Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työväensuojelus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
57
Työväensuojelus—Työväensuojeluskongressit
58
Työväensuojelus käsittää kaikki ne
toimenpiteet, joilla valtio sekaantuu työnantajain ja
työntekijäin väliseen työsopimukseen
ehkäistäksensä siten ne vaarat ja haitat, joita
viimemainituille saattaa koitua työsuhteesta.
Täydellisen elinkeinovapauden vallitessa henkilön ja
työsopimuksen vapaus on se perustus, jolle
työnantajan ja työntekijän välinen suhde rakentuu.
Tästä seuraa ensinnäkin, että ei kukaan ole
velvollinen tekemään työtä, mutta ettei kenelläkään
myös ole oikeutta työn saantiin; lisäksi, että
työsopimusta pidetään kahden henkilön välisenä
yksityisoikeudellisena sopimuksena, jonka muoto
ja sisällys jätetään sopimuskumppanien
määrättäväksi. Siinäkin tapauksessa, että valtio
joissakin kohdin sekaantuu välipuheeseen, pysyy
kuitenkin kysymys työvoiman luovuttamisesta
suoritettavasta korvauksesta vapaan sopimuksen
varassa. Taudin, invaliditeetin, iän aiheuttaman
työkyvyttömyyden sattuessa on elatusvelvollisuus
asianomaisella itsellään tai hänen perheellään.
Myöskin työnantajaan nähden on voimassa sama
vapaus: hänellä on täysi Vapaus määrätä sekä
mitä on tuotettava että mitenkä ja millä ehdoilla
tuotanto on suoritettava, s. o. työhuoneitten
suuruus ja laatu, työaika, palkka y. m.
Työntekijällä puolestaan on vapaus sanoa irti välipuhe,
jos hän huomaa sen itselleen epäedulliseksi. Näille
perusteille rakennettu sopimusoikeus tuottaa
kumminkin työntekijälle suuria haittoja, jotka
johtuvat siitä, että työläinen useimmiten on
varaton, minkä vuoksi hänen on pakko suostua
työehtoihin siinäkin tapauksessa että ne ovat
hänelle epäedulliset. Työntekijä on sopimusta
tehtäessä tuntuvasti heikommassa asemassa kuin
vastapuoli, työnantaja. Kun työläisen on
valittava joko työsopimukseen suostuminen tai siitä
kieltäytyminen, on hänen todenteolla valittava
joko palkkatyö tai työttömyys ynnä tämän
mukana seuraava hätä ja nälkä, joten
yksityisellä ei useimmissa tapauksissa ole muuta
neuvoa kuin hyväksyä työehdot. Lisäksi tulee, että
työpalkka voidaan sopimuksessa painaa alas
minimimäärään, joka on riittämätön työntekijän
ja hänen perheensä ylläpitämiseksi, mistä taas
on seurauksena, että naiset ja lapset pakotetaan
menemään työhön. Lopuksi työläisen saama
työtoimi on erittäin epävarma, koska se on
riippuvainen työnantajan mielivallasta.
Se, joka menee jonkun liikkeen työhön,
toimii siitä lähtien elimenä kokonaisuudessa, jossa
hän ei saa oman mielensä mukaan määrätä
työsuhteita. Nämä ovat kaikille työntekijöille
yhteiset, ja järjestyvät kaikkien myötävaikutuksella
määrätyssä työprosessissa, jonka järjestäminen
on työnantajan asia. Kaikilla työhön osaa
ottavilla työläisillä on niinmuodoin yhteinen etu
valvottavana työsuhteiden järjestelyyn nähden,
jota järjestelyä yksityinen henkilö ei voi panna
toimeen. Puheena olevan järjestelyn täytyy
tämän johdosta saada suurempiin tai pienempiin
työväenjoukkoihin, vieläpä eräissä tapauksissa
kaikkiin työläisiin nähden jotakuinkin
yhtenäinen muoto. Niimä seikat ovat vieneet siihen, että
valtio on ottanut järjestelläksensä työsuhteet,. jotka
aikaisemmin olivat yksityisoikeudellisten
sopimusten varassa. Tämän valtion toiminnan
tarkoituksena on t,:n aikaansaaminen ja sen
ilmauksena on työväensuojeluslainsäädäntö (ks. t.).
