Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Belle-Isle ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
943
Bellinzona—Bellman
944
papistoa ystävällisyyteen ja veljellisyyteen. 1606
hänet liturgian allekirjoittamisesta erotettiin
piispanvirasta, jonka kuitenkin sai takaisin 1608.
Bellinzona (saks. Bellenz), Tessinin
kanttonin pääkaupunki, Etelä-Sveitsissä, Tessin-
(Ticino-)joen ja Gotthard-radan varrella; St.
Bernhard- ja St. Gotthard-solien läpi kulkevien teitten
risteyksessä, 4,956 as. (1900) eniten italialaisia.
B. oli ennen strategisessa suhteessa tärkeä, se kun
yksin vallitsi solien läpi vievät tiet. W. S-m.
Bellis perennis,
kaunokki,
kaunokainen, Compositæ-heimoon kuuluva
puutarhoissa yleisesti
viljelty
matalakasvuinen yrtti. Lehdet
ruusukkeessa, mykerö
vanan latvassa.
Laitakukkien väri
punertava tahi valkea.
Kotoisin Keski-Euroopasta.
Bellis.
Bell-Lancasterin opetusmenettely [-läŋkəstə-] tarkoittaa opetusmenettelyä, jota
noudatettaissa varttuneemmat oppilaat opettajan
johdolla opettavat heikompia tovereitaan. Sen
keksivät skotlantilainen Andrew Bell (ks. t.),
joka oli ollut pappina Intiassa ja siellä
tutustunut jonkinlaiseen keskenäisopetukseen, ja engl.
Lancaster (ks. t.), joka samaan aikaan
(1798) Lontoossa, tuntematta Bellin metodia,
alkoi noudattaa samankaltaista menettelytapaa
käyttäen kehittyneempiä oppilaita apuna
opetuksessa ja järjestyksen pidossa (inspecting
monitors). He julkaisivat useita kirjoituksia
uudesta menettelystä, joka alussa herätti suurta
huomiota ja tuli kokeilun alaiseksi sekä
Englannin siirtomaissa että useissa Euroopan
valtioissa. Pysyvämpää menestystä ei sillä ole
kumminkaan ollut. [„Helfersystem”, Reinin
Encykl. Handb., jossa runsas kirjall. luettelo]. O. M-e.
C. M. Bellman. (Edelfeltin piirustuksen mukaan.)
Bellman, Carl Michael (1740-95), ruots.
runoilija („Ruotsin Anakreon”), synt.
Tukholmassa 4 p. helmik. 1740, yritteli virkamiehenä
eri virastoissa, ilman erikoisempaa menestystä,
kunnes suosijansa Kustaa III:n toimesta sai
nimellisvirkoja, joita hänen ystävänsä hoitivat.
Kustaa III:n kuoltua hän kadotti virkansa, ja
joutui taloudelliseen ahdinkotilaan, jota hänen
epäsäännöllinen elämäntapansa vielä pahensi.
1794 hän pyysi päästä holhouksen alaiseksi. —
B. oli lähtenyt uskonnollisesta kodista, ja hänen
ensimäiset runokokeensa, kuten „Gudeliga
långfredagstankar” y. m. olivat hartausrunoja, mutta
pian hän alkoi, enimmäkseen tuttuihin
säveleihin, sepitellä pila- ja juomalauluja, joissa hän
vapaasti käsitteli elossa olevia ihmisiä ja joita
hän esitti ystävä- ja tuttavapiiriensä ratoksi.
Alkuaan B. tuskin lienee ajatellut näiden
laulujen julkaisemista, mutta ne levisivät pian
arkkiveisuina ja jäljennöksinä ja alkoivat jo 1770
vuosikymmenellä olla yleisesti tunnettuja.
Laulunsa B. julkaisi 1790 „Fredmans epistlar” ja
1791 „Fredmans sånger”-kokoelmina. Ne ovat
enimmäkseen sepitetyt 60-luvun loppu- ja
70-luvun alkuvuosina, joka oli hänen runollisen
tuotantonsa kukoistusaika. Kuolemattomine kuvineen Tukholmasta ja sen ympäristöstä, ne ovat,
varsinkin „Fredmans epistlar”, ihmeellisiä,
laatuaan yksinäisiä runoja, joissa nuorekas, kevyt,
omituisen välitön, luonnonherkkä mieli
ikäänkuin itsestään pulpahtaa runoksi. Hänelle
kelpaa aiheeksi kaikki, rumakin muuttuu suloa
säteileväksi hänen aurinkoisen huumorinsa
kultaamana. Hänen alati elävä huomiokykynsä,
jolta ei pieninkään yksityispiirre jää salaan, ja
hänen raikas, kaikille vaikutteille
salaman-herkkä mielikuvituksensa ottavat mukaan
kaiken, halvimmankin, jokapäiväisimmänkin, mutta
kirkastavat sen samalla omituisen sovitetuksi,
jumalaisen kevyeksi, iloa välkkeileväksi. —
Yleensä B. on hyvin riippumaton oman aikansa,
valistusajan runoilijoista; lähemmin hän liittyy
Dalinin kautta Ruotsin mahtavuuden ajan
runoilijoihin: Stjernhjelmissä, Lucidorissa,
Runiuksessa, Israel Holmströmissä voi nähdä säkenen
Bellmania. Hänen runollisen erikoislaatunsa
toisena lähteenä on ranskalainen
kansanomaisempi rokoko-runous, kaikki sen lukemattomat
kupletit, pila- ja juomalaulut, jotka kajahtelivat
syrjäravintoloissa tai iloisissa juomaseuroissa.
Laulunsa B. on sepittänyt sävelmiin, jotka ovat
kirjavaa lainatavaraa, enimmiten ranskalaisista
laulelmista ja oopperakappaleista, osaksi myös
tunnetuista marsseista ja tansseista, sekä
kaikenlaisista saksalaisista, italialaisista ja
englantilaisista lähteistä. „Epistolain” ja
„laulujen” henkilöt ovat runollisesti muovailtuja
todellisuuskuvia; niinpä on esim. Fredman
kelloseppä Johan Fredrman, Ulla Vinbladin edustaja
todellisessa elämässä on Maria Kristina
Kiellström. Samaten on Mollbergillä, Fader Bergillä
y. m. vastineensa senaikuisessa
kapakkamaailmassa, joista ne vain ovat laadulleen
ihannoituja silmänräpäyskuvia. — „Fredmans sånger”
kokoelmaan sisältyy sarja rohkeita, vallattomia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
