Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Carré ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1509
Carré—Carriere
1510
Carré. 1. M i c h e 1 C. (1819-72), ransk.
näy-telmänkirjoittaja. Julkaisi huvinäytelmän
„Sea-ruinouehe et Pascariel" sekä fantasian „Faust et
Marguerite" ja rupesi sitten yhteistyöhön
muiden kirjailijain, varsinkin Jules Barbier’n
kanssa ja näin syntyi joukko näytelmiä,
vaude-villeja ja ooppera-librettoja. Tunnetuin
viimemainituista on hänen yhdessä Barbier’n kanssa
kirjoittamansa Faust-libretto, johon Gounod on
säveltänyt musiikin. — 2. A 1 b e r t C. (s. 1852),
edellisen veljenpoika, etevä regia-taiteilija,
Pariisin Opéra Comiquen johtaja. J. H-l.
Carrel [kare’1], Nicolas Armand
(1800-36), ransk. sanomalehtimies. Taisteli 1823
Espanjassa kapinallisten puolella ja joutui
Ranskan sotajoukkojen \ angiksi, tuomittiin
sotaoikeudessa kuolemaan, mutta armahdettiin. Rupesi
1830 yhdessä Thiers’in ja Miguet’n kanssa
julkaisemaan „National" nimistä sanomalehteä,
josta tuli vastustuspuolueen päälehti. Heinäkuun
vallankumouksen jälkeen C. tuli sen
päätoimittajaksi. Hän pysyi lujasti tasavaltaisissa
mielipiteissään senkin jälkeen kuin tasavaltalaisten
kapina 1834 oli mennyt myttyyn.
Kaksintaistelussa kirjailija Émile de Girardin’ia vastaan
pahoin haavoittuneena C. kuoli kahden päivän
perästä. G. R.
Carrén jäädytyskone, ranskalaisen Carrén
keksimä laite jään keinotekoista valmistusta
varten. Koneeseen kuuluu rautaretortti, missä
on ammoniakkiliuvosta, ja johon on
ilmanpitä-västi yhdistetty kaksiseinäinen, maljanmuotoinen,
myöskin rautainen, kylmän veden ympäröimä
tislausastia. Jos retorttia lämmitetään, haihtuu
ammoniakki vedestä ja tiivistyy tislausastiassa
nestemäiseksi ammoniakiksi. Kun sitten
retorttia lakataan kuumentamasta ja sen sijaan
jäähdytetään, haihtuu ammoniakki jälleen
tislaus-astiasta ja imeytyy retortin veteen.
Haihtues-saan se sitoo niin paljon lämpöä, että
tislaus-astiassa syntyy melkoinen pakkanen (aina — 40
ast.), mikä saa maljan sisään pistetyssä astiassa
olevan veden jäätymään. (V. F. K.)
Carreno [kare’njo], Teresa (s. 1853),
etelä-ameriikkalais-esp. pianisti, Suomessakin
tunnettu, kaikkialla arvossa pidetty; on myös
esiintynyt laulajattarena, säveltäjänä
(jouhikvarte-tin sekä joukon loistavia pianokappaleita), jopa
orkesterinjohtajana oopperassa. Hänen
soitossaan on intoa ja miehekästä voimaa. I. K.
Carrer [-&-], Luigi (1801-50), it. runoilija.
Oli alussa romantikko, tutki sitten Schilleriä.
Taloudellinen ahdinkotila pakoitti hänet
antau-maan tieteen alalle, ja 1830 hän tuli filosofian
professoriksi Paduan yliopistoon. Täällä hän
julkaisi runokokoelman ,,Poesie"(1832), joka perusti
hänen maineensa. 1833-42 hän Venetsiassa
toimitti kirjallista aikakauslehteä „II Gondolière"
ja julkaisi siellä teoksensa „Prose e poesie"
(1837, 4 nid.) ; runollisen elämäkerran
seitsemästä venetsiattaresta: „L’anello di sette gemme"
(1838) sekä kirjansa „Apologhi" (1841). V. 1844
hän tuli kirjallisuuden professoriksi Venetsian
teknilliseen kouluun. C. on etevä
kirjallisuus-historioitsija ja on julkaissut m. m. tutkimuksen
C. Goldoni’sta(Venetsia, 1824, 3 nid.). [Bianchini,
„Luigi Carrer fra lettere ad amici" (Verona,
1900) ; Santorio, „Luigi Carrer, I. La vita"
(Rooma, 1900).] J. H-l.
