Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vaalikuninkuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
381
Vaalikuninkuus—Vaaliruhtinas
382
kaanvaalit toivat tavallisesti mukanaan riitoja
ja selkkauksia samalla kuin v:t joutuivat
valitsijoistansa riippuviksi niin suuressa määrin, että
hallitsijanvalta siitä tuntuvasti heikontui.
Keskiajan loppupuolilta huomattavissa oleva pyrkimys
vahvistaa hallitusvaltaa veikin siihen, että
vaali-kuninkuus yleensä muutettiin
perintökuninkup-deksi. J. F.
Vaalikuninkuus ks. Vaalikuningas.
Vaalilalijominen on olemassa, jos joku
hyvitystä vastaan luopuu oikeudestaan käyttää oman
mielensä mukaan äänivaltaansa yleisissä asioissa.
Sekä sitä, joka siten myy äänensä, että äänen
ostajaa rangaistaan rikoslain 15 luvun 3 §:n
mukaan vankeudella korkeintaan vuodeksi tai
sakolla. Jos v. tapahtuu
kansanedustajanvaa-lissa, menettää sitäpaitsi se, joka todistetaan
syypääksi tällaiseen rikokseen tai rikoksen
yritykseen, vaalioikeutensa aina kuudennen
kalenterivuoden loppuun siitä lukien, kuin lopullinen
tuomio on asiasta annettu
(valtiopäiväjärjestyksen 5 §). K. K-a.
Vaalilaki, nimitys, jota käytetään
eduskuntavaaleja koskevasta laista. Suomen voimassa oleva
v. on 20 p :ltä heinäk. 1906. ks.
Suhteelliset vaalit.
Vaalilause, lause t. sanayhtymä, joka lyhyesti
ja sattuvasti ilmaisee jonkun tärkeän totuuden
tai elämänohjeen, joka säilyy ihmisten muistossa
ja jonka jokin henkilö tai yhteisö on ottanut
toimintansa ohjelmalauseeksi. Suomalaisen
kirjallisuuden seuran v. on: ,,Pysy Suomessa pyhänä."
Vaalilautakunta, vaalivalmistuksia ja vaalin
toimittamista varten asetetut henkilöt. — Suomen
vaalilain mukaan on kuhunkin äänestysalueeseen
asetettava v., johon kuuluu puheenjohtaja ja
neljä jäsentä (4 §).
Vaalileimasin, leimasin, jolla vaalin
toimittajan (vaalilautakunnan) kontrollitarkoituksessa
on merkittävä valitsijan vaalilippu, jotta annettu
ääni saataisiin ottaa huomioon vaalin tulosta
laskettaessa. — Suomen vaalilain mukaan on
valitsijan näytettävä vaalilippunsa
kokoontaitettuna ja suljettuna vaalilautakunnalle
leimattavaksi (45 §).
Vaaliliitto, kahden tai useamman
valitsijayhdistyksen keskenään muodostama liitto
suhteellisissa vaaleissa (ks. t.). Suomen
eduskuntavaaleissa v. syntyy siten, että kukin
valitsijayhdistys antaa julkilausuman v:n perustamisesta
sekä tekee siitä ilmoituksen vaalipiirin
keskuslautakunnalle. V:n ehdokkaita ei saa olla
yhteensä useampia kuin vaalipiiri saa valita
edustajia.
Vaalilippu, paperi, johon valitsija vaalin
tapahtuessa kirjallisesti merkitsee sen henkilön
nimen, jota hän haluaa äänestää. Suomen
vaalilain mukaan on kansanedustajanvaaleissa
käytettävä v:uja, jotka keskuslautakunta painattaa ja
joihin on valmiiksi painettu kaikki eri
valitsijayhdistysten ehdokaslistat, jotenka valitsija, joka
haluaa antaa äänensä jonkun
valitsijayhdistyksen ehdokkaille, vetää vain punaisen viivan
v:uun siihen viivoilla rajoitettuun neliöön, johon
näitten ehdokkaitten nimet ovat painetut. Niitä
valitsijoita varten, jotka eivät halua äänestää
kerrotulla tavalla asetettuja ehdokkaita, on v:ssa
varattu tyhjä kohta, johon valitsija voipi
kirjoittaa ehdokkaittensa nimet.
Vaaliluettelo, luettelo vaalioikeutetuista
henkilöistä jollakin äänestysalueella sekä, jos vaali
toimitetaan sensuksen mukaan, kunkin valitsijan
äänimäärästä (ääniluettelo, äänilista). V:sta
kansanedustajanvaaleissa ks. vaalilain 2 luku.