T:n lähimpänä ulkonaisena aiheuttajana
olivat ne onnettomat työväenolot, jotka
konetekniikan käytäntöön ottaminen tuotannossa
1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa sai aikaan.
Pahimmassa muodossa tämä työväenkurjuus
ilmeni kutomateollisuudessa, erityisesti
Englannissa. Kilpaillessaan uusien koneiden (kehruu- ja
kutomakoneen) kanssa olivat kodeissaan
työskennelleet kehrääjät ja kutojat sortuneet
äärimmäiseen kurjuuteen, ja heidän oli pakko ruveta
työntekijöiksi uusiin tehtaisiin millä ehdoilla hyvänsä.
Naisia ja lapsia (6 vuoden ikäisistä lähtien)
ruvettiin käyttämään palkkatyössä samalla kuin
miehet kulkivat työttöminä. Varsinkin lapset
saivat tehdä pahinta orjatyötä ja kokea
epäinhimillistä kohtelua. Tästä on olemassa
lukuisia todistuksia englantilaisten
parlamenttikomis-sionien „sinikirjoihin" kootuissa tutkimuksissa.
Englannissa, samaten kuin myöhemmin muissa
maissa, t:n ensimäisenä ilmauksena tulikin
olemaan lastentyön järjestely (The moral and
health act 1802). — T. sai alussa osakseen kovaa
vastustusta tehtaanomistajain puolelta. Se oli
heidän mielestänsä aiheetonta sekaantumista
heidän oikeuteensa saada vapaasti järjestää
tehdas-liikkeensä. Samalla oltiin, ja jollakin syylläkin,
sitä mieltä, että työväensuojelusmääräykset
veivät tuotantokustannusten kallistumiseen ja
muiden maiden kanssa kestettävän kilpailun
vaikeutumiseen. Nyttemmin on, myöskin työnantajain
taholla, ihan toinen käsitys vallalla. Tuskin
kukaan katsonee enää t:ta tarpeettomaksi, eri
mieltä voidaan olla vain siitä, kuinka pitkälle
tässä kohden voi mennä vahingoittamatta todella
tärkeitä taloudellisia etuja.
Sen johdosta että t:een nähden suotavia
uudistuksia vastaan usein on väitetty, että niitä muka
ön mahdoton panna toimeen jossakin maassa, niin
kauan kuin kilpailevissa maissa ei ole tehty
samoin, on syntynyt ajatus, että olisi saatava
aikaan kansainvälinen
työväensuojeluslainsäädäntö, niinmuodoin t., joka olisi pääkohdissaan
samoin järjestelty kaikissa teollisuusmaissa.
Tosin tässä nousee tielle suuria vaikeuksia, jotka
tekevät kansainvälisen t:n rajat varsin ahtaiksi.
Siten eri maiden erilaiset olot vaativat
eroavaisuuksia t:n määrään nähden, ja lisäksi syntyy
vaikeuksia, kun on valvottava kansainvälisesti
hyväksyttyjen määräysten noudattamista. Mutta
molemmat Bernin kansainväliset sopimukset
v:lta 1906 ovat kuitenkin osoittaneet, että
kansainvälisen t:n vaikeudet eivät ole
voittamattomia. vrt. Työväensuojeluskongressit.
G. R. 8.
Työväensuojeluskongressit (ks. K o n g r e s-
s i). Työväenkysymystä, erikoisesti sen
terveydenhoidollista puolta, on käsitelty erilaisissa
kansainvälisissä kongresseissa, mutta erityisesti tätä
kysymystä varten kokoonkutsutut kongressit
ovat peräisin v:lta 1890. Jo aikaisemmin oli
keskusteltu siitä, oliko mahdollista saada aikaan
kansainvälinen työväensuojeluslainsäädäntö, jotta
siten saataisiin poistetuksi ne esteet, joilla eri
maiden välinen kilpailu vaikeutti
työväensuoje-luslainsäädännön kehitystä (vrt.
Työväensuojelus). Sveitsin 1881 tähän suuntaan
tekemä yritys sai osakseen hylkäävän
vastaanoton. Uusi, Sveitsin 1889 tekemä aloite
kansainvälisen työväensuojeluskonferenssin aikaansaami-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
