Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bolero ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1125
Bolero—Bolgar
1126
dragen af Desmidieernas utbredning i Norden"
(1887); „Desmidieer från Grönland" (1888).
B:n varsinainen elämäntyö on kuitenkin
kotiseutututkimuksen alullepano ja järjestäminen
maassamme. Hänen aloitteestansa m. m.
perustettiin Suomen ensimäinen kotiseutuyhdistys
„Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät" 1894.
vrt. Kotiseutututkimus. J. A. TV’.
Bolero [-e’-], esp. yhden tahi kahden esitettävä
tanssi joustavassa s/i tahdissa soiton ja
kastanjettien säestyksellä. Sävelmässä esiintyy liikkeitä
kuvaava
rytmi:
/. K.
Boleslav, useain Böömin herttuain sekä
Puolan kuninkaiden nimi (ks. näiden maiden
historiaa). Merkillisin heistä on B. I Chrobry
(Urhea), Puolan kuningaskunnan perustaja,
ruhtinas Mieezyslawin ja böömiläisen prinsessan
Dubravkan poika, tuli herttuaksi 992, laajensi
valtakuntaansa, valloittamalla Danzigin,
Krakovan, Sleesian y. m., yhdistipä hän lyhyeksi
ajaksi Bööminkin valtansa alle. V. 1000 Puola
sai oman arkkipiispansa Gneseniin, ja 1018
täytyi Saksan keisarin Henrik II:n tunnustaa se
itsenäiseksi. Toisella suunnalla B. taisteli ja teki
valloituksia Venäjän rajalla. Papiston kanssa
hyvässä sovussa eläen B. otti sen suostumuksella
kuninkaan nimen.
Boleslav ks. Bogislav.
Boleslawita [ i’-], puol. kirjailijan J.
Kraszew-skin (ks. t.) salanimi.
Boletus ks. Tatit.
Boleyn, Anna ks. Anna Boleyn.
Bolgaarit 1. Volga n-b olgaarit,
turkki-lais-tataarilaista sukuperää oleva muinainen
kansa Itä-Venäjällä. Alkujaan b., tämän sanan
laajimmassa merkityksessä, muodostivat joukon
eri heimoja (kutrigurit, utigurit, tarniahit,
za-benderit, unugundurit), jotka kuuluivat n. s.
hunnien kirjavaan laumaan; osa seurasi Attilaa
(k. 453 j. Kr.) hänen länsieurooppalaisille
retkilleen, osa jäi asumaan Kubanin ja Ural-joen
maille. 597 ja 679 siirtyi taas
bolgaarilaisjouk-koja Tonavalle, jossa nämä nyt saivat vakavan
jalansijan, mutta jossa sittemmin sulautuivat
kukistamaansa slaavilaiseen kansaan (ks.
Bulgaarit). Vanhoille asuinsijoilleen jääneet
bolgaarit siirtyivät vähitellen, mahtaviksi
paisuneiden turkkilaisperäisten kazarien ahdistamina,
pohjoiseen päin Volgan mutkan seutuville.
Volgan-bolgaareja oli kolme heimoa: bolgar, äsgil
(isgil) ja börtsölä (barsilk). Varmuudella ei
tiedetä, milloin Volgan-bolgaarien valtakunta
(„Suur-Bulgaaria", „Musta Bulgaaria")
varsinaisesti perustui. Luultavaa on, että tämä tapahtui
8:nnella vuosisadalla, sillä kun kalifi Muktedirin
lähettiläs Ibn-Fadlan v. 922 kävi
Volgan-Bolgaa-riassa, oli tämä jo mahtava valtakunta
kehitty-neine yhteiskunnallisine oloineen ja laajoine
kauppaiiikkeineen. Tähän aikaan, Almasin
hallitessa, bolgaarit kääntyivät islaminuskoon.
Bol-gaarien valtakunta käsitti oikeastaan
Itä-Venäjän koko Volgan-seudun, suunnilleen nykyiset
Astrakaanin, Saratovin, Samaran, Simbirskin,
Kasaanin, Permin ja Vjatkan kuvernementit,
joskaan kaikki valtakunnan osat nähtävästi eivät
olleet yhtä lujin sitein keskustaan liittyneitä.
Bolgaarien ylivallan alaisuuteen kuuluivat
ainakin jossakin määrin myös muutamat
suomensukuiset kansat: mordvalaiset, tseremissit
sekä votjakit ja syrjäänit. Pääelinkeinoja olivat
maanviljelys, karjanhoito ja vars. kauppa, jota
bolgaarit — mahtavan kauppareitin, Volgan
haltijoina — suurella menestyksellä kävivät toiselta
puolen Persian, Intian ja kazarien, toiselta
puolen venäläisten sekä kaupastaan ja
varallisuudestaan kuuluisien, Vienan-joella asuvien (luult.
karjalaista sukua olevien) „bjarmalaisten" kanssa.
Valtakunnan pääkaupunki oli Bolgar (ks. t.),
jonka raunioita vieläkin on säilyssä lähellä
Volgaa, Kaman suusta jonkun matkaa
eteläänpäin. Hallitsijoista tunnetaan seuraavat nimeltä:
Siika, Almas, Taleb, Ahmed, Mumen. Bolgaarien
valtakunnasta tekivät tataarit lopun 13:nnen
vuosisadan keskivaiheilla- — Muutamat tutkijat
arvelevat bolgaarien olleen suomensukuisen
kansaa. Bolgaarilaiset kivikirjoitukset todistavat
kuitenkin epäämättömästi, että heidän kielensä
oli turkkilais-tataarilaista sukua ja että se
muutamissa tärkeissä kohdissa osoittaa yhtäläisyyttä
nykyisten tsuvassien (ks. t.) kielen kanssa.
Tästä syystä nykyjään pidetäänkin varmana,
että tsuvassinkieli on jonkun muinaisen
bolgaa-rinkielen murteen jatkoa. [Frähn, „Älteste
Nachrichten über die Wolga-Bulgaren", Piet.
Tiedeakatemian Mém. VI; Köppen, „0 volzskih
Bulgarah", Zurn. Min. Nar. Pr. XII, 1836;
Berezin, „Bulgar na Volge", Uts. Zap. Kaz.
Univ. III, 1852; Cbwolson, „Izvestija Ibn-Dasty",
Piet. 1869; J. Marquart, „Die Chronologie der
alttürkischen Inschriften", Leipz. 1898 ; Asmarin,
„Bolgary i tsuvasi", Izv. Obsts. Arh. Ist. Etn.
pri Kaz. Univ. XVIII; Wichmann, „Die
tschu-wassischen lehnwörter in den permischen
sprachen", s. 140-5, Hels. 1903.] Y. TV.
Bolgar, muinaisten Volgan-bolgaarien
valtakunnan pääkaupunki, jonka raunioita vielä on
säilyssä Bolgary (Uspenskoe) nimisen kylän
läheisyydessä Kasaanin kuvernementin Spasskin
piirikunnassa (25 virstan päässä Spasskin
kaupungista luoteeseen, 6 virstan päässä Volgasta).
Jo 10:nnellä vuosisadalla siinä oli enemmän kuin
Bolgarin raunioita: „Musta palatsi".
I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
