Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Buddenbrock ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
131Ö
Budenz
1320
vastustamattoman halun luopua maailmasta.
Hän jättää vaimonsa ja pienen poikansa, rupeaa
erakoksi ja koettaa itsekidutuksilla päästä
mielenrauhaan. Jatkettuaan tätä kuusi vuotta hän
käsittää, ettei askeesi vie perille, ja silloin
tapahtuu valaistus hänen istuessaan pyhän
puun alla Neranjaran rannalla. Hänelle selviää
silloin, että nautintoelämä ja askeesi ovat kaksi
harhaan viepää yksipuolisuutta, jotka vain
lisäävät kärsimistä ja ylläpitävät elämän surullista
kiertokulkua (samsara). Sekä nautinnot että
kidutukset kasvattavat työtä (karma), joka
viepi syntymisestä syntymiseen. Ainoastaan
elämänhalun täydellisellä voittamisella ihminen
pääsee kiertokulusta pois nirvanaan, mikä on
tahdon ja tajunnan täydellinen sammuminen,
mutta ei kuitenkaan samaa kuin olemattomuus.
B:n voimakasta itsetajuntaa valaistuksen
jälkeen kuvaavat muutamat säkeet, jotka hänen
sanotaan lausuneen eräälle munkille, kun tämä
kysyi hänen opettajaansa:
„Ei kukaan opettajan" oo.
ei ole vertaistanikaan.
pi ihmisten, ei jumalten
joukossa mua voittavaa.
Vain minä yksin pyi ui 0011
ja korkein opettaja myös.
MH yksin valistunut oon
ja vapaa intohimoista.
Nyt Kasilaisten kaupunkiin (Benares)
oppini vallan perustan:
maan pimeydessä rumpua
mä kuolemattomuuden lytin."
F.nsimäiseu suuren saarnansa sanotaan B:n
pitäneen Benaresissa. Siinä hän selitti neljää
totuutta kärsimisestä. Pelastus kärsimisestä,
elämästä, kiertokulusta, on se aihe, jota hän
lakkaamatta käsittelee, niin voittaa paljon
oppilaita. m. m. erään kuninkaallisen suosijan,
Bimbisaman, joka lahjoittaa hänelle ihanan
puiston. Hänen elämänsä kuluu opetuksessa ja
väittelyissä bramiinien ja toisuskolaisten kanssa.
Buddhan opetustapa 011 yksitoikkoinen —
samoja väitteitä uusitaan ehtimiseen.
Kertomukset bramiinien kääntymisestä ovat myös
jotenkin samaan malliin laaditut. Legenda
koskettaa aivan lyhyesti B:n elämää viipyäkseen taas
pitemmältä hänen kuolemassaan ja niissä
ihmeissä, jotka sen jälkeen tapahtuivat. —
Pelastuksen tie 011 kahdeksanasteinen. Alkuasteisiin
luetaan varsinaiset siveelliset vaatimukset, joista
buddhalaisuus on muodostanut 5 yleistä
siveys-käskyä: ei saa tappaa elävää olentoa, ei saa
varastaa, ei saa tehdä aviorikosta, ei valehdella,
eikä juoda väkijuomia. Näiden käskyjen
noudattaminen 011 ainoastaan valmistusta
korkeampaan siveellisyyteen, jonka muodostavat oikea
ajatteleminen ja itseensä vajoominen.
Jälkimäisen päämääränä on täydellisen
välinpitämättömyyden saavuttaminen, tila. jossa ei ihminen
mitään tahdo eikä tajua. Joka sen on
saavuttanut, on pyhimys, arhat. Hänen kiintymisensä
olemiseen 011 lakannut ja hänen „karmansa"
hävitetty. Tavallaan hän jo on eläessään
„nirvanassa".
