Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Camden ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-155
Camöes
1156
Caraöes.
tyttävän klassillisen sivistyksensä sekä latinan-,
italian- ja espanjankielentaitonsa säännöllisillä
opinnoilla. Hellä
kiintymys erääseen
coimbra-laiseen kaunottareen
innostutti liänet jo silloin
sepittämään muodoltaan
täydellisiä canzoneja
italialaiseen tapaan. Vv.
1542-46 C. eli
Lissabonissa aatelis- ja
hovi-piireissä, nauttien
ruhtinaiden ja naisten
suosiota; tämän johdosta
hän tuli kirjoittaneeksi
joukon leikkisiä ja
vakavia tilapäisrunoja. Nämä
ovat kirjoitetut
redon-dillas-runomitalla. V.
1544 C. rakastui
erääseen Catharina de Ataide nimiseen
hovineitiin ja kuningattaren suojattiin. Tämä
nainen tuntuu vastanneen köyhän ja virattoman,
mutta nerollisen runoilijan tunteisiin ja
kiihottaneen hänen helposti kuohahtavaa
ylpeyttään ja hilpeämielisyyttään ajattelemattomiin
sanoihin ja rohkeihin tekoihin. C. tuli
loukanneeksi hovin seurustelusääntöjä, mikä nostatti
hänen kadehtijansa ja kilpailijansa häntä
vastaan. Varmaa on, että C. menetti kuuingattaren
suosion ja että hän karkoitettiin hovista, ehkä
useampikin kerta. Kaukana pääkaupungista ja
lemmitystään, Ribatejon maakunnassa, hän suree
ja vuodattaa kaihomieltään elegioihin ja
sonet-teihin, jotka lähettää hoviin. Sitten liän
närkästyy, tarttuu miekkaan ja taistelee Afrikassa
(vv. 1547-1553) menettäen tällä retkellä oikean
silmänsä. Kotia palattuaan hän pettyi
toiveissaan päästä jälleen armoihin ja virkaan;
pettymys ja ero hienoista hovipiireistä saattoi
runoilijan harhapoluille. Haavoitettuaan erästä
riita-toveriaan, hänet suljettiin lähes vuodeksi
vankilaan. Päästyään vapaaksi ainoastaan sillä
ehdolla, että sitoutui kuninkaansa soturina ensi
tilassa lähtemään Intiaan, hän maaliskuun 26 p.
1553 yksinkertaisena sotamiehenä lähti matkalle
mukanaan suuren sankarirunoelmansa alku, ja
saapui syysk. Goaan. Kuusitoista vuotta C.
nyt vietti Aasian mantereella kirjavaa ja
vaihtelevaa elämää. C. viipyi m. m. jonkun aikaa
Goassa, jonka tavat ja tapainturmelus
aiheuttivat häntä laskettelemaan niin purevaa ivaa,
että hän täälläkin takertui kaikenlaisiin
riitoihin ja rettelöihin. Hyvänsuopa varakuningas
lähetti hänet kolmivuotisen asetuksenmukaisen
palvelusajan jälkeen maaliskuulla 1556 Macaoon,
jossa lupasi hänelle tuottavan siviiliviran. C.
saapui kuitenkin sinne vasta 1558, oleskeltuaan
sitä ennen Malakalla ja Molukeilla. Macaossa
hän sai joutoaikaa jatkaakseen suurta
kansalliseepostaan, joka täällä edistyi 6:nnen laulun
loppuun asti. C. huomattiin kuitenkin
virkamiehenä kanteenalaiseksi, erotettiin virastaan ja
määrättiin palaamaan takaisin Goaan. Tällä
paluumatkalla hän joutui haaksirikkoon
Mekong-joen suulla eikä voinut paitsi henkeään pelastaa
muuta kuin jo valmiina olevan osan eepoksensa
käsikirjoitusta. Lyhyen aikaa levähdettyään
buddhalaisten parissa hän saapuu Malakkaan,
jossa saa kuulla lemmittynsä kuolleen, ja sieltä
Goaan (1560). Moninaisten vaiheiden ja
levottomien vuosien jälkeen hän vihdoin 7 p. huhtik.
