Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Upsala öd ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
243
cutissa sekä Morogorossa Itä-Afrikassa.
Suurempia ovat kumminkin ne löydökset missä u.
esiintyy malmijuonissa, tavallisesti vaskimalmien
keralla. Näistä tärkeimmät ovat Joachimsthal
ja Johanngeorgenstadt Erzgebirgessä. Muita u:n
löytöpaikkoja malmijuonissa on Pfibrain
Böömissä, Redruth Cormvallissa ja Gilpin City
Coloradossa. P. E.
Uraanisäteet ks. Uraani ja
Radioakti-v i t e e 11 i.
Uraanivihtrilli, 1. j o li a n n i i 11 i, vihreinä
munuaismaisina massoina esiintyvä kivennäinen,
kokoomukseltaan uraaiiisiilfaattia. Tätä tavataan
Joaehimsthalissa uraanipikimalmin
muuttumis-tuloksena. P. E.
Uraanotantali, 1. s a m a r s k i i 11 i, musta
mineraali, kokoomukseltaan pääasiallisesti
ferro-niobaattia, minkä ohella se sisältää useita
harvinaisia alkuaineita, kuten uraania, tantalia,
yttriumia ja vvolframia. Sitä on löydetty
Mia-skista Uralista ja Pohjois-Carolinasta. P. E.
Uraatit, virtsahapon suolat, ks.
Virtsa-happo.
Urakka, lakii., sopimus, jossa joku sitoutuu
suorittamaan määrätyn työtuloksen maksua
vastaan. U. varsinaisessa merkityksessä on olemassa,
kun u:n ottaja ei ole sen henkilön palveluksessa
tahi käskynalaisena, jolle u.-työ on tehtävä, vaan
saa itsenäisesti, olematta palvelussuhteessa u:n
antajaan, toimittaa u:n. Mutta u.-työksi
nimitetään sen ohessa myös toisen palveluksessa
olevan henkilön työtä, josta työntekijälle lasketaan
palkka suoritetun työnpaljouden, esim.
kappale-luvun, eikä työhön käytetyn ajan mukaan.
Palvelussuhteesta, jossa u.-työn tekijä siinä
tapauksessa 011, johtuu kuitenkin, että sellainen u.-työ
oikeudellisesti eroaa melkoisesti varsinaisesta
u:sta. A. M-nen.
Urakkatyö ks. Urakka.
Ural ks. U r a 1 i n-v u o r i s t o ja
Ural-joki.
Urali-altailainen muinaistutkimus ks.
Suoni a I a i s-u grilainen muinaistutkimus
ja Siperian muinaisjäännökset.
Urali-altailainen pronssikausi,
yhteisnimitys itävenäläiselle ja keskisiperialaiselle
pronssikaudelle, joiden aikanaan katsottiin olleen
toistensa läheisiä sukulaisia. J. R. Aspelin (ks. t.)
ja useat myöhemmät tutkijat olettivat, että
tämän urali-altailaisen pronssikulttuurin
alkuaste oli Jenisei-joen latvoilla Minusinskin aroilla
Siperiassa, jossa sen kannattajina olivat
suoma-lais-ugrilaiset alkukansat. Pronssikauden lopulla
(n. 600 e. Kr.) arveltiin näiden kansojen sieltä
vaeltaneen länteenpäin, jolloin osa niistä asettui
asumaan Kama-joen keskijuokstin varrelle (ks.
A n a n j i n a n kalmisto), missä he
tutustuivat, raudankäyttöön. — Nykyisin
muinaistutkimus pitää sekä ,,uralilaista" että ,,altailaista"
pronssikautta itsenäisenä ryhmänä; edellisen
kannattajat nähtävästi ovat olleet suomensukuisia
kansoja, jälkimäisen turkkilaisia. Molemmissa
kulttuureissa havaittavat yhtäläisyydet ovat
selitettävät siten, että ne molemmat, ovat olleet
eteläisen ja lounaisen sivistysvaikutuksen alaisia,
(ks. myös S u o m a 1 a i s-u grilainen
muinaistutkimus ja Siperian
muinaisjäännökset.) [,,Suomen
muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja", XXV: 1.] A. M. T.
