Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkarin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
213
Unkarin kieli ja kirjallisuus
228
< bolg. *säki, polgär = porvari < mysaks. purgäri,
gyöngy - helmi < bolg. *d’zind’zii, kut = kaivo <
bolg. *kudu, äes = salvumies < bolg. *ayaccy,
nad-rug - housut < slav. nadragy (vanhoissa
kielen-muistomerkeissä huomataan vielä alkuperäisen
loppuvokaalin jälkiä aina 13:nnen vuosis.
keskivaiheille asti, esim. v:lta 1055 liodu utu-
nykykielen liad-ut - sotilastie, v:lta 1240 vodu -
nykykielen vad = villi). Avoimet lyhyet loppuvokaalit
« ja e (-ä) olivat sitävastoin jo ennen
unkari-lais-bolgaarilaisia kosketuksia joko kadonneet tai
muuttuneet suljetuiksi. Erinäiset diftongit ovat
muuttuneet pitkiksi vokaaleiksi, esim. ci>c:
Lek = sininen (vanli. kirj. keyk), eu > ö (=o):
szeretö = rakastava (vanh. kirj. scereteu), ou > 6:
t6- järvi (vanh. kirj. tou), oi O ei) >i: tantta
opettaa (vanh. kirj. tanojt).
[Kielioppeja. Ensimäisen u. k :n kieliopin
julkaisi J. Sylvester (Erdösi) 15.39:
„Gramma-tica hungaro-latina"; seuraavista kieliopeista
mainittakoon : A. Molnär, ,,Nov?e grammatieae
unga-ricse — — libri duo" (1610) ; P. Pereszlönyi,
„Grammatica linguse ungaricje" (1682) ; J. M.
R6vai, ,,Elaboratior grainmatica hungariea" (2 os.,
1803-06; 3:nnen osan julkaisi 1908 Simonyi) ;
F. Verseghy, „Analyticse institutionum linguje
hungariea;" (3 os., 1816-17) ; M. Eiedl,
„Magya-risclie Grammatik" (1858); Z. Simonyi, „Tiizetes
magyar nyelvtan törtöneti alapon. I. Magyar
liangtan 6s alaktan" (1895; äänneopillinen osa
J. Balassan kirjoittama) ; sama, „Rövi(l magyar
mondattan". Fonetiikkaa: J. Balassa, „Magyar
fonetika" (2:nen pain. 1904); Z. Gombocz ja
E. A. Meyer, ,,Zur phonetik der ungarisehen
sprache" (1909). Suomalaisia varten julkaistuja
u. k:n oppikirjoja ovat: Antti Jalava & J.
Szin-nyei, „Unkarin kielen oppikirja" (1880) ja
J. Szinnyei & M. Kivekäs, ,,Unkarin kielen
oppikirja" (1912). Yleistajuisesti tieteellinen
karakte-ristiikka historiallisille taustoineen 011: Simonyi,
,,Die ungarisehe Sprache" (1907). —
Sanakirjoja. Ensimäinen sanakirja, jossa u. k:kin 011
mukana, 011 kuuden kielen (latinan, italian,
ranskan, tsekin, unkarin ja saksan) sanakirja
,,Nomenelatura sex linguarum" (1538).
Senjälkei-sistä ovat, huomattavimmat A. Molnärin lat.-saks.
ja saks.-lat. (1604), F. Päriz-Päpain lat.-unk.
(1708), J. M&rtonin unk.-saks. ja saks.-unk.
(1799-1800), Bernolfikin tsekk.-lat.-saks.-unk.
(6 os., 1825-27), F. Kresznericsin unk.
juurisana-kirja (2 os., 1831-32), Czuczorin ja Fogarasi’11
unk.-unk. (6 os., 1862-74), M. Ballagi’11 unk.-saks.
ja saks.-unk. (2 os., 1864), saman unk.-unk. (2os.,
1867-73), Z. Simonyi’n ja G. Szarvasin
vanhemman kirjakielen sanakirja ..Magyar
nyelvtörtö-neti szfitär" (3 os., 1889-93), L Szamotan ja
Gv. Zolnaiti vanhoissa asiakirjoissa esiintyvistä
unk. sanoista laatima »Magyar oklevGlszötär"
(1902-04), J. Szinnyein murresanakirja „Magyar
täjszötör" (2 os., 1893-1901), K. Szilyn
kielen-uudistuksen sanoista laatima „A magyar
nyelv-ujltäs szötilra" (2 os., 1902 ja 1908).
Käytännöllisiä unk.-saks. ja saks.-unk. sanakirjoja ovat
julkaisseet Z. Simonyi & J. Balassa ja B.
Kele-men. U. k : 11 sanakir jakirjallisuuden historian 011
1907 julkaissut J. Melicli. — U. k:n* h is
tori aa sukulaiskieliin vertaamalla ovat tutkineet
Sajnovics, Gyarmathi, Hunfalvy, Donner, Ahlqvist,
Budenz, Genetz, Hal&sa, Winkler, Munk&csi,
Szinnyei, Setälä, Szilasi, Paasonen, Wichmann,
Goinbocz, Kertesz, Fokos, Beke y. m. (vrt. S u
o-m a 1 a i s-u grilaiset kielet, palstat 307-9).
