
muistuttaa suuressa määrin ameriikkalaista.
Samoin kuin Ameriikassa näkee täälläkin
uupumattomia, jätkänkieltii puhuvia,
kaupanhalui-sia, urheiluun innostuneita miehiä ja
lahjakkaita, notkeita, viehättäviä, mutta kylmästi
harkitsevia naisia. Lähinnä englantilaisia on
enimmän irlantilaisia, joista ei juuri pidetä, ja
saksalaisia. Heillä on omia siirtoloita
Queenslandissa ja Etelä-A:ssa, mutta englantilaistuvat
tavallisesti pian. Saadakseen halvempaa
työvoimaa rupesivat suurtilalliset tuottamaan maahan
kiinalaisia, jotka näyttäytyivät erittäin
sopiviksi työntekijöiksi tee-, kahvi- ja
sokeriruoko-mailla. Mutta pian rupesi „taivaan poikia"
tulemaan niin paljon, että valkoisten työmiesten
onnistui saada käytäntöön perin kovia
maahan-muuttolakeja. Kumminkin ovàt jo varemmin
maahan tulleet kiinalaiset (51,000) levinneet
kaikkialle; he huuhtovat kullan valkoisten
jättämistä paikoista, elävät kauppiaina,
ruoanlaittajina, pesijöinä tahi puutarhureina ja osaavat
kyllä kerätä itselleen varoja. Paikoitellen ovat
he, samoin kuin japanilaiset ja etenkin
japanit-taret, sekaantuneet valkoihoiseen väestöön.
Sittenkuin „kiinalainen muuri on rakennettu
kiinalaisia vastaan", on ruvettu tuomaan maahan
hindulaisia, melaneesilaisia ja neekerejä
maanviljelystä varten.
[J. E. Rosberg, „Maa ja kansat" I (1904) ;
A. Jotuni, „Maanosat" I, „Austraalia" (1908) ;
W. Dreyer, „Genom fern världsdelar" I (1905) ;
W. Christmas, „Australien og Ny Zæland"
(1903) ; W. Sievers u. W. Kükenthal,
„Australien, Ozeanien und Polarländer" (1902) ; E.
Réclus, „Oc-éanie et terres océaniques (1889).]
Löytöhistoria. Nimi Australia oli
käytännössä ennenkuin itse maanosa tuli tunnetuksi.
Perintönä vanhalta ajalta sai keskiaika sen
uskon, että oli olemassa tarunomainen
Australis-maa, „Terra australis incognita" (= „tuntematon
eteläinen maa"). Schönerin v. 1515 tekemällä
karttapallolla kuvataan tämä „Etelämaa"
leveäksi etelänapaa ympäröiväksi
maakehykseksi, joka on suunnilleen samalla leveydellä
kuin Eurooppa pohjoisella pallonpuoliskolla.
Ortelius laatii vielä v. 1570 samanlaisen
karttapallon, jolla Etelämaan niemet ovat lähellä
Jaavaa, Etelä-Afrikkaa ja Tulimaata, itse
mantereen peittäessä koko etelänapaa ympäröivän
pallokalotin. Abel Tasmanin matkojen jälkeen
alettiin aavistaa, minkä näköinen kartta
oikeastaan oli, mutta vasta James Cookin kuuluisain
matkojen jälkeen se oli pääpiirteissään valmis.
Ensimäisinä eurooppalaisista joutuivat
espanjalaiset ja portugalilaiset tekemisiin A:aan
kuuluvien maiden kanssa. Magalhäes lienee
purjehtinut suoraan Gilbert- ja Marshall-saaristojen
kautta, huomaamatta kuitenkaan, kummallista
kyllä, maata siellä. Vasta kaukana lännessä
hän osui v. 1521 Guam-saarelle, joka on
Mariaa-neista eteläisin. Kun espanjalaisten ja
portugalilaisten riitakysymys oli paavin
päätöstuo-miolla tullut siten ratkaistuksi, että edelliset
saivat kiskoa rikkauksia maan länsipuoliskosta,
jälkimäisten saadessa omistusoikeuden
itäpuoliskoon, hakivat espanjalaiset innokkaasti
kulkuväylää Filippiinein saarilta Etelä- ja
Keski-Ameriikan suuriin siirtomaihin, koska eivät
24. Painettu ">/, 09.
tietenkään tahtoneet joutua portugalilaisten
kanssa tekemisiin.