Carrera /-ë’-/, Vai en ti no (s. 1834), it.
runoilija ja näytelmänkirjoittaja Torinosta. Hän
esitti itsensä yleisölle esikoisnäytelmällään „II
Lotto" (1859). Tätä seurasivat hieman
myöhemmin draamat: „Don Girella", „L’Incubo", „II
eonte Orazio", y. m. Hänen kuuluisin ja
omintakeisin näytelmänsä on „La quaderna di Nänni"
(1870), firenzeläinen kansankappale, hienosti
piirrettyine tyyppeineen. Sittemmin hän on
julkaissut tiheään näytelmiä, joista mainittakoon
„11 denaro del comune" (1879), „Gli ultimi giorni
del Goldoni" (1881) ja „Nervosa" (1887). C:lla
on vilkas mielikuvitus ja suuri teknillinen
taituruus. J. H-l.
Carrier [karjC], Jean Baptiste (1756-94),
ransk. vallankumousmies. Valittiin 1792
konven-tin jäseneksi. Vendée-sodan aikana hänet
lähetettiin konventin edustajana olemaan saapuvilla
vangittuja rangaistaessa. Hän keksi tällöin
ennenkuulumattomia julmuuksia. Nantes’issa hän
tyhjensi vankilat m. m. upottamalla jokeen
kymmeniä vankeja — vihattuja pappeja — yht’aikaa;
sitä varten rakennettiin erityisiä lauttaveneitä,
joiden pohjat voitiin avata keskellä jokea.
Kon-ventti ei voinut olla syyttämättä C:ta
epäinhimillisyydestä, mutta vasta Robespierren
kukistuttua hänet tuomittiin giljotineerattavaksi.
J. J-ti.
Carriera [-&-], Rosalba (1675-1757), it.
maalaajatar; saavutti mainetta aikansa
ruhtinaallisia ja ylhäisiä henkilöitä esittävillä,
loistavasti maalatuilla, mutta usein ilmeettömillä
pas-tellimuotokuvillaan. Erityisesti hän harjoitti
taidettaan Italian sekä Ranskan ja Itävallan
hoveissa. Runsain kokoelma hänen teoksiaan on
Dresdenin museossa. F. L.
Carrière [riä’r] (ransk.), rata; elämänjuoksu,
varsinkin menestyksellinen, vrt. K a r i ä ä r i.
Carrière [-riä’r], Eugène Anatole
(1849-1906), ransk. taidemaalari, Cabanelin oppilas,
nykyaikaisen taiteen merkillisimpiä edustajia.
Maalauksissaan hän käytti mielellään tummia,
enimmäkseen harmaita värejä, jotka hunnun
tavoin kietovat sisäänsä esitettävät henkilöt,
heikentävät ääriviivojen selvyyden ja
miedontavat paikallisvärien kirkkauden. Täten hän saa
tauluihinsa jotain yliaistillista, henkevätä ja
aavistuksellista. Hän on maalannut useiden
ranskalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden —
esim. Verlainen, Rodin’in. Alphonse Daudet’n,
Edmond de Goncourt’n, Dumas nuoremman y. m.
— muotokuvia, ja niistä on sanottu, että „hän
ei ole niissä maalannut heidän ruumistaan vaan
heidän henkensä — sen kuvan, jonka heistä
saa, kun sulkee silmänsä ja ajattelee heidän
teoksiaan". — Hänen maisema- ja
laatukuvis-saankin on aina jotain uneksivaa ja surumielistä.
Erityisesti on häntä miellyttänyt kuvata äidin
intohimoista, uhrautuvaa rakkautta lapsiinsa.
— Paitsi maalaajana C. on myöskin
kivipiirtä-jänä tunnettu; sellaisena hän on hankkinut
itselleen eittämättömän mestarinmaineen. F. L.
Carriere [-riä’r], Moritz (1817-95), saks.
filosofi ja estetikko, v:sta 1842 dosentti ja v:sta
1849 professori Giessenissä, v:sta 1853
professori Miinchenissä, on julkaissut sarjan
henkeviä filosofis-uskonnollisia, esteettisiä ja
sivistys-historiallisia teoksia, m. m.: „Die philosophische
Weltanschauung der Reformatiouszeit" (1847, 2;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
