Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ukraina ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
155
Ukrainan kieli ja kirjallisuus
156
M. HrusevSkij, „Istorija Ukraini-Rusi" I-VIII,
sama, ,,Ukrainan kysymys" (ven., 1907), sama,
,,Ukrainalaisen valtiollisen ja yhteiskunnallisen
aatteen kehitys 19:iinellä vuosis." (ven., 1907),
sama, ,,Hto taki Ukraintsi i tsoho voni hotsutj?"
(1917) ; A. Jensen, ,,Slaverna oeli världskriget"
(1916).] j. j: m.
Ukrainan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
U. k., jota varsinkin aikaisemmin on nimitetty
vähävenäjän ja Galitsiassa ruteenin
kieleksi, on isovenäjän, johon perustuu Venäjän
kirjakieli, ja valkovenäjän sisarkieli ja sitä
puhutaan laajalla, tiheään asutulla alueella Dnestrin
yläjuoksun, Dneprin keski- ja alajuoksun ja
Asovan-meren ympärillä kolmessa valtakunnassa:
Unkarissa (muutamissa koillisissa komitaateissa),
Itävallassa (Itä-Galitsiassa ja
Pohjois-Bukovi-nassa) ja Venäjällä Kiovan. Podolian, Volynian,
Hersonin, Jekaterinoslavin, Pultavan, Ilarkovan
ja melkein koko Tsernigovin kuvernementissa,
melkoisissa osissa Donin kasakkain ja Kubanin
aluetta, Mustanmeren ja Stavropolin
kuverne-mentteja sekä pienemmissä osissa Bessarabian ja
Taurian sekä Kurskin ja Voronezin
kuverne-mentteja. Sen lisäksi puhutaan u. k:tä
pienemmällä alalla Minskin ja Grodnon kuvernementtia
ja osassa Siedlcen ja Lublinin läänejä Puolassa.
Ukrainan kielialueella ei ole selviä luonnonrajoja
muita kuin Mustameri etelässä ja Pripet-joki
luoteessa (valkovenäjää vastaan). U. k:tä
puhuu kaikkiaan n. 35 milj. ihmistä, joista
Venäjän puolella asuvia on n. 30 milj. Sillä on
isoja valkovenäjän kanssa monta yhteistä piirrettä,
mutta muutamissa äänteellisissä seikoissa sekä
sanastossa, varsinkin sivistyssanastossaan, se
osoittaa useita huomattavia poikkeuksia. Niinpä
ovat o ja e suljetussa tavussa aikoinaan
pidentyneet, sitten diftongeerautuneet ja lopuksi
antaneet t:n, esim. ote’ti ’isä’, mutta vitfsä ’isän’,
le’du ’jään’, mutta l’id ’jää’, j/ ja i ovat
muuttuneet eräänlaiseksi e-äänteeksi, e (i>):stä on
kehittynyt i, esim. sen ’poika’, ze’te ’elää’, jotka
kuitenkin kirjoitetaan sin, alkup. syn, ziti.
Konsonanttien muljeeraus on eräissä tapauksissa, esim.
alkuperäisen e:n ja i:n edellä kokonaan
kadonnut, g :stä on tullut h ja tavun lopussa oleva
taempi {-äänne on antanut m:n. Taivutus on
muutamissa kohden vanhanaikaisempi kuin
iso-venäjässä. Sanastossa on paljon puolalaista
vaikutusta. Kirjaimisto on sama kuin venäjän
kielessäkin, kuitenkin on siihen lisätty muutamia
merkkejä sekä tarpeettomina poistettu i,i. ’fe ja t,.
2. Kirjallisuus on samoinkuin nykyinen
kirjakielikin nuori, se kuu sai alkunsa vasta
18:nnen vuosis. lopulla. Kuitenkin saatamme
puhua ukrainalaisesta tai, vanhempiin aikoihin
nähden, tarkemmin sanoen etelävenäläisestä
kirjallisuudesta paljoa varhemmin. Venäläiset
saivat valmiin kirjakielen ja kirjallisen kulttuurin
bulgaarialaisilta 11 rnnellä vuosis., mutta
vähitellen tähän kirjakieleen tuli paikallisesta
vaikutuksesta yhä enemmän venäläisiä piirteitä. Kun
kiovalainen Venäjä 13:nnen vuosis. puolivälissä
joutui mongolien valtaan, pakeni venäläinen
sivistyselämä toiselta puolen koilliseen ja toiselta
puolen lounaaseen, nykyiseen Volyniaan ja
itäiseen Galitsiaan. Myöskin kirjakieli, sellaisena
kuin se esiintyy esim. volynialais-galitsialaisessa
kronikassa, kehittyy täällä omaan suuntaansa.
