Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti / 93-94 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tähtitieteelliset koneet ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

93

Tähtitieteelliset koneet

94

Universaalikone.

ympyrä taas on pysty-ympyrään nähden
tarkemmin jaettu ja varustettu paremmilla
lukemalaitteilla, sanotaan konetta teodoliitiksi. Jos
kone on aiottu sekä
korkeus- että
atsimut-kulmien määräämiseen ja sitä varten
varustettu tarkoilla
sekä pysty- että
vaakasuoralla ympyrällä, on
sen nimi universaalikone. Kolmea viimemainittua
konetta voidaan pitää
matkakoneina, jos ne
eivät ole liiaksi
suuria. Teodoliittia
käytetään etenkin
geodeettisissa töissä.
Havaittaessa ne
asetetaan jalustalle, jolla
ne lepäävät tav.
kolmen ruuvin varassa.
Kaikkia ylläesitettyjä koneita on olemassa suuri
määrä eri tyyppejä, jotka ovat sovellutetut
erikoistarkoituksia varten. Kaikkia käytetään joko
asemapaikan tai taivaankappaleiden
absoluuttisten asemain määräämistä varten, ja sekä
ympyräin jako että monet laitteet konevirheiden
poistamista varten ovat viime vuosisadalla
kehittyneet äärettömän pitkälle. Käsi kädessä tämän
teknillisen puolenedistymisen kanssa on käynyt
itse kaukoputkien (ks. t.) kehittyminen.
Keplerin keksittyä tähtitieteellisen kiikarin oli
monta vikaa vielä poistettava ennenkuin sitä
voitiin suuremmalla menestyksellä käyttää
taivaankappaleiden tutkimiseen. Kromaattista
aberratsionia (vrt. Linssi) koetettiin aluksi
vähentää käyttämällä erittäin pitkällä polttovälillä
varustettua objektiivia. Vasta 1700-luvun
puolivälissä onnistuttiin valmistaa akromaattisia (ks.
Akromatismi) kaukoputkia. Sfäärillinen
aberratsioni (pallopoikkeaminen) on olemassa,
jos kaikki linssin läpi kulkeneet valonsäteet eivät
taitu tarkalleen samaan pisteeseen. Tämä virhe
on nykyajan hiomisviimeistelyillä melkein
täydellisesti poistettavissa.