Matkoillaan Alvaro de Saavedra löysi
Karoliinit ja Marshall-ryhmän, Alvaro Mendana
Ellice-, Salomon- ja Marquesas-saaret, ja Luis de
Torres Paumotu-ryhmän ja Uudet Hebridit sekä
Louisiadit ja hänestä nimensä saaneen
Torresin-salmen. Viimemainitun löydön kautta
näyttäytyi todeksi, että Uusi Guinea oli saari. —
Portugalilaisten ja espanjalaisten vanavedessä
purjehtivat hollantilaiset. Sama siirtomaiden
himo heitäkin kiihotti, mutta kun purjehtiminen
kilpailijoitten vesillä oli kaikkea muuta kuin
rauhallista, suuntasivat hollantilaiset kulkunsa
kauemmas etelään ja tulivat niin A:aan. — A:n
mantereen varsinaisena löytäjänä täytynee pitää
hollantilaista Willem Janszia, joka purjehti
Karpentaarian-lahden rantoja pitkin v. 1605.
Yksitoista vuotta myöhemmin kävivät
hollantilaiset länsirannikolla ja osasivat pian laatia
purjehdusohjeita pohjoista, läntistä ja osaksi myös
eteläistä rannikkoa varten. Mutta edelleenkin
pidettiin vasta löydettyä maata suuren
Australis-1. „Etelämaan" niemimaana. — 17:nnen vuosis.
suurimman merenkulkijan Abel Tasmanin
onnistuikin näyttää toteen, että A. oli saari, hän kun
kävi hänestä sittemmin nimensä saaneessa
Tasmaniassa. Hän löysi myös Uuden Seelannin,
Tonga- ja Fidzi-saaret. — Näitä aikoja seurasi
löytöretkien historiassa pitkä seisahdus
(1644-1764), jolloin muutamat löydetyistä saarista
joutuivat unohduksiin. Englantilainen
meri-rosvopäällikkö William Dampier oli retkillään
usein ankkurissa A:n rannikolla. James Cook
on kumminkin se, joka selvitti A:aa ja
Oseaa-niaa ympäröivän salaperäisyyden. Hän teki
kolme eri matkaa Isolle-valtamerelle (1768-79)
ja kävi useimmissa Polyneesian saaristoissa.
Hän kävi myös maissa A:n itärannikolla, Botany
Bayssa, lähellä nykyistä Sydneytä. Muutamia
vuosia senjälkeen tuli tästä paikasta Englannin
ensimäinen rikollisten siirtola. Cook löysi
uudestaan Torresin-salmen; hän purjehti Uuden
Seelannin ympäri, jonka rannikot kartoitettiin,
löysi Cook-saaret, Hawaijin ja Uuden
Kale-donian y. m. Cookin kolmen
tutkimusretkikunnan tulokset ovat tulleet tarkalleen
tunnetuiksi. Siitä on meidän suureksi osaksi
kiittäminen retkikuntiin kuuluneita eteviä
luonnontutkijoita, joista mainittakoon saks. J. R.
Förster ja hänen poikansa Georg F. sekä ruots.
D. K. Solander. — Cookin jälkeen olivat
Oseaanian saaristot ja A:n rannikot jokseenkin
selvillä. Nyt täytyi saada seikkaperäisempiä
tietoja vasta löydetystä maanosasta. Muutamista
pienemmistä saarista jo ensimäiset
lähetyssaarnaajat antoivat tarkan selityksen. Meidän
päivinämme on muutamat saaret, esim. Uusi
Seelanti ja Hawaiji, geologisesti ja topografisesti
selitetty ja kartoitettu, mutta toiset ovat vielä
nytkin melkein tuntemattomat. Niin on esim.
Uuden Guinean sisäosien, Uuden Britannian ja
Salomonin-saarten laita. Vasta n. 60 vuotta sitten
alettiin tehdä tutkimusmatkoja mantereen
sisäosiin. Uudemmista tutkimusmatkailijoista
Flin-ders ja Bass kulkivat pienessä, avonaisessa
veneessä pitkin itärannikkoa, jonka he
kartoittivat. Sittenkuin Bass oli löytänyt hänestä
nimensä saaneen salmen, purjehtivat matkustajat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
