- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
375-376

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

375

Vaahteravyöhy ke—Vaaka

376

Vaahteravyöhyke ks. Suomi, palsta 528.

Vaahto, joukko ohuiden nestekelmujen
erottamia kaasukuplia. Puhtaissa nesteissä ei synny
pysyvää v :oa. Vasta sitten kuin nesteeseen
lisätään jotakin sopivaa ainetta, joka voimakkaasti
alentaa nesteen pintajännitystä ja muodostaa
sitkeän kelmun nesteen pinnalle, muodostuu v.
Sellaisia aineita ovat m. m. saippua, peptonit,
munanvalkuaisaineet, saponiinit ja kumiaineet.
V:n muodostumista estävät monet nesteiden
pintajännitystä muuttavat aineet, esim. muutama
tippa alkoholia hävittää muodostuneen v:n.
vrt. H i u s h u o k o i s u u s. s. s.

Vaajasalo, n. 6 km pitkä, leveimmältä
kohdalta 3 km leveä asuttu saari Kallavedessä,
Toi-valansalmen eteläpuolella, Kuopion pitäjässä,
n. 5 km kaupungista itään. Kansakoulu.
Kaa-tuvatautisten hoitolaitos.

Vaaka (Libra), tähtit. 1. Eläinradan 7:s
merkki johon aurinko joutuu n. 23 p. syysk.
–— 2. Tähtikuvio Skorppionin ja Neitsyen
tähtikuvioiden välillä, johon aurinko joutuu n. 29 p.
lokak. Kuvion päätähti, Kiftä australis, on
kaksoistähti (a2 suuruutta 2,?, «i suuruutta 5,4).
f} Libra), Kiffa borealis, on suuruutta 2,7. Näistä
etelään on ryhmä Messier ,5, joka sisältää
85 lyhytperiodista vaihtelevaa tähteä. V:u
tähtikuvio on illalla etelässä kesäkuussa, parhaiten
havaittavissa aamupuoleen yötä huhtikuussa.

H. R.

Vaaka, laite kappaleiden painojen
vertaamiseksi toisiinsa. Tavallinen v. on
tasavartinen vipu. Sen pääosa on metallista valmistettu
vaa’anselkä 1. balanssi BDDB (kuva 1)

kaksine
symmetrisine vivun-varsineen. Tämän keskikohdalla on jostain
kovasta aineesta
kuten
teräksestä, vuorikris-tallista tai
akaatista tehty kol-

misärmäinen
prisma, jonka
yhden
vaakasuorassa olevan
sivusärmän n. s.
terän (keskiterän) varassa vaa’anselkä
lepää v:n tukipylvään päässä olevan
vaakasuoran akaattilevyn päällä niin, että vaa’anselkä
voi vapaasti kääntyä teränsä ympäri akselina.
Yksinkertaisemmissa v:issa ripustetaan
vaalin-selkä metallipihtiin 1. haarukkaan. Vaa’anselän
keskelle kohtisuoraan sitä vastaan on
kiinnitetty asteikkoa M pitkin heilahtava pitkä
osoitin, n. s. kieli. V:n ollessa vaakasuorassa
tasapainotilassa kieli näyttää asteikon O-pistettä.
Vaa’anselän päihin on ripustettu vaakakupit K K
myöskin prismanmuotoisten kappaleiden varaan,
joiden kannattavat teriit kääntyvät ylöspäin.
Jotta v:n terä ei kuluisi tylsäksi, voidaan
erikoisella pysäyttämislaitteella AEEA
vaa’anselkä ja usein vaakakupitkin nostaa ylös
teriltään siksi ajaksi, jolloin v:aa ei käytetä.
Nostoa välitetään kiertämällä nastaa 0.
Vaa’an-selkä tehdään leveä ja lävekäs, niin että se on
kevyt, mutta samalla kestävä ja taipumaton.