Vaalinionarkia 1. vaalivaltakunta,
monarkia, jossa kruunu ei ole »perinnöllinen",
vaan siirtyy uudelle haltialle vaalin nojalla.
Mikä korporatsioni tai valtio-orgaani sellaisen
vaalin toimittaa, riippuu asianomaisen
valtiosäännön määräyksistä. V:oja ovat olleet ra. m.
ent. Saksan valtakunta, Puola ja Ruotsi ennen
v. 1544. Nykyänsä tätä valtiomuotoa ei enää
tavata sivistysvaltioiden piirissä. Tilapäisesti
saattaa hallitsijan vaali tulla kysymykseen
nykyaikaisessakin monarkisessa valtiossa, nim. kun
ketään vallanperimysjärjestyksen nojalla
kruunuun oikeutettua henkilöä ei ole olemassa;
vaalin suorittaminen kuuluu silloin
kansaneduskunnalle (vrt. 1772 v:n Hallitusmuoto § 38). Ii. E.
Vaalioikeus ks. Äänioikeus.
Vaalioikeutettu ks. Äänioikeus.
Vaalipakko, valitsijan laissa määrätty
velvollisuus ottaa osaa vaaleihin. Ateenassa oli
osanotto kansankokoukseen kansalaisvelvollisuus
ja poissaolo voitiin rangaista sakoilla. V. on
v:sta 1893 olemassa Belgiassa; Tanskan
eduskuntavaaleissa on v. sekä valitsijamiehillä että
välittömillä valitsijoilla. [Vutkovich,
„Wahl-pflicht" (1906).]
Vaalipiiri, alue, jonka vaalioikeutetut
asukkaat koko maan käsittävissä vaaleissa, kuten
kansanedustajanvaaleissa, kirkolliskokouksen
vaaleissa tai jonkun koko maassa toimivan
yhdistyksen luottamushenkilöitten vaaleissa, äänestävät
erityisenä ryhmänä, joka on oikeutettu
valitsemaan edeltäpäin määrätyn luvun henkilöitä. —
Suomen valtiopäiväjärjestyksen mukaan tulee
maan, kansanedustajanvaaleja varten, olla jaettuna
vähintään 12 ja enintään 18 väin (4 §) ;
vaalilain mukaan vaalipiirejä on nyt 16, liim.:
Uudenmaan läänin, Turun läänin eteläinen ja
pohjoinen, Hämeen läänin eteläinen ja pohjoinen,
Viipurin läänin läntinen ja itäinen, Mikkelin läänin.
Kuopion läänin läntinen ja itäinen, Vaasan
läänin itäinen, eteläinen ja pohjoinen, Oulun läänin
eteläinen ja pohjoinen sekä Lapin (1 §).
Vaaliruhtinas (saks. Kurfiirst), nimitys, jota
käytettiin vanhassa Saksan valtakunnassa niistä
ruhtinaista, joilla oli oikeus ottaa osaa
kuninkaan (keisarin) vaaliin. Alkuansa saivat tähän
vaaliin ottaa osaa kaikki maalliset ja hengelliset
valtakunnanruhtinaat. Sittemmin, 13 :nnen vuosis.
keskipaikoilta (1257) lähtien tämän vaalin
toimitti 7 ruhtinasta. V:sta 1290 alkaen olivat
vaaliruhtinaina 3 hengellistä ruhtinasta : Mainzin,
Trierin ja Kölnin arkkipiispat, ja 4 maallista:
Reinin pialzkreivi, Saksin herttua,
Brandenburgin markkreivi ja Böömin kuningas. Näiden
7 v:n yksinomainen vaalioikeus, heidän
keskinäinen arvojärjestyksensä, vaaliruhtinaskuntien
jakamattomuus y. m. vahvistettiin 1356 n. s.
kultaisella bullalla. V:ten suostumus vaadittiin
kaikkiin tärkeimpiin valtakuntaa koskeviin
hallitustoimiin, esim. valtiopäiväin
kokoonkutsumiseen; valtiopäivillä he muodostivat oraan
osastonsa, vaaliruhtinaskollegiumin. V. 1623
siirrettiin Pfalzin vaaliruhtinasarvo Baierille, mutta
Westfalenin rauhassa 1648 perustettiin Pfalzia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