244
Urali-altailaiset kielet ja kansat.
l.Urali-al tai laiset kielet, oletettu kielikunta,
jota eri aikoina erilaajuiseksi käsitettynä on
myöskin nimitetty skyyttalaiseksi,
turaani-laiseksi, s u o m a 1 a i s-t a t a a r i 1 a i s e k s i
tai altailaiseksi. Nimitys u.-a. k.
perustuu siihen käsitykseen, että suureen
urali-altai-laiseen kielikuntaan kuuluu kaksi haaraa, n. s.
uralilaiset kielet (ks. t.), s. o.
suomalais-ugrilais-samojedilaiset kielet, sekä n. s.
altailaiset kielet (ks. t. Tietosanakirjan
täydennysosasta), s. o. turkkilais-tatarilaiset (ks. t.),
mongolilaiset (ks. Mongolin kieli) ja
mantsu-tunguusilaiset . (ks. M a n 11 u n kieli,
Tunguusit) kielet. N. s. uralilaisten kielten
alku-sukulaisuuteen perustuvasta
yhteenkuuluvaisuudesta ei ole epäilystä; toiselta puolen voidaan
myös pitää todistettuna, joskaan ei
yksityiskohtia myöten, että n. s. altailaiset kielet
(äsken-mainitussa merkityksessä, jota tätä nykyä
voidaan pitää täysin vakiintuneena; meillä Castrenin
käyttämä ja muuallakin käytännössä ollut
,,altailaisten kielten" nimitys koko oletetun
urali-altailaisen kielikunnan yhteisnimenä on
vanhentunut) johtuvat yhteisestä altailaisesta
kantakielestä. Sitä vastoin on toistaiseksi
menetelmällisellä tavalla todistamatonta, että uralilainen
ja altailainen kantakieli vuorostaan johtuvat
samasta kantakielestä. Tosin kyllä voidaan
huomata eräitä yhtäläisyyksiä oletettavan
uralilaisen ja oletettavan altailaisen kantakielen
äännejärjestelmässä, muotorakennuksen ja n. s.
sisäisen kielimuodon (ks. t.) periaatteissa. Niinpä
kummassakin sanat, alkavat yhdellä konsonantilla
tai vokaalilla, sanansisäisiä konsonanttiyhtymiä
ei ole runsaasti, sanavartalot ovat kaksi- tai
yksitavuisia, taivutus- ja johtokeinoina käytetään
jälkiliitteitä 1. suffikseja, verbin
nominaalimuotoja käytetään runsaasti ilmaisemaan samaa, initä
muut kielet ilmaisevat sivulauseilla j. n. e.
Tämmöiset yhtäläisyydet eivät kuitenkaan ole vielä
siksi merkitseviä, että ne riittäisivät
kielisukulaisuutta todistamaan (ks. Suomensukuiset
kielet). Paljoa huomattavampi tässä
katsannossa 011 sekä uralilaisella että altailaisella
taholla esiintyvä vokaalisointu, s. o. se
ominaisuus, että määrätyssä suhteessa
samanlaatuinen vokalismi on vallitsevana kautta
kunkin yksityissanan; mutta jotta tätä seikkaa
voitaisiin käyttää sukulaisuuden todistimena, olisi
tietenkin ensinnä todistettava, että tämä
ominaisuus kummallakin taholla historiallisesti kuuluu
yhteen, mitä — itsessään varsin ratkaisevaa —
todistusta ei toistaiseksi ole voitu antaa.
Vieläkin varmempi todistus alkuyhteydestä olisi
astevaihtelun urali-altailaisen alkuperän
osoittaminen (ks. E. N. Setälä. Finn.-ugr. Forseh. XII.
Anz. 12:M’27), mutta tämän todistamiseen ei ole
vielä tällit hetkellä riittäviä edellytyksiä
olemassa. Sekä uralilaisella että erittäinkin
altailaisella puolella kaipaa kielihistoria vielä paljon
sekä yleistä että yksityiskohtaista selvitystä,
ennenkuin voidaan todistaa laajakantoisten
äänneilmiöiden yhteistä alkuperää ja ennenkuin
voidaan osoittaa sitä, mikä ennen kaikkea olisi
ratkaiseva, että näissä kielissä on olemassa
sellaisia yhteisiä kieliaineksia, jotka määrätyssä
muodossa ja merkityksessä ovat johdettavissa
yhteisestä kantakielestä. Jo ennakolta voitaneen
Uraanisäteet—Urali-altailaiset kielet ja kansat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