Hienompia v:oja varjellaan pölyä ja ilmanvetoa
vastaan sulkemalla ne lasilaatikkoon.
Kelvatak-seeti tarkoitukseensa on v:n tasapainotila oleva
vakaa, s. o. terän tulee olla vaa’anselän
painopisteen yläpuolella, sillä jos tasapaino olisi
epävakaa tai epämääräinen, niin edellisessä
tapauksessa pieninkin lisäpaino painaisi vaa’anselän
toisen varren alas asti syvimpään asentoonsa ja
jälkimäisessä tapauksessa v:n ollessa molemmin
puolin yhtäläisesti kuormitettuna tasapaino
syntyisi käännettäköön vaa’anselkä mihin asentoon
tahansa teränsä ympäri. Ensimäinen ehto, mikä
v :n on täytettävä, on se, että se on oleva oikea,
s. o. sen balanssin täytyy olla vaakasuorassa
tasapainossa niin hyvin vaakakuppien ollessa
tyhjinä kuin yhtäsuurilla painoilla kuormitettuina.
Tämä tapahtuu, jos vivunvarret ovat samaa
homogeenista ainetta sekä pituudelleen,
painolleen ja muodolleen tarkkaan samanlaiset sekä
symmetriset. Sen ohessa täytyy vaakakuppien
ripustuslankoineen olla yhtä raskaat. Hyvä v.
on oleva paitsi oikea myöskin herkkä.
Jälkimäinen ominaisuus sillä on, kun pieninkin
lisäpaino saattaa kielen tekemään laajoja
heilahduksia edes takaisin. Tällaista v:aa valmistettaessa
täytyy ottaa huomioon, että: vaa’anselän
painopisteen täytyy olla lähellä
terää; että sen paino (k u p p e i n e e n)
ei saa olla suuri, ja että sen varret
ovat suhteellisesti pitkät. Jotta v:n
herkkyys olisi niin vähän kuin suinkin riippuva
kuormituksen suuruudesta suunnitellaan
vaa’an-selkä sellaiseksi, että sen kolme kääntöterää on
samassa tasossa. V:n herkkyyttä voidaan
muutella kiertämällä ruuvimutteria c (kuva 1) ylös
tai alas, sillä vaa’anseläu painopisteen ja
keskiterän keskinäinen etäisyys tämän johdosta
muuttuvat. Koska vaa’anselkä on oleva kevyt ja
taipumaton, seuraa tästä, ettei sen pituutta saa
mielin määrin lisätä. Myös on silmällä pidettävä
se lyhyemmän vaaänselän käytöstä koituva etu,
että tällainen v. asettuu nopeammin tasapainoon.
Kun kuluisi liian paljon aikaa odotellessa v:n
heilahtamisen loppumista ja sovitellessa
punnuksia kulloinkin juuri niin paljon, että kieli
sei-sattuisi täsmälleen asteikon O-pisteelle, koetetaan
tavoitella vain v:n likimääräistä tasapainotilaa
ja tutkitaan sitten, suuretko heilahdukset kieli
tekee 0-pisteen kummallekin puolen. Jos
toispuolisia heilahduksia merkitään positiivisiksi,
vastakkaispuolisia negatiivisiksi, ilmaisee niiden
keskiarvo kielen tasapainokohtaa asteikolla. Kun
sen ohessa määrätään, suuriko painon lisä
saattaa kielen asettumaan tasapainoon yhden
pykälä-välin O-pisteestä jommallekummalle puolen, niin
voidaan edellämainitun menetelmän avulla saada
punnittavan esineen paino nopeasti ja tarkkaan
määrätyksi. Ottamalla huomioon, että
heilahdukset pienenevät pienenemistään, määrätään kielen
tasapainokohta hyvin tarkoissa punnituksissa
ottamalla keskiarvo kahdesta peräkkäisestä
samanpuoleisesta heilahduksesta sekä sitten
keskiarvo äsken saadusta keskiarvosta ja kahden
ensinmainitun heilahduksen välisestä toispuolisesta
heilahduksesta. Hienoimmissa tieteellisissä
punnituksissa tutkitaan vaa’anselän heilahduksia
kaukoputken ja siihen kuuluvan asteikon avulla
samaan tapaan kuin esim. galvanometrin
osoituksia (Poggendorffin mittaustapa ks. Gal-

Kuva 1.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:53:51 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0204.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free