Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Boieldieu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1117
Boieldieu—Boije
1118
ja Hisiugen. Lahdista mainittakoon Dynekilen
ja Gullmaren. Monta järveä ja pienempiä jokia,
paitsi Göta-jokea. Elinkeinoina ovat kalastus,
merenkulku ja maanviljelys. Kaupungit:
Kungälf, Marstrand, Uddevalla, Strömstad ja Lysekil.
B. on pohjoismaiden vanhimpia asuttuja seutuja.
Täältä on löydetty paljon esihistoriallisia
jätteitä kivi-, pronssi- ja rautakauden haudoista,
kalliopiirustuksia, linnojen raunioita y. m.
Taruissa mainitaan B. nimellä A 1 f h e i m a r.
Maakunta kärsi kovin Ruotsin ja Tanskan välisissä
sodissa. B. luovutettiin v. 1658 Ruotsille.
W. S-m.
Boieldieu [buajeldjö’J, Francois Adrien
(1775-1834), ransk. oopperasäveltäjä; parhaat
hänen teoksistaan ovat: „La famille suisse"
(1797), „Zoralme et Zulnare" (1798), jolla hän
ensin saavutti maineensa, „Le calife de Bagdad"
(1800), „Jean de Paris" (1812), „Le chaperon
rouge" (Punahilkka, 1818), ja vihdoin paras
kaikista: „Le dame blanche" (1825). B:n
sävellyksissä on raikas, kansanomainen leima. V. 1817
hän tuli Pariisin konservatoriin
sävellyksen-opettajaksi, Méhulin jälkeen; hänen
oppilaistaan mainittakoon säveltäjä Adam ja
musiikkihistorioitsija Fètis. /. K.
Boije, suom. aatelissuku, joka ensi kerran
mainitaan 1400-luvulla; sen sanotaan tulleen
Böömistä.
1. Niilo B. (k. 1569), sotaeversti, Suomen
käskynhaltia, Gennäsin herra Pohjalla,
mainitaan 1530 Raaseporin isäntänä, määrättiin 1537
pitämään aateliston kilvenkatselmusta sekä
kruunun linnojen tarkastusta Suomessa ja taisteli
1542 uljaasti Ruotsissa Niilo Dackea vastaan.
Venäjän sodassa 1555-56 hän oli suom. ratsuväen
ratsumestarina mukana epäonnistuneella retkellä
Pähkinälinnaa vastaan ja kuului sitten Viipurin
varustusväkeen. Oltuansa jonkun aikaa Juhana
herttuan palveluksessa, jolloin teki herttualle
erikoisen uskollisuusvalan, hän erosi kuitenkin
siitä jo 1562 ja on seur. vuonna kuninkaallisen
sotajoukon päälliköiden joukossa Turun linnaa
piirittämässä. V. 1565 hän otti osaa Tanskan
sotaan ja valloitti rynnäköllä lujan Vardbergin
linnan. Aikaisemmin ritariksi ja
valtaneuvok-seksi korotettuna B. nimitettiin 19 p. toukok.
1568 koko Suomen ylimmäiseksi käskynhaltijaksi,
mutta kuoli seur. vuoden tammikuussa. B:lla
oli eri aikoina hallussaan useita läänityksiä,
koko Pohjan pitäjä y. m., mutta hän teki,
niinkuin moni muukin tämän ajan aatelismies, itsensä
tunnetuksi väkivaltaisuudestaan. Niin esim.
kerrotaan hänen anastaneen itselleen neljä taloa
Pohjalla, „joihin ei hänellä ole mitään muuta
oikeutta, kuin että asuu Pohjan pitäjässä".
Erittäinkin sanotaan hänen kopeutensa
nousseen hänen avioliittonsa johdosta Briita
Kris-terintytär Hornin kanssa: sitä ennen hän oli
edes suorittanut vuokraa anastamistaan
tiluksista, mutta sen jälkeen „hän ei ole maksanut
fyrkkiäkään, vaan on julkeudella ja
röyhkeydellä ottanut tilat". — Hänen poikansa olivat
Yrjö (ks. alemp.), Martti, ratsumestari,
Karjalan laamanni (k. 1596), ja Antti B., sotaeversti,
Käkisalmen isäntä (k. n. 1618).
