Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Baryyttivalkea ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
879
Basedowin tauti—Baselin tunnustus
880
J. Ii. Basedow.
filosofisia teoksia, jotka toiselta puolen herättivät
mitä ankarinta vastustusta, toisella taholla
korottivat hänet
valistuksen ihailluksi
esitaistelijaksi.
Tutustuttuaan Come-niuksen ja varsinkin
Rousseaun
kasvatusopillisiin teoksiin B.
päätti ryhtyä
ajamaan uudistuksia
kasvatuksen alalla,
saavuttaen näissä
pyrinnöissään kuuluisuutensa. Hän
julkaisi useita
kasvatusopillisia teoksia
Rousseaun hengessä
(m. m.
„Methodenbuch für Väter und
Mütter der Familien und Völker", 1770;
„Elementarwerk", 4 nid. 1774) herättäen tavatonta
huomiota ja suuria toiveita kauan kaivatun
koulureformin aikaansaamisesta. B:n hyväksi
pantiin toimeen rahankeräys, ja kun Dessaun
ruhtinas ryhtyi häntä kannattamaan, perusti
hän 1774 Dessauhun uuden oppilaitoksen, nimeltä
P h i 1 a n t r o p i n u m. Ohjelmaan kuului, ettei
opetusta annettaisi „katolisessa, ei
luterilaisessa eikä reformeeratussa, vaan kristillisessä"
hengessä. Sen tuli olla havainnollista; kurin
lempeää. Jonkun vuoden kuluttua B. jätti
koulunsa toisten johdettavaksi antautuen jälleen
kirjallisiin toimiin. Filantropistinen (ks. t.)
suunta, B:n perustama koulu mallinaan, pääsi
kumminkin laajalti vaikuttamaan aikakauden
koulutoimintaan. Siinä oli paljo pintapuolista
hyödyllisyyden tavoittelua, mutta B:lle ansioksi
on luettava, että hän kiinnitti huomiota
ruumiilliseen kasvatukseen, äidinkielen ja
reaaliaineiden merkitykseen opetuksessa. [J. B. Basedow,
„Pädagogische Schriften"; Rein, „Encyklop.
Handbuch der Pädagogik", 2 pain., 1900, jossa
myös laaja kirjallisuusluettelo.] O. M-e.
Basedowin tauti. Saanut nimensä
selittäjästään, saks. lääkäristä Basedowista (1799-1854).
Sen pääasiallisina tekijöinä ilmenevät: kiihtynyt
sydämentykytys ja nopea suoni, struma (ks. t.)
sekä silmien ulospäin pullistuminen, mihinkä
vielä liittyy psyykillisiä ja muita
hermohäi-riöitä, taudillisia muutoksia eri kudosten
rakenteessa ja toiminnassa y. m. Taudin luonteesta
ei olla paljon selvillä; syiksi on epäilty
taudillisia ilmiöitä sympaattisessa hermostossa sekä
aineenvaihtohäiriöitä kilpirauhasessa. M. O-B.
Baseerata (rausk. baser), perustaa (pohjalle).
Basel [büzal], kanttoni luoteisessa Sveitsissä,
Elsassin ja Badenin rajalla; jälkeen v:n 1833
jakaantunut kahteen itsenäiseen osaan B:n
kaupunkiin, B.-S t a d t, ja B:n maaseutuun, B.
-Land. Koko alue 463 km2, 202,000 as.,
etupäässä saksaa puhuvia (70 % protest., 29 %
katol. ja 1% juutal.). Pohjoinen osa kuuluu
pohjoisrajana kulkevan Rein-joen laaksoon,
eteläosa on vuorista. B.-L a n d 427 km1 ja 72,100 as.,
169 km3:llä. Kanttonissa viljellään vehnää,
hedelmiä, vihanneksia ja viiniä. Eteläosassa
harjoitetaan karjanhoitoa. Suolaa louhitaan Angstin ja
Schweizerhallin luona. Piiäk. Liestal. Hallitus-
muoto täydellisesti kansanvaltainen. B.-S t a d t:
36 km2, 130,000 as.; sen muodostaa kolme pientä
kylää Reinin oikealla puolella sekä Baselin
kaupunki, joka sijaitsee Reinin mutkassa,
kummallakin puolen jokea. Suuri silkkiteollisuus
sekä koneiden-, paperin-, saippuan-, kemiallisten
aineiden y. m. valmistusta. Yli puolet Sveitsin
viennistä kulkee Baselin kautta. Kaupungin
keskiosa on vanha, kiiyrine katuineen; ulompi
osa säännöllisemmin rakennettu huviloineen ja
puutarhoineen. Yliopisto, eteviä kouluja.