1570 palaa Portugaliin. Ylhäiset suosijat
välittävät hänen paluumatkalla viimeistellyn
eepoksensa ,,0s Lusiadas" omistuksen ja huolehtivat
sen julkaisemisesta. Maaliskuun 12 p. 1572
tämä kansalliseepos alkoi vaelluksensa kautta
maailman. Kuningas Sebastian, jolle C. oli
omistanut runoteoksensa, antoi hänelle mitättömän
eläkkeen. C:n viimeisten vuosien kurjuutta
kuvaa sekin, että kerrotaan hänen eläneen siitä,
mitä hänen Intiasta tuomansa uskollinen
palvelija sai öisin kerjätyksi Lissabonin kaduilta,
nän sai vielä kokea miten hänen isänmaansa
joutui perikatoon. Alcacer-Quekirin tappio (1578)
mursi hänen sydämensä. Kun Filip II:n
espanjalaiset sotajoukot astuivat Portugaliin, kuoli
C. huomaamattomana, luultavasti vallitsevan
ruton kouristamana. V. 1867 hänelle pystytettiin
kuvapatsas Lissaboniin.
C. on viljellyt useita runoudenlajeja, ja
kaikkein vähimmällä menestyksellä näytelmien
kirjoittamista. Hänen kolme näytelmäänsä ovat
jotenkin merkityksettömät. Mutta hänen
lyyrilliset runonsa ovat kauneinta, mitä yleensä
maailmankirjallisuus tarjoaa. C:n tuotanto
muodostaa muuten portugalilaisen kirjallisuuden
kukoistusajan huipun. C:n laulurunot henkivät
mitä vielikeimmän onnennauttimuksen tenhoa,
mutta myöskin syvää surumielisyyttä, ankaraa
vakavuutta, miellyttävää lapsellisuutta ; ja kaikki
tämä verhoutuu mitä puhtaimpaan ja
yksinkertaisimpaan muotoon. Hänen „Rimas"
kokoelmansa käsittää tätä nykyä 356 sonettia, 22
can-gaos runoa, 15 idylliä, 27 elegiaa, 12 odia, 8
ottavaa, 6 sekstiniä ja 150 laulua. Käsikirjoitusta,
joka olisi sisältänyt kaikki juuri mainitut runot,
C. ei jättänyt. Toiset kertovat, että se
käsikirjoitus, johon hiin oli koonnut lyyrilliset runonsa,
häneltä varastettiin, ja ettei hän sen jälkeen
niitä uudestaan koonnut. Myöhemmin niitä on
vähitellen koottu. Vielä meidän päivinämme
löydetään käsikirjoituksista C:n painamattomia
runoja. Paljon sellaista, mikä ei oie aitoperäistä,
on pantu joukkoon. Mallikelpoista kriitillistä
painosta ei vielä ole.
C:n maailmanmaine ja varsinainen
kansallis-kirjallinen merkitys perustuu hänen
kansalliseepokseensa ..Os Lusiadas" (nimi Lusiadas .=
Lusiadit, Lusitanialaiset = Portugalilaiset). C:lla
oli hyvin korkea käsitys tämän runoelmansa
isänmaallisesta merkityksestä. Tiimä ilmenee
m. m. näissä ,,0s Lusiadas" runoelman säkeissä:
„Vereis amor da patria n äo movido De premio
vii. ilias alto e qvasi eterno" (I laulu, 10
säkeistö: „Tulet näkemään isänmaanrakkautta,
jota ei mikään halpa itsekkyys ole aiheuttanut,
mutta joka on ylevä ja miltei iäinen"). ,,0s
Lusiadas" eepoksen runkona on Vasco da Gaman
ja hänen seuralaistensa retki Intiaan. Tälliin
retkeen liittyy kaikenlaisia episodeja ja
seikkailuja. Itse Olympon jumalatkin harrastavat
ja suosivat tätä retkeä. Runoelman loistavimpia
episodeja on se, jossa Venuksen kerrotaan
lähteneen viemään perille Jupiterin valtaistuimen
juurelle Vasco da Gaman tukea ja suojelusta
anovaa rukousta, kuin myös erinomaisen
kiehtova kuvaus merenneitosten ja portugalilaisten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