2. Hannu B. (k. 1573), soturi, Tirmulan
herra Lammilla, edellisen veljen, Karjalan
tuomarin Eerik B:n poika, kantoi Kustaa Vaasan
hautajaissaatossa Hämeen lippua. V. 1571
nimitettynä Paidelinnan (Wittensteinin)
komentajaksi Viroon, hän puolusti sitä urhoollisesti
venäläisiä vastaan, mutta joutui uuden vuoden
päivänä 1573, kun linna rynnäköllä valloitettiin,
heidän käsiinsä ja poltettiin elävältä.
3. Yrjö B. (n. 1540-1617), soturi,
valtaneu-vos, Gennäsin herra, Niilo Boijen poika, kävi
1566 lähettiläänä Ranskassa, otti 1568 tehokasta
osaa herttuain kapinaan Eerik XIV:ttä vastaan,
kunnosti itseään monasti Juhana III:n Venäjän
sodan aikana Virossa ja Inkerinmaalla ja oli
rauhansovittajana 1583 ja 1595. Ollessaan Viron
käskynhaltijana v:sta 1592 B. pelastui, vaikka
kuuluikin Sigismundin puolueeseen, muiden
Suomen herrain kovasta kohtalosta, menettäen
ainoastaan osan viroistaan ja läänityksistään.
Valtaneuvokseksi korotettuna 1602 häntä
käytettiin myöhemminkin usein
sovinnonneuvotte-luissa Venäjän kanssa, joten hän oli esim.
Ruotsin valtuutettuna 1613 Viipurissa, kun
liovgoro-dilaiset tunnustivat herttua Kaarle Filipin
Venäjän tsaariksi. Etelä-Suomen laamannina
1583-99 ja 1602-17. Kuoli 7 p. jouluk. 1617
Gennä-sissä ja haudattiin Pohjan kirkkoon.
4. Hannu Henrik B. (1714-81),
valtio-päivämies, mukana Suomen sodassa 1741-42,
everstiluutnantti, Hämeen-Uudenmaan
maaherrana v:sta 1761, vapaaherra 1771,
valtiokonttorin presidentti 1772. B. oli „vapaudenajan"
puoluevehkeiden tyypillisimpiä edustajia.
Aloittaen uransa 1738 ja seur. valtiopäivillä rajuna
hattuna, hän vehkeili sitten myssyjenkin kanssa,
ollen kummankin puolueen palkoissa ja jaellen
niiden rahoja. Palveluksistaan saaduilla rahoilla
hän osti useita tiloja Suomessa, m. in.
Ilatan-pään, johon perusti Otavalan kehruukoulun,
saaden sitä varten runsasta kannatusta säädyiltä.
Näiden varojen käytöstä hänen oli kuitenkin
vaikea tehdä tili. B. on myöskin muistettava
siitä syystä, että harrasti Tampereen kaupungin
perustamista.
5. Ludvig B. (1768-1841), ruots.
valtiopäivä-mies, edellisen veljenpoika, toimitus-,
sittemmin revisionisihteeri. Vastustuspuolueeseen
kuuluva 1812 ja 1815 v:n valtiopäivillä, B. joutui
epäsuosioon ja tunnetun Grewesmöhlen« (ks. t.)
kautta suuunattiin häntä vastaan hyökkäys,
vaatimalla että hänet poistettaisiin aatelissäädystä.
Juttu päättyi kumminkin niin, että hyökkääjä
tuomittiin maanpakoon ja B. ainoastaan vuoden
vankeuteen sopimattomasta kirjoitustavasta.
Myöhemmin B. esiintyi hallituksen ja
konservatiivisen puolueen asianajajana valtiopäivillä.
6. Fredrik B. (1773-1857), ruots. kirjailija
ja taiteilija, palveli ensin upseerina, sitten
kamariherrana. Julkaisuja: „Riksdagshistoria från
1627-1823 med landtmarskalkarnes porträtter"
(1825-27), „Magazin för konst, nyheter och
mo-der" (26 vuosikertaa 1818-44), „Kongi. Svenska
Museum, samling af konturteckningar" y. 111.
7. Amalia B. (1799-1879), lahjoittaja, synt.
J æ n i s c h, ensin naimisissa eversti Karl
Ollon-grenin, sitten vapaah., maaherra Otto Abraham
B:n kanssa. Kuollessaan Turussa 16 p. huhtik.
1879 rouva B. määräsi melkoisen omaisuutensa
hyväntekeväisyystarkoituksiin: stipendeiksi
Turun ja Viipurin ruots. lyseoihin, Käyrän
kasvatuslaitokseen pahankurisia lapsia varten, apu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
