Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkarin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
213
213 Unkarin kieli
ja kirjallisuus 126
219
yleensä järkevästi nojautui kielen tarjoamiin
sananmuodostus- ja sanan johtokeinoihin. Useat
hänen muodostamansa sanat ovat pysyvästi
jääneet kieleen, esim. javasol = tehdä ehdotus,
utveszlö = labyrintti, velemeny = mielipide,
napi-rend = päiväjärjestys. Vaarallisen esimerkin
seuraajilleen Faludi antoi muodostaessaan sanoille
olettamiansa kantamuotoja, joita kieli hänen
mielestään kaipasi, esim. adverbista mohon 1. mohön
(= ahnaasti) adjektiivin moliö = ahnas (vanhassa
kirjakielessä on adj. moh - ahnas). Näin avautui
innokkaille sanasepille erittäin mukava ja
houkutteleva tie uusien sanojen löytämiseen. Rohkea
kielenuudistaja oli Baröti Szabö (k. 1S19, ks. t.),
jonka muodostamia ovat esim. visszhang = kaiku,
vastakaiku (vrt. saks. Widerhall), iigyesz =
asianajaja, diadal = riemuvoitto (lyhennetty
vanhemmasta: diadalom). Vallattomin sanantekijä oli
Barcafalvi Szabö (k. 1821, ks. t.), monien
satojen sanojen seppä. Niistä jäi eloon noin
puolisataa, joista toiset, niinkuin esim. mondut = lause,
hidut = tietoisuus, ovat hyvällä kieliaistilla
muodostettuja, jotavastoin toiset, niinkuin esim. cim =
titteli, arvonimi (lyhennetty sanasta cimer -
vaakuna), szalcma = tieteenhaara, erikoisala
(lyhennys sanasta szakmäny - urakka), ovat aivan
väärin tekaistuja. Huomattava osa sivistynyttä
yleisöä ei kuitenkaan hyväksynyt kielenuudistajani
kielenparantelua, koska unk. kirjakieli heidän
intonsa vuoksi uhkasi käydä itse unkarilaisillekin
aivan käsittämättömäksi; kielenuudistajat olivat
heidän mielestään kielenpilaajia. Taistelu
uudistajien ja heidän vastustajiensa välillä nousi
kii-vaimmilleen silloin, kun etevä kirjailija Kazinczy
(k. 1831, ks. t.) oli kielenuudistajien johtajana.
Kielen ja tyylin kauneus oli hänen mielestään
pääasia: kieliopin ja kielenkäytön vaatimuksista
hän ei välittänyt, päinvastoin: kieltä sai
pila-takkin jos vain siten sai luoduksi „kaunista"
kieltä. Kazinczyn eloonjääneitä sanoja ovat m. m.
könnyelmii - kevytmielinen (typistetty sanoista
könnyu-elmejii = kevyt-mielinen; vrt. saks.
leicht-sinnig), szellem = henki, lat. spiritus (aikaisempi
samaa merkitsevä szellet oli tekijän mielestä
ruma), szenvedcleni = intohimo (verbistä szenved
= kärsiä; vrt. lat. passio, saks. Leidenschaft).
Vaikutusvaltainen kirjailija ja kriitikko sai
kirjailijat puolelleen, ja näin kielenuudistajat
pääsivät voitolle. Kielenuudistajien kunniaksi on
kyllä mainittava, että he ottivat uuteen
kirjakieleensä käytäntöön myös monta vanhan
kirjakielen sekä kansankielen sanaa. Jos he tätä
keinoa olisivat enemmän käyttäneet, niin unkarin
kirjakieli olisi pysynyt lähempänä kansankieltä
kuin se nyt on. Szarvasin (k. 1895, ks. t.) ja
hänen oppilaittensa kielenuudistusta vastaan
suunnattu ankara arvostelu ja innokas taistelu
oikeakielisyyden puolesta on kyllä suuresti
vähentänyt kielenuudistajien sanahirviöitä; mutta
monet niistä ovat jo päässeet niin kirja- ja
yleiskieleen — vieläpä monesti, sivistyneiden ja
kirjallisuuden välityksellä, kansankieleenkin —
juurtumaan. että niiden vainoamista on katsottava
sekä toivottomaksi että tarpeettomaksikin. —
Niistä kirjailijoista, jotka uudemmalla ajalla
ovat eniten vaikuttaneet kirjakielen kehitykseen,
mainittakoon Vörösmarty, Arany, Petöfi, J6kai,
Mikszäth, Gyulai ja Beöthy.
