Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Buurisota ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1371
Buurit
1372
Y:n 1902 alussa voitiin panna toimeen laajoja
retkeilyjä, jotka mursivat buurien
vastustus-voiman. Siitä huolimatta, että partiojoukot
silloin tällöin saavuttivat jonkun voiton — esim.
manlisk. 7 p. vangitsi de la Rey lordi Methuenin
— käsittivät useimmat buurijohtajat jatkuvan
vastarinnan turhaksi. Maalisk. 23 p. saapui
Buurisotilaita.
Pretoriaan buurien edustajia
rauhanneuvotteluihin. Samaan aikaan pidettiin Vereenigingissä
suuri kansalaiskokous, jossa pohdittiin
kysymystä vastarinnan lopettamisesta. Neuvottelujen
tuloksena oli Pretoriassa toukok. 31 p. 1902
tehty rauhansopimus. Buurien sitkeä vastarinta
oli tehnyt englantilaisetkin taipuviksi
myönnytyksiin ja rauha tehtiin seuraavilla ehdoilla.
Sotakannalla olevat buurit suostuivat
luovuttamaan aseensa ja tunnustamaan Edvard VII:n
hallitsijakseen ehdolla, ettei kukaan kansalainen
menettäisi vapauttaan tai omaisuuttaan eikä
joutuisi syytteeseen sodan kestäessä tapahtuneista
teoista. Hollannin kieltä oli opetettava kouluissa
ja sallittava käyttää tuomioistuimissa;
sotilaallisen hallinnon sijaan oli ensi tilassa
järjestettävä siviilihallinto, tulevaisuudessa
palautettaisiin alueille itsehallintokin. Lisäksi myönnettiin
voitetuille korvausta sodan aikana hävitetyistä
taloista. — Kesäkuun kuluessa luovuttivat
viimeiset buurijoukot, noin 20,000 miestä, aseensa,
ja sotavangit, joita oli pidetty St. Helenan ja
Ceylonin saarilla y. m., kuljetettiin
kotiseuduilleen saaden siellä kansalaisoikeuden. Kap-maan
kapinalliset asukkaat menettivät kuitenkin
valtiollisen äänioikeutensa.
Etelä-Afrikan sotaan oli Englanti käyttänyt
kaikkiaan lähes 450,000 miestä. Mieshukka oli
1,072 upseeria ja 20,973 sotamiestä kuolleita tai
kadonneita, 3,116 upseeria ja 72,514 sotamiestä
haavoittuneita. Sotakustannukset nousivat
viranomaisten laskujen mukaan 206,224,000 puutaan.
Buureja oli aseissa ollut kaikkiaan vain 75,000
vaiheilla, joista 3,700 kaatui, 32,000 joutui
vangiksi. Mainittakoon myöskin, että buurien
puolella otti sotaan osaa n. 2,500 muukalaista
vapaaehtoista, niiden joukossa muutamia
suomalaisiakin. [L. S. Amery y. m. „The Times’history
of the war in South-Africa"; Ernst Lindberg,
„Suomalaisen seikkailuja buurisodassa" (Ilels.
1904).] ks. Buurit. T. W-s.
Buurit (< holl. bocr [biir] = talonpoika, vrt.
saks. Baucr), niiden Etelii-Afrikan asukkaiden
nimitys, jotka ovat sinne 1600-luvulla
muuttaneiden hollantilaisten ja muiden
hollantilaistu-neitten siirtolaisten jälkeläisiä. Hollantilainen
Itä-Aasian komppania (kauppaseura) perusti
1652 nykyisen Kap-kaupungin tienoille
satamapaikan, johon sitten aikojen kuluessa muutti yhä
uusia hollantilaisia ja muitakin eurooppalaisia,
varsinkin Ranskan hugenotteja. Täältä
uudisasukkaat, jotka harjoittivat etupäässä
karjanhoitoa ja jonkun verran maanviljelystä,
alkuasukkaita vastaan taistellen tunkeutuivat yhä
etäämmälle sisämaahan. 1700-luvun lopulla,
ranskalaisten vailoitettua Hollannin, Englanti otti
haltuunsa K a p-m aan. Vapautta rakastavat
buurit 1. afrikanderit, kuten he myös
alkoivat itseään nimittää, joutuivat pian
loppumattomiin riitoihin uusien ylivaltiaittensa
kanssa, varsinkin kun nämä eivät tahtoneet
au-taa heidän pitää mustaihoisia alkuasukkaita
orjinansa. Suurissa joukoin he, etenkin 1830-luvun
lopulla, siirtyivät karjoineen ja muine
omaisuuksineen sekä Oranje-virran pohjoispuolelle
että itäänpäin, perustaen Oranjen
vapaavaltion ja Natalin: näitä siirtymisiä
kutsuttiin nimellä „trek" (< holl. trekken = vaeltaa,
vrt. ruots. draga). Kun brittiläiset viranomaiset
yhä vieläkin tahtoivat pakoittaa buureja
ala-maisikseen, siirtyi näistä osa tätäkin
pohjoisemmaksi, Vaal-virran toiselle puolen,
Transvaaliin. Yhä edelleen jatkui taisteluita
englantilaisten kanssa. Natal joutui Englannin valtaan
1842. Oranje-valtio oli myös jonkun aikaa
Englannin vallassa, mutta pääsi 1854 itsenäiseksi
luvattuaan olla suvaitsematta orjuutta piirissään.
Samalla ehdolla oli vähää aikaisemmin
myönnytty Transvaalin itsenäisyyteen. Oranjen
vapaavaltion buurit saivat nyt pitkän aikaa elää
rauhassa, mutta Transvaalin buurien oli
yhtämittaa taisteleminen alkuasukkaita vastaan.
Vähitellen joutuivat näiden kahden valtion
buurit vilkkaaseen yhteyteen Kap-maassa asuvien
heimolaistensa kanssa, syntyipä puolue, jonka
tarkoituksena oli yhdistää koko Etelä-Afrikka
buurien alaiseksi liittotasavallaksi. Mutta
toiselta puolen alkoi myöskin Englanti hautoa
tuumaa muodostaa Etelä-Afrikan valtiot yhdeksi
suureksi valtakunnaksi, jota vielä piti
laajennetta-man pohjoiseen piiin halki koko maanosan Niilin
laaksoon asti. Jo 1877 engl. sotajoukko tuli
Transvaalin pääkaupunkiin Pretoriaan muka
auttaakseen ahdinkoon joutunutta tasavaltaa;
mutta auttajat eivät lähteneetkään pois. vaan
julistivat Transvaalin brittiläiseksi siirtomaaksi.
Buurit nousivat kuitenkin miehissä
itsenäisyyttänsä puolustamaan, ja 1S81 täytyi
englantilaisten, perinpohjin tappiolle jouduttuaan, jälleen
luopua Transvaalista; Englannin silloinen
pääministeri Gladstone myönsi tasavallalle
täydellisen itsenäisyyden, paitsi ulkoasioissa. Pian
kuitenkin syntyi uusia selkkauksia.
Transvaalissa I. „Etelä-Afrikan tasavallassa" löydettiin
runsaasti kalliita metalleja, ja tämän johdosta
alkoi maahan tulvr.ta ulkomaalaisia.
Parhaimmassa kaivosseudussa olevan Johannesburgin
kaupungin asukasluku nousi 10:ssä vuodessa
100,000:een; suurin osa asukkaita oli
ulkomaalaisia, etupäässä englantilaisia. Nyt, kun
Transvaal ei enää ollut mikään aivan mitätön, köyhä
maa, alkoi Englanti yhä innokkaammin haluta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
