Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työttömyysvakuutus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
39
Työväenasunnot
40
mukaisena tehtävänä on seurata kaupungin
työväen- ja asumusolojen kehitystä sekä tehdä
aloitteita niiden parantamiseksi, antaa lausuntoja
samaa tarkoittavista asioista, saattaa täytäntöön
t. l:n toimialaan kuuluvat, kaupungin
valtuuston päättämät toimenpiteet, pitää silmällä
kaupungissa olevia, työväenluokan parasta tai
asumusolojen parantamista edistäviä laitoksia, jos
kunta on näille myöntänyt joitakin etuja, hoitaa
kunnan rakennuttamia vuokra-asuntoja ja
kunnan yleishyödyllisen rakennustoiminnan
edistämiseksi perustamia lainarahastoja y. m. Helsingin
aikaisemman työväenasiain-, sittemmin
sosiaalilautakunnan toimesta on kaupunkiin perustettu
alemmat ammattikoulut poikia ja tyttöjä varten,
työväenopisto, työnvälityslaitos, asetettu
vakinaiset kunnalliset ammattientarkastajat
(,,työntar-kastajat") ja asunnontarkastajat sekä kunnalliset
hätäapukomiteat talvityöttömyyden
vastustamiseksi, uudistettu kunnallinen oikeusapulaitos,
kehitetty tontinvuokrajärjestelmää, rakennettu
kunnan työväenasuntoja, suunniteltu kunnallista
asunnonvälitystä ja työttömyysvakuutusta j. n. e.
[Einar Böök, ,,Helsingin kaupunginvaltuuston
työväenasiain lautakunta 1898-1913, Helsingin
kaupungin sosialilautakunnan julkaisuja n:o 2".]
E. Bk.
Työväenasunnot. Yleisinhimillisen
asunnontarpeen tyydyttämistä koskeva kysymys esiintyy
varsinaisena ,,asuntokysymyksenä" silloin, kun
asumusoloissa tai niiden laadun seurauksina
ilmenee sellaisia epäkohtia, joilla on merkitystä ei
ainoastaan yksityisen henkilön tai perheen vaan
koko yhteiskunnan terveelle elämälle. Nykyajan
asuntokysymys on siis osa nykyajan suurta n. s.
,,yhteiskunnallista kysymystä". Aikamme
yhteiskunnallinen kysymys koskee nykyisen talous- ja
tuotantojärjestyksen vallitessa pääasiallisesti
palkkatyöväen elämänehtoja; näin ollen puhutaan
usein erikoisesti työväenasuntokysymyksestä,
jolloin kuitenkin on muistettava, etteivät
ainoastaan palkkatyöläiset perheineen vaan myöskin
n. s. keskiluokan alemmat kerrokset sekä meillä
että muualla kärsivät epäedullisista
asumus-oloista.
Asuntokysymystä on alkuaan käsitelty ennen
kaikkea kaupunkilaisena pulmana. Jo
muinaisen Rooman vuokrakasarmeissa vallitsi suuri
asuntokurjuus. Keskiajan linnoitettujen
kaupunkien • kehämuurit puristivat kokoon kaupungin
kasvavan väestön ahtaisiin aloihin ja
asumuksiin, joissa terveydenhoito muuten oli
varsin alkeellisella kannalla. Myöhemmin,
kapitalismin ja uudenaikaisen teollisuuselämän
kasatessa yhä suurempia ihmisjoukkoja kansallisen
ja kansainvälisen liike-elämän keskuksiin,
pakottivat yhä lisääntyvät maanarvot ja siis
asuntojen hinnat sekä asuntojen muuten liian suuri
etäisyys työpaikoilta ihmisiä yhä enemmän
sulloutumaan yhteen. Asumisahtaus siis on
taloudellisen edistyksen nurja puoli; se ei todista
yhteiskunnan taloudellista heikkoutta, vaan
yhteiskunnallisen ennakkonäköisyyden puutetta.
Asuntopolitiikan tulee näin ollen perustua
val-litsevain väestö- ja rakennusolojen sekä niiden
todennäköisen kehityksen tuntemukseen. Tämän
tuntemuksen tärkeänä apukeinona on
asunto-tilasto. Maamme maalaiskunnista on
suoritettu asuntotilastollinen tutkimus n. s. tilatto-
man väestön alikomitean toimesta v :lta 1901.