Yhteys Liettuan ja Puolan kanssa tuo uusia
muutoksia. Valkovenäläisiin murteihin perustuva
Liettuan venäläinen kansliakieli vaikuttaa
lounais-venäläiseenkin kirjakieleen, mutta 16 :nnen vuosis.
lopulla Lounais-Venäjän kirjakieli likenee
sikäläisiä murteita. Lublinin unionista johtuvat
valtiolliset muutokset ja katolinen propaganda
herättävät Lounais-Venäjän kreikanuskoisen väestön
keskuudessa vilkkaan uskonnollis-kirjallisen
elämän, joiden keskustaksi tulee Kiovaan 1600-luvun
alkupuolella perustettu hengellinen akatemia.
Tällöin syntyy myöskin suuri määrä kasakkain
urotöitä kuvailevia kertovaisia lauluja. V. 1648
puhjennut yleinen kansannousu puolalaisia
ylimyksiä ja sitten koko Puolan valtakuntaa vastaan
sai aikaan kauhean hävityksen Dneprin oikealla
rannalla olevissa maissa 1. Ukrainassa.
Hävittävän sodan aikana oli paljo väkeä muuttanut
Dneprin itäpuolelle, josta nyt tuli uusi Ukraina,
n. s. S 1 o b o d a-U k r a i n a. Näille seuduille,
nyk. Pultavan ja Halkovan kuvernementtiin,
jotka joutuivat Moskovan valtakunnan haltuun,
siirtyikin Ukrainan sivistyselämä.
Harvaväki-seksi käynyt vanha, Dneprin länsipuolella oleva
Ukraina, joka jäi Puolalle, puolalaistui
melkoisessa määrässä, varsinkin sikäläinen aateli tuli
kieleltään puolalaiseksi. Mutta 1654 yhdistettiin
Kiovan kaupunki ympäristöineen Moskovan
valtakuntaan ja tuli sen jälkeen näyttelemään
tärkeää sivistystehtävää ei yksistään ukrainalaisten,
vaan myöskin isovenäläisten keskuudessa. Itse
17:nneu ja 18:nneu vuosis. ukrainalaisen
kirjallisuuden sisäinen arvo on vähäinen. Sen
muodostavat usein laajatkin historialliset kronikat,
koulunäytelmät ja hengelliset ja maalliset
„vär-syt". 18:nnen vuosis. lopulla tapahtuu suuria
muutoksia. Puolan valtakunta kukistuu. Dneprin
länsipuolella oleva Ukraina yhdistetään
Sloboda-Ukrainaan Venäjän valtikan alle ja Galitsia
joutuu Itävallalle. Valistusfilosofian aatteet ja
kansallisten erikoisominaisuuksien harrastus, joka
ilmeni m. m. erityisessä mielenkiinnossa
kansanrunouteen, herättivät Ukrainassa eloon
rakkauden ukrainalaista kansallisuutta ja entistä
autonomista olemusta kohtaan. V. 1798 I. p. K o 11 j
a-revskij (1769-1838) julkaisi pilamukaelman
^Eneidistä, joka kansanomaisen kielensä ja
erinomaisen huumorinsa takia saavutti tavattoman
suosion. Kotljarevskijn jälkiä kulki P.
Ilulak-Artemoväkij, ja 1830-luvulla esiintyi leikillinen
ja tunteellinen kertoja Kvitka-Osnovjanenko.
Ukrainalaisten isänmaallisuutta kohottivat
ruhtinas Tsertelevin ja M. A. Maksimovitsin 1818
julkaisemat ukrainalaiset kansanlaulut, ja
puolankieliset »ukrainalaisen koulun" runoilijat
elvyttivät sekä puolalaisen ylhäisön että itse
ukrainalaisten keskuudessa rakkautta kasakkakunnan
entisyyteen. Samoihin aikoihin menee
ukrainalaiselta kirjallisuudelta välittömästi hukkaan
muutamia eteviä kirjailijoita, joista suurin
N. V. Gogolj. He kirjoittavat teoksensa venäjäksi
ja rikastuttavat venäläistä kirjallisuutta
ukrainalaisilla aiheilla ja kuvaustensa eteläisellä
väri-rikkaudella. 1840-luvulla Ukrainakin saa vihdoin
omankielisen suuren runoilijan, Taras
Sevt-senkon (1814-61, ks. t.), jonka sekä
lyyrilliset että kertomarunot ovat aito ukrainalaisen
tunteen läpitunkemat. Hänen runoutensa on koko
Ukrainan sydämentvkintä. Ukrainalaisuuden har-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