Edellä esitettyjen, absoluuttisiin
paikanmääräyksiin käytettyjen koneiden kiikarit eivät
yleensä ole kovinkaan suuria. Jos tahdotaan
yksityiskohtaisemmin tarkastaa kuun, auringon,
tai kiertotähtien pintaa, tai jotakin
kiintotähtitaivaan osaa, on turvauduttava suurempiin
kaukoputkiin, joiden jalustan täytyy olla sellainen,
että kiikari helposti voi seurata
taivaankappaletta tämän näennäisessä vuorokautisessa
liikkeessä. Siksi on suurten tähtitieteellisten
kaukoputkien, refraktorien, toinen kiertoakseli
tav. taivaanakselin, toinen ekvaattorin, kanssa
yhdensuuntainen. Tämmöistä jalustaa nimitetään
parallaktiseksi l.
ekvatoriaaliseksi, itse konetta myös ekvatoriaaliksi.
Määrätyn taivaankappaleen löytämistä varten
ovat akselit varustetut lukemaympyröillä,
jotapaitsi varsinaiseen kaukoputkeen on kiinnitetty
pienempi, suurempaa näköpiiriä varten sovitettu
kiikari, hakija. Tähden pysyttelemiseksi
refraktorin näköpiirissä napa-akseliin usein
kiinnitetty kellolaite vääntää putkea tähden liikunnan
mukaan deklinatsionin ollessa muuttumatta.
Jalustan täytyy olla erittäin huolellista tekoa
ja varustettu suuren ja raskaan kiikarin painoa
sen eri asemissa vastaavilla vastapainoilla.
Kaikesta huolimatta tähystysviivan suunta ei ole
määrättävissä refraktorilla läheskään samalla
tarkkuudella kuin sellaisella koneella, jonka
toinen kiertoakseli on vaakasuora. Siksi
ekvatoriaalin lukemaympyrän jaoitus ei tavoittelekkaan
samaa tarkkuutta kuin esim. meridiaaniympyrän
tai teodoliitin. Refraktoria käytetään, mikäli
astrometriasta on kysymys, etupäässä
relatiivisiin mittauksiin, s. o. tähden paikan
määräykseen, jos tämä tähti on siksi likellä toista
ko’ordinaateiltaan tunnettua tähteä, että
molemmat näkyvät yhtaikaa kiikarin näköpiirissä.
Mittausta varten asetetaan objektiivin
polttopintaan erityinen mittauslaite, n. s.
mikrometri. Näitä on monta eri mallia,
tavallisimmat ovat rengasmikrometri ja
lankamikrometri. Edellinen on kiinteä rengas, ja
kyseessäolevien tähtien kosketushetkistä renkaan
kanssa ja kulkuajoista renkaan poikki —
kiikarin pysyessä samassa asennossa — voidaan
laskea tähtien rektascensioni- ja deklinatsionierot.
Jälkimäisessä 011 kiinteä hiusristikko ja
sitäpaitsi kolmas, liikkuva, toisen ristikkolangan
kanssa yhdensuuntainen lanka, jonka
kulmaetäisyys viimemainitusta voidaan mitata ruuvilla.
Koko laite asetetaan siten, että molemmat tähdet
kulkiessaan näköpiirin yli pysyttelevät näillä
toistensa kanssa yhdensuuntaisilla langoilla.
Ruuvin kierteistä luetaan nyt deklinatsioniero, ja
rektaseensioniero saadaan havaitsemalla aikaero
niiden hetkien välillä, jolloin tähdet leikkaavat
kolmatta, kohtisuoraa, deklinatsionitasoa
esittävää lankaa. Lankamikrometrillä voidaan myös
mitata tähtien kulmaetäisyys ja
positsionikulma (ks. t.). Paitsi okulaarimikrometrejä
käytetään relatiivisiin mittauksiin myöskin
objektiivimikrometriä 1. heliometriä (ks. t.).
Nyk. toimitetaan kuitenkin useimmat
tähtiko’ordinaattimääräykset valokuvauksen avulla,
relatiivista menettelyä käyttäen. Kun
1870-luvulla kuivat valokuvauslevyt olivat keksityt,
sovellutettiin nämä piakkoin myöskin
taivaankappaleiden valokuvaamiseen.
Valokuvausrefraktorin — joka aina on parallaktisella
jalustalla — objektiivin akromatismi on
saavutettu silmällä pitäen etenkin spektrin sinistä
puolta. Sen halkaisijan pituus, verrattuna
polttoväliin, on tav. suurempi kuin tavallisissa
refraktoreissa. Viimemainitun okulaarin asemesta on
valokuvausrefraktorissa valokuvauskasetti. Koska
tähtivalokuvien tarkkuus ja detaljirikkaus
suuressa määrin riippuvat valaistusajasta, on
välttämätöntä, että kone aivan tarkkaan seuraa
valokuvattavaa taivaan osaa sen näennäisessä
liikunnassa. Tässä suhteessa eivät parhaimmatkaan
parallaktiset jalustat kelloineen ole täysin
riittäviä, minkä vuoksi valokuvausrefraktoriin
yleensä on kiinnitetty myöskin tavallinen
optillinen refraktori. Tämän kautta valokuvaaja
tarkastaa, että ennakolta määrätty johtotähti koko
valaistusajan pysyy tarkalleen samassa paikassa
näkökenttää. Erittäin tarkkojen,
mikrometriruuveilla ja ristikkoverkkolevyillä varustettujen
mittauskoneiden avulla määrätään vihdoin
valokuvauslevylle ilmestyneiden tähtien asemat johonkuhun

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>