Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Benavente ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
949
Benavente—Benedek
950
kaupunginosaa B. on
ruma, kurjine taloineen
ja likaisine katuineen.
— Teollisuus on
huomattava (huivien ja
silkkitavaroiden valmistusta,
sokeritehtaita, kulta- ja
hopeatavaroita y. m.).
Kauppa on vilkas, joella
liikkuu höyrylaivoja ja
rautateitä kulkee
monelle taholle. B. on
pääkaupunki samannimisessä hallinnollisessa
alueessa, 26,971 km2,
5,032,502 as. (1901),
pääasiallisesti
hindulaisia. Maan läpi virtaa
Ganges; se on
hedelmällistä tasankoa. W. S-m.
Benares.
Benavente [-e’-], Jaconto (s. 1866), esp.
kirjailija, tuottelias ja
lahjakas näytelmäkirjailija, tarkka ja hieno
havaitsija ja psykologi, perin „uudenaikainen”.
Hänen kuuluisimmat teoksensa ovat „Gente
conocida”, „Lo cursi”, „Amor de amar”, „Alma
triumfante”. V. K-i.
Benczur [bentsur], Gyula (s. 1844), unk.
taidemaalari, opiskellut Münchenissä, tunnettu
taiturimaisista, usein aistillisista
rokokokuvistaan. R. E. H.
Benda. 1. Franz B. (1709-86), böömiläinen
viulutaiteilija; oltuaan poikana kuorilaulajana
ja seurattuaan erästä kuljeksivaa
soittoseuruetta, jossa oppi viulunsoiton, hän tuli
myöhemmin kapellimestariksi Varsovaan ja sitten 1732
Preussin kruununprinssin (sittemmin Fredrik
II) palvelukseen. — 2. Georg B. (1722-95),
edellisen veli, saks. muusikko, tuli 1748 Fredrik
III:n kapellimestariksi Gothaan, josta sitten
isäntänsä kustannuksella matkusti Italiaan.
Palattuaan B. herätti huomiota melodraamallaan
„Ariadne auf Naxos”; hän on säveltänyt
muitakin melodraamoja.
Bendel, Karel (1838-97), böömiläinen
säveltäjä, sävelsi useita oopperoita sekä noin 200
soolo- ja kuorolaulua; johti v:sta 1865 Hlahol
nimistä kuoroa Pragissa. I. K.
Bender (ven. Bendery), kaupunki ja linna
Bessarabiassa, Dnjestrin rannalla, 31,851 as.
(1901), v:sta 1812 Venäjälle kuuluva.
Tunnetuksi B. on tullut erittäinkin Kaarle XII:n
oleskelun kautta sen läheisyydessä 1709-1713.
ks. Benderin kalabaliikki.
Benderin kalabaliikki (s. o. „B:n mellakka”),
se taistelu, jossa Kaarle XII 1 p. helmik. 1713
Benderissä taistellessaan ylivoimaista
turkkilaisjoukkoa vastaan joutui vangiksi.
Bendigo (muin. Sandhurst), kaupunki
Austraaliassa Viktorian valtiossa, Melbournesta
luoteeseen, n. 44,140 as. Katol. piispanistuin,
monta kirkkoa ja koulua, kasvitieteellinen
puutarha ja sairashuone. Olutpanimoita ja
rautatehtaita ; läheisyydessä rikkaita kultakaivoksia
(v. 1900 6,413 kg.).
Bendis, traakialainen jumalatar, jota
kreikkalaiset pitivät samana kuin Artemisia, Hekatea tai Persephonea. Hänen palvelukseensa, joka
tuotiin Ateenaan 5:nnen vuosis. puolivälissä
e. Kr., kuului juhlasaatto, soihtujuoksu ja
yö-juhla (bendideia). E. R-n.
Bendixson, Ivar Otto (s. 1861), ruots.
matemaatikko, tuli v. 1900 Tukholman teknillisen
korkeakoulun professoriksi. Hänen
tutkimuksensa käsittelevät analyyttisiä funktsioneja,
differentsiaaliyhtälöitä sekä algebrata.
Bene (lat.), hyvin.
Benecke [bē-], Georg Friedrich
(1762-1844), saks. kielentutkija, germanisti,
Göttingenin yliopiston professori ja ylikirjastonhoitaja;
Englannin sekä vars. vanhemman saksalaisen
kirjallisuuden erinomainen tuntija, vanhojen
saksalaisten tekstien ensimäinen tieteellinen
julkaisija, etevä sanakirjankirjoittaja.
Huomattavimmat teokset: „Beiträge zur Kenntnis der
altdeutschen Sprache und Literatur” (Gött.
1810-32, 2 osaa), „Iwein von Hartmann von der Aue”
(julk. yhdessä Lachmannin kanssa, Gött. 1827)
ynnä mallikelpoinen „Wörterbuch zu Hartmanns
Iwein” (Gött. 1833, 3:s pain. Leipz. 1901).
Müllerin ja Zarncken „Mittelhochdeutsch.
Wörterbuch” (Leipz. 1854-66, 4 osaa) perustuu B:n
suorittamiin alkutöihin.
Benedek, Ludvig August von (1804-81),
itäv. kenraali, tuli tunnetuksi Italian sodassa
1848-49 ja lähetettiin viimeksimainittuna vuonna
kenraalimajurina taistelemaan Unkarin
kapinallisia vastaan. Kohosi sitten sotilaallisissa
arvoasteissa ja lähetettiin 1859 8:nnen
armeijakunnan päällikkönä Italiaan, jossa kunnosti
itseään erittäin Solferinon taistelussa.
Määrättiin 1860 yleisesikunnan päälliköksi ja
siviili- ja sotilaskuvernööriksi Unkariin, mutta
nimitettiin jo s. v. armeijan ylipäälliköksi Italiaan.
Vasten tahtoaan määrättiin hänet 1866
pohjois-armeijan päälliköksi taistelemaan preussilaisia
vastaan, kärsi tappion Königgrätzin luona s. v.
Sai eron 1866. Tutkimus, joka oli aloitettu
hänen päällikkötoimestaan, keskeytettiin keisarin
käskystä. [H. Friedjung, „Der Kampf um die
Vorherrschaft in Deutschland” (Stuttg. 1901).] O. H-e.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