Maamme suuremmissa kaupungeissa on kerätty
asuntotilastollisia tietoja yleisten rakennus- ja
väenlaskujen yhteydessä vv. 1880, 1890, 1900 ja
1910. Sitäpaitsi on erityisiä, useissa kaupungeissa
ainoastaan vähävaraisten eli työväen
asumus-olojen tutkimuksia suoritettu: Helsingissä ja
Vaasassa 1900, Viipurissa 1901, Oulussa 1902,
Turussa 1905, Heinolassa ja Pietarsaaressa 1906,
Kuopiossa 1907, Hämeenlinnassa 1908 sekä
Tampereella ja Jyväskylässä 1909. Asuntotilastollisia
tietoja sisältyy myöskin Teollisuushallituksen
työtilastollisen osaston tutkimussarjaan eri
työalojen kohdalta. — Suomen maalaisväestön
ruokakunnista asui 1901 ainoastaan vähän yli
puolet itse omistamissaan asunnoissa („omissa
kodeissa"). Omakoti-järjestelmä oli parhaiten
edustettuna rannikkovyöhykkeellä, joka alkaa
Pohjanmaalla (enimmäkseen pikkutiloja), jatkuu
Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa (paljo
vuokrapalstoja), ohenee kahden puolen
Lohjansel-kää ja taas kulkee Suomenlahden rantaseutuja
Laatokalle asti (ensin suhteellisesti paljon
vuokrapalstoja, sitten pikkutiloja). Tämän
vyöhykkeen sisäpuolella on suhteellisesti lukuisain
vuokra-asuntojen (Häme) ja siitä itään
itsenäistä asuntoa vailla olevan runsaan loisväen
seudut (Savo ja Pohjois-Karjala). Kuta
idemmäksi tullaan, sitä isompi on keskimääräinen
asukasluku asuinhuonetta kohti; se pysyy alla
kolmen maan länsi- ja eteläosissa, nousee
enimmäkseen yli kolmen Pohjanmaan ja suurten
järviseutujen vedenjakajalla sekä Salpausselän
pohjoispuolella, ja kasvaa Pohjois-Karjalassa
4-5 hengeksi. Turun ja Porin läänin maaseutu
on ennen muita mäkitupa-asutuksen ja
suhteellisesti tilavain asumusolojen lääninä. Seudun
väestön keskimääräinen asumistaso maassamme
riippuu pääasiallisesti siitä, minkä tason väestön
pohjakerros, maalaistyöväki, on saavuttanut:
asuuko se enimmäkseen loisin» vai omissa
kodeissaan vuokramaalla. — Kaupunkiemme ja
tehdas-paikkojemme työväen ja muiden vähävaraisten
asumusoloista ei ole, kuten edellisestä selviää,
mitään samalla kertaa ja samojen perusteiden
mukaisesti suoritettua tilastoa olemassa. Tarjona
olevien numerotietojen nojalla voidaan kuitenkin
yleisarvosteluna sanoa, että asukkijärjestelmä on
varsin yleinen ja että työväenperheillä, joilla on
oma asunto, enimmäkseen on vain yksi ainoa
huone käytettävänään, kun sitävastoin Ruotsissa
nykyään vastaavissa olosuhteissa huone ja keittiö
on sääntönä. Viime vuosikymmeninä on
kuitenkin täälläkin verkkainen kehitys parempaan
päin havaittavissa: Helsingissä on
yksihuoneisten asuntojen prosenttiluku laskenut 58,4 :stä
1870 43,5 :een 1910 ja kaksihuoneisten osuus
samassa ajassa noussut 15,t :sta 27,«:een sekä
kolmehuoneisten 6,7 :stä 9,7 :ään. Kuitenkin oli
yhä 1910 pääkaupungin etupäässä työväen
asumissa kaupunginosissa pienimpien huoneistojen
osuus yli 70 %. Tällaisissa asunnoissa vallitsee
tietenkin yleensä tuntuva liika-asutus. Yhden
huoneen asunnoissa asuu kaupungeissamme
keskimäärin 3-4 henkeä huonetta kohti, mutta
harvinaisia eivät ole tapaukset, jolloin asumisahtaus
on melkoista suurempi, 5-6 henkeä huonetta kohti
ja enemmän. Selvä on, että tällaiset asumusolot
ovat turmiollisia sekä yksityisten että yhteis-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