Buddhalainen seurakunta oli alkuaan
munkkien veljeskunta. Buddhalainen munkki elättää
itsensä kerjuulla, 011 hiljainen ja sävyisä ja
tuntee sääliä kaikkia eläviä olentoja kohtaan. To-
delliseksi rakkaudeksi tämä sääli ei kohoa, sillä
rakkaus vaatii työhön ja toimintaan, mikä taas
veisi jälleensyntymiseen. Mitään jumaluutta ei
alkuperäinen buddhalaisuus opeta, vaan uskovan
turvana ovat: Buddha, laki ja
seurakunta. — Buddhalainen raamattu, joka on
syntynyt pitkät ajat Buddhan kuoleman jälkeen,
jakaantuu kolmeen osaan: vinaya =
munkki-sääntö, darma = laki ja abidarma = filosofia.
Yhteensä kantavat nämä osat nimeä: tripitaka =
kolme koria. Huomattava teos on buddhalainen
virsikokoelma: dammapadam, jossa buddhalaista
elämänviisautta viehättävällä tavalla esitetään.
Tärkeä sija buddhalaisuuden historiassa on
kuningas A 5 o k a 11 a (ks. t.) (III:nnella vuosis.
e. Kr.), joka ajaksi saattoi sen Etu-Intian
valta-uskonnoksi. Pian sen jälkeen tapahtui hajaannus:
muodostui 2 suuntaa: hinayäna ja mahayäna,
joista edellinen säilytti puhtaampana B:n
alkuperäisen opin. mutta jälkimäinen rupesi
palvelemaan jumalina Buddhan taivaallisia esikuvia,
Boddhisatvoja, sekä asetti päämääräksi
„nirvanan" sijasta taivaan autuuden. „Mahayäna"’ on
buddhalainen katolisuus pappisvaltaisine
jiirjes-töineen, taikausko! neen ja pyhimyskuvineen.
Tässä muodossa on buddhalaisuus levinnyt
Tibo-tiin, Kiinaan ja Japaniin. Etu-Intiasta on
buddhalaisuus hävinnyt kaikkialta paitsi Nepalista.
„Hinayäna ’-oppi vallitsee Birmassa, Siamissa ja
Ceylonilla. Buddhalaisuuden historiasta ks.
lähemmin Intian uskonnot. [H Oldenberg,
„Buddha" (5:s painos 1906) ; D. Rhys,
„Bud-dhism" (2 painos 1904) ; E. Lehman, „Buddha"
(Köbenhavn, 1907) ; S. Takajama, „Buddhan
elämäntarina" (japanin kielestä suom. A. B.
Wellroos, 1904) ; R. Haekmanu, „Kristinusko ja
buddhalaisuus" (suom. 1905) : E. Kaila,
,,1’skon-nonhistorialHsia luentoja" (1908).] E. K-a.
Budenz f-ntsj, Jözsef (1836-92),
saksalaissyntyinen kuuluisa unk. kielentutkija, siirtyi
1858, opiskeltuaan
Göttingenissä
indoeurooppalaista kielitiedettä sekä
arabian-kieltä m. m. Theodor
Benfeyn johdolla, etup.
P. Hunfalvyn (ks. t.)
toimesta Saksasta
kokonaan Unkariin,
jossa sai
opettajan-paikan Székesiehér-vfirin lukiossa; v:sta
1861 Unk.
tiedeakatemian kirjastonhoitajan apulainen, v:sta
1868
„unkarilais-ugri-laisen" kielitieteen
dosentti ja v:sta 1872
vertailevan „altailaisen" kielitieteen professori
Budapestin yliopistossa. Joskin B:n
tutkimukset liikkuivatkin hyvin laajalla alalla
kaukaisempienkin „urali altailaisten" (samojedilaisten,
turkkilais-tataarilaisten, mongolin, mantsun)
kielten piirissä, niin hän kuitenkin on
saavuttanut varsinaisen merkityksensä
suomalais-u^ri-laisten kielten nerokkaana tutkijana. Hänen
pääteoksensa tällä alalla ovat vertaileva
sanakirja („Magyar-ugor összehasonlttö szötär",
Bu-dap. 1873-81), jossa hän tahtoo osoittaa, mikä
Jözsef Budenz
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