Kirja- ja yleiskielelle tunnusmerkillisiä ominai-
suuksia kansanmurteihin verraten ovat m. m.:
1) a-äänteitä on vain kaksi: lyhyt,
labialisee-rattu (suom. o:hon vivahtava) a ja pitkä
pala-taliseerattu d (murteittain tavataan myös
edellistä vastaava pitkä labialiseerattu ä ja
jälkimäistä vastaava lyhyt palataliseerattu ä; vrt.
ylemp.) ; 2) erotus molempien lyhyiden
e-ääutei-den (suom. ä: n. tapaisen taka-e:n ja suom. e:u
tapaisen etu-e :n [e:n]) välillä on yleiskielessä
vain osaksi säilynyt, sillä monen puheessa
molemmat äänteet ovat yhtyneet taka-e:ksi.
niinkuin eräissä kansanmurteissakin (toisissa e on
säilynyt, toisissa sitä edustaa ö, niinkuin
kirja-ja yleiskielessäkin yksityisissä tapauksissa), esim.
ember (ember) - ’ihminen’ äännetään yleiskielessä
osaksi: ämber, osaksi: ämbär; kumpainenkin
e-äänne merkitään kirjoituksessa e-kirjaimella
(kieliopeissa etu-e merkitään e-kirjaimella);
3) alkuperäisten pitkien taka- ja etu-e-äänteiden
välinen erotus on hävinnyt (päinvastoin kuin
useimmissa murteissa, joissa se tavalla tai.
toisella ilmenee) : kumpaistakin edustaa pitkä etu-e,
joka merkitään e-kirjaimella, esim. kez, szep
(murteissa: kez, mutta szep; tai: kez, mutta
szip, y. m.) ; 4) pitkät u-, ii-, i-vokaalit ovat
säilyneet pitkinä (useissa murteissa lyhentyneet),
esim. kut, viz (murteittain kut,viz); 5) diftongeja
on vain y-loppuisia, esim. vaj, fojt, uj, tej, gyiijt,
kiräly [kiräjj (murteissa tavataan muunkinlaisia
diftongeja, vrt. ylemp.) ; 6) tavun (ja sanan)
lopussa oleva l 011 yleensä säilynyt, esim. altna,
nyole, kiviil (murteittain laajoilla alueilla
kadonnut, vrt. ylemp.); 7) ly (muljeerattu l’), Ij ja llj
ovat yleisesti muuttuneet ;’:ksi, jj:ksi, vaikka
alkuperäinen Z-äänne vielä kirjoituksessa
merkitään (murteittain ly, Ij, llj osittain > jj,
osittain > l, II, vrt. ylemp.) ; 8) sentapaisissa yks.
3:nnen pers:ii possessiivisuffiksilla varustetuissa
muodoissa kuin esim. kezet (= hänen kättänsä).
kezeben (= hänen kädessään) 011 pitkä e säilynyt
(useimmissa murteissa muuttunut lyhyeksi t:ksi,
esim. kczit, kezibe); 9) inessiivin ja illatiivin
päätteet f-ban, -ben ja -ba, -he) pidetään yleensä
toisistaan erillään (kansankielessä ja monesti
yleiskielen jokapäiväisessä puheessakin ne ovat
yhtyneet niin, että sekä inessiivin että illatiivin
päätteenä on -ba, -be); 10) sosiatiivin päätteen
(-vai, -vei) i?-äänne on yhtäläistynyt edellisen
konsonantin kanssa, esim. kessel < kisvcl (eräissä
murteissa säilynyt, vrt. ylemp.); 11) verraten
laajasti kansanmurteissa esiintyviä -nitt, -nöl, -ni
loppuisia vanhoja paikallissijoja ei tavata. Mutta
ennenkaikkea kirja- ja yleiskieli eroaa
kansankielestä lukuisten vierasperäisten (varsinkin
sak-salaisperäisten) lausetapojensa ja etenkin
sanavarastonsa puolesta, johon (varsinkin kirjallisen)
lainauksen ja kielenuudistuksen kautta on otettu
suuri määrä sanoja, jotka kansankielessä ovat
aivan tuntemattomia. Toiselta puolen eri
paikkakuntien murteissa on paljon etupäässä
myöhäisiä lainasanoja, jotka eivät ole päässeet
kirja-ja yleiskieleen. — Huomautettakoon vielä, että
unkarin kirjakieli on syntynyt useiden eri
murteiden antamista aineksista, joten siinä on
erittäin paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät
ole samalla äänteellisellä tasolla. —
Kokonaisesitystä unkarin kirjakielen historiasta ei ole
olemassa. Sitävastoin on julkaistu useita
erikoistutkimuksia varsinkin kielenuudistuksen vaiheista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