Kirkoista on goottilainen tuomiokirkko v:ilta
1010-19 huomattavin; raatihuone (1508-27), vanhat
kaivot, portit y. m. ovat merkilliset.
Lähetys-ja raamattuseura. Kansanvaltainen
hallitusmuoto B. nimi mainitaan ensikerran v. 374.
Vv. 1431-49 oli B:ssa reformatorinen
kirkolliskokous. V. 1795 tehtiin B:ssa rauha Ranskan ja
Preussin välillä. B:n kanttoni liittyi v. 1501
Sveitsin valaliittoon. W. S-m. (K. K. B.J
Baselin kirkolliskokous (1431-49), viimeinen
keskiajan yleisistä n. s. reformatorisista
kirkolliskokouksista. Se kokoontui paavi Martinus
V:n käskystä ja sen avasi hänen seuraajansa
Eugenius IV. Kokouksessa vallitsi aluksi
uudistusmielinen henki. Se asetti vakavaksi
ohjel-makseen: kerettiläisyyden hävittämisen, rauhan
ja sovun palauttamisen kristikuntaan
yhdistämällä kaikki kansat katoliseen kirkkoon ja
kirkon siveellisen uudistamisen päätä ja jäseniä
myöten. Mutta jo heti alussa paavi vainusi
pahaa ja pian kokous joutui sen työtä
lamauttavaan riitaan paavin ja hänen puolueensa kanssa.
Böömin hussilaisten kanssa pyrittiin sopuun ja
jonkinlainen sovinto saatiinkin aikaan
(kalkki-laisteu kanssa). Sekä kokous että paavinpuolue
koetti saada tuekseen silloin unioniin
taipuvaisen kreikkalais-katolisen kirkon. Päästessänsä
voitolle paavi hajoitti kokouksen ja siirsi sen
Ferraraan. Kokous vastasi tälliin erottamalla
Eugenius IV:n ja valitsemalla uuden paavin,
Felix V:n. Mutta kokouksen voimat
heikkenivät ja sen uudistusohjelma, uhatessaan liiaksi
yksityisiä „etuja", vieroitti useita sen
kannattajia ja vahvisti siten paavinpuoluetta. V. 1443
oli kokous siirrettävä Lausanneen. Maalliset
ruhtinaat, jotka aluksi olivat tukeneet kokousta,
alkoivat peräytyä, ja kun Felix V luopui,
täytyi sen julistautua hajautuneeksi. [Kaller,
„Con-cilium basiliense" I-1V (Basel 1895-1903).]
Baselin lähetysseura (saks. Baseler
Missions-i/csellscliafl), perustettu 1815; sen
lähetysopistosta on lähtenyt useita eteviä
lähetystyöntekijöitä. V. 1821 aljettu lähetystyö Etelä-Venäjällä
kiellettiin jo 1S35, samoin keskeytyi lähetystyö
Liberiassa. Seuran nykyiset lähetysalat ovat
seuraavat neljä: 1. Kultaranta (1828), 11
pääasemaa; 2. Intia (1834), 7 pääasemaa; 3. Kiina
(1846), 13 pääasemaa; 4. Kamerun (1886),
9 pääasemaa. Seuran lähetyssaarnaajien luku
on nykyään n. 200, seurakunnanjäseniä n. 41,000
ja sen erinomaisissa kouluissa opetetaan 20,000
lasta.
Baselin tunnustus, reformeerattujen
sveitsiläisten tunnustuskirja, jonka alussa vuotta 1534
Osvald Myconius kirjoitti; sen johdosta, että se
hyväksyttiin myöskin Mülhausenissa, sanotaan
tiitii tunnustuskirjaa myöskin MUlhausenin
tunnustukseksi (Confessio Muelhusana).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