Lainasanatutkimuksista ovat tärkeimmät: B.
Mun-käcsi, ,,Ärja es kaukfizusi elemek a finnmagyar
nyelvekben" I (1901) ; Z. Gombocz, „Die
bulgarisch-tiirkischen lehnwörter in der ungarisehen sprache"
(1912) ; O. Äsböth, „A szläv szök a magyar
nyelv-ben" (1892), „Szlävsäg a magyar kereszteny
terminologiahan" (Nyelvt. Közl. XVIII) ; J.
Melicli, ,,Szläv jövevenyszavaink" (1903-05), sama,
„Nyelviink szläv jövevenyei" (1910) ; V. Lumtzer
& J. Melich, „Deutsche Ortsnamen und
Lehn-wörter des ung. Sprachschatzes" (1900) ; J. Melich,
„Melyik nyelvjäräsbol valök a magyar nyelv
regi nemet jövevenyszavai?" (1900); S. Körösi,
„01asz kölcsönszök" (Nyelvör XIII-XVI) ;
J. Szinnyei, „A magyar nyelv oläh elemei"
(Nyelvör XXII-XXIV) ; u. k:n lat. lainasanoista
ovat kirjoittaneet Kalmär (Nyelvt. Közl. XXII),
Körösi (Nyelvör XXI) ja Balassa (Egyet. Phil.
Közl. XVI). U. k:n historiaa, silmällä pitäen
etupäässä vanhaa kirjakieltä ja murteita, ovat
tutkimuksissaan käsitelleet RSvai, Budenz,
Szar-vas, Simonyi (vars. sana- ja lauseoppia),
Szinnyei, Zolnai, Melieh, Gombocz, Horger, Kertösz,
Meszöly, Wiehmann y. m. varsinkin
aikakauskirjoissa „Magyar Nyelvör", ,,Magyar Nyelv" ja
,,Nyelvtudomänyi Közlemönyek". Hyvää
yleisesitystä u. k:n äännehistoriasta ei ole. J.
Balassan ,,Hangtan" (,,Äänneoppi") ylempänä
mainitussa ,,Tuzetes magyar nyelvtan"issa on aivau
vanhentunut. — Vanhemman
kirjakielen tekstijulkaisuja: „K6gi magyar
nyelvemlekek" I-V (1838-46, 1888), „Regi magyar
költök tära" (1877-96, julk. A. Szilfidy),
,,Nyelvenilektdr. R<?gi magyar ködexek" I-XV
(1874-1909, useimmat julk. G. Volf) ; vrt. myös:
Gy. Zolnai, „Nyelveml6keink a könyvnyomtatäs
koräig" (1895). Tekstitutkimuksia ovat
julkaisseet 111. m. Revai, Szarvas, Szinnyei, Balassa,
Sza-mota, Zolnai, Melich, Päpay, Horger. — M
urre-tutkimuksia 011 ilmestynyt suuri joukko
,,Magyar Nyelvör"issä, ,.Nyelvtudomänyi
Közlemö-nyek"issä ja sarjassa „Nyelv6szeti Fiizetek"; vrt.
myös L. ErdSlyi, „Nyelvjäräsaink
tanulmänyozä-sähoz" (1904; m. m. historiikkia ja bibliografiaa).
Yleisesityksen u. k:n murteista antaa : J. Balassa.
„A magyar nyelvjfirfisok osztälyozäsa 6s
jellem-zese" (1891, luokittelua ja karakteristiikkaa). —
Kielen uudistuksesta ei ole toistaiseksi
kirjoitettu laajempaa yleisesitystä. Lyhyen
yleiskatsauksen 011 julkaissut S. Imre Beöthyn ja
Badicsin suuren kirjallisuushistorian II. osassa.
Sen sijaan on ilmestynyt suuri joukko
erikoistutkimuksia. Tärkeä 011 Szilyn yllämainittu
sanakirja. — Hyvä bibliografinen lähde on Simonyi’n,
,,Die ungarisehe Sprache" (1907).]
2. Kirjallisuus. Unk. kirjallisuuden v a
n-h i n aika luetaan tav. ulottuvaksi n. v :een 1526,
s. o. Mohäesin tuhoisaan taisteluun asti. Eräs
hautauspuhe — Halotti beszöd (ks. t.) —
rukouksineen 1200-luvun alkupuolelta sekä erään neitsyt
Maariata ylistävän laulun katkelmat
(„Königs-bergin katkelmat") 1300 luvun alkupuolelta ovat
unkarinkielisen kirjallisuuden vanhimmat
nykyajalle säilyneet muistomerkit. Sen jälkeen seuraa
verraten runsas määrä enimmäkseen
uskonnollista sisällystä olevaa käännöskirjallisuutta;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
