Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valaistus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
463
463 Valais—Valaistus 250
467
kyntt. Sekä hiililankahehkulamppujen että
nernst-lamppujen sijasta käytetään nykyään
melkein yksinomaan metallilankalamppuja.
Erinäisellä menettelytavalla voidaan harvinaisista
metalleista, osmiumista, tantalista ja wolframista,
valmistaa hienoa lankaa, joka, asetettuna
ilmat-tomaan lasikupuun, hajoamatta kestää
korkeammassa lämpötilassa kuin entisten hehkulamppujen
hiililanka. Valonsäteily on myös suurempi kuin
hiililangan samassa lämpötilassa, siis
tehokulu-tus metallilankalampussa valovoimaan verraten
tulee huomattavasti pienemmäksi. Ensimäinen
metallilankalamppu, osmiumlamppu, ilmestyi
kauppaan 1902, tantalilamppu 1905 ja hiukan
myöhemmin vvolframilamppu. Nykyään käytetään
yksinomaan w o 1 f r a m i 1 a m p p u j a (Osram, Wotan,
Philips y. m.). Niiden tehokulutus on n. 1 watti /
norm.-kyntt., „l-watin lamppu".
Metallilankalam-puissa huomataan pitemmän polttoajan jälkeen
lasikuvun alkavan mustua, s. o. wolframilangasta
erottautuu pieniä metallihiukkasia, jotka
asettautuvat lasikuvun seinälle. N. 1,000 polttotunnin
jälkeen on lampun valovoima vähentynyt tav. 4 %.
Asettamalla ilmattomaan lasikupuun sopivaa
ainetta, joka lämmön ja valon vaikutuksesta
muuttuu kaasuksi ja muodostaen
wolframihiuk-kasten kanssa läpinäkyviä yhdistyksiä estää
lampun mustumista ja tekee mahdolliseksi
korkeamman lämpötilan käyttämisen, on valmistettu n. s.
vvolframitehola m p p u, jonka tehokulutus
on 0,86 \vattia / norm.-kyntt. Täten valmistetaan
ainoastaan suurempia, yli 200 normaalikynttilän
valovoimaisia lamppuja. — Jos wolframilampun
kupu täytetään jollakin tehottomalla kaasulla,
kestää lanka korkeampaa lämpötilaa ja
valon-säteily tulee edullisemmaksi. Toiseltapuolen kaasu,
johtaen lämpöä, alentaa langan lämpötilaa, mutta
kiertämällä hehkulanka tiheäksi, n. 1 mm
paksuksi spiraaliksi, voidaan langan
lämmönsäteily-pintaa pienentää ja siis vähentää lämmön
johtumista ympäröivään kaasuun. Tähän perustuvat
1913 kauppaan ilmestyneet, kaasulla
täytetyt wolframilamput, joiden tehokulutus
on n. 0,5 wattia / norm.-kyntt., „1/2-wattilamppu".
Näitä on nykyään kaupoissa 50-4,000 normaali
-kynttilän valovoimaisia, ja ne soveltuvat
erinomaisesti käytettäviksi v:ssa, missä tarvitaan voi
-inakasvaloisia lamppuja: ulkovalaistuksessa,
tehtaissa, kokoussaleissa j. n. e. Tehokaarilamppu
tulee kyllä virrankulutukseen nähden hiukan
halvemmaksi kuin 1/2-wattilamppu, mutta ottaen
huomioon, että kaarilampussa hiilet palavat
avonaisissa 15-20 tunnissa loppuun ja suljetuissa 100
tunnissa, kun sensijaan 1/2-wattilam[)uu polttoaika
011 n. 1,000 tuntia, on osoittautunut usein
edullisemmaksi vaihtaa entiset kaarilamput
1/2-watti-lampuiksi (ks. Sähkölamppu).
V. 1885 oli sähkövalaistus pantu toimeen
Hernösandissa, jonka esimerkkiä noudattaen
Vaasassa tehtiin onnistuneita kokeita
sähkö-v :11a. Vv. 1885-90 rakennettiin Suomessa useita
pieniä sähkövalaistuslaitoksia teollisuuslaitosten,
yksityisten rakennusten, kirkontornien j. n. e.
valaisemiseksi. Jo 1885 oli sähkövalo esim.
Tampereen pellavatehtaalla. Ensimäisenä Suomen
kaupungeista sai Tampere sähkövalaistuksen
kaduilleen, syysk. 1888, jolloin kaupungin
rakennuttamasta sähkölaitoksesta ensi kerran
annettiin virtaa 24:ään pääkatujen varsille asetettuun
1,200 normaalikynttilän valovoimaiseen
kaari-lamppuun. V. 1894 kaupunki päätti antaa virtaa
myös yksityisille sähkövalonkäyttäjille. —
Helsingissäkin oli jo 1880-luvun lopulla
sähkö-valaistus muutamissa rakennuksissa ja tehtaissa,
mutta vasta 1890 kaupungin valtuusto antoi
kahdelle yhtiölle luvan sähköjohtopylväiden
pystyttämiseen kaupungin kaduille, ja tästä voidaan
katsoa yleisen sähkövalon käytön alkaneen
pääkaupungissamme. V. 1909 kesäkuussa tuli käyntiin
Helsingin kaupungin sähkölaitos, nykyään (1918)
suurin sähkölaitos maassamme. — Turussa sai
eräs yksityinen yhtiö 1898 oikeuden sähkövirran
jakamiseen asukkaille valaistustarkoitukseen.
Kaupungissa nykyään toimivan yksityisen
sähkölaitoksen on valtuusto päättänyt lunastaa
kunnan omaksi v:n 1919 alusta. — Nykyään voidaan
sanoa sähkövalaistusta käytettävän kaikissa
Suomen kaupungeissa sekä useimmissa tiheään
asutuissa keskuksissa maalla.
Joskin saavutukset v:n alalla ovat suuret,
huomaamme kuitenkin vielä olevamme kaukana
päämäärästämme, jos otamme huomioon, miten valon
synnytämme, kuinka suuren tehokulutuksen
siihen tarvitsemme. Lamppujemme käyttämästä
tehosta nimittäin muuttuu ainoastaan aivan
pieni osa (tav. 1-2%) valoksi, suurin osa
(99-98 %) kuluu hukkaan. — Valo syntyy siten,
että kappaleen alkuatomit, elektronit,
värähdyksillään saattavat ympäröivän eetterin myös
värähtelemään, ja määrätyn pituiset ja määrätyllä
nopeudella värähtelevät eetteriaallot näkyvät
silmällemme valona. Elektronit saadaan
värähtelemään kappaleen molekylivärähdysten avulla,
yksinkertaisimmin kohottamalla kappaleen
lämpötilaa, s. o. molekyliliikettä. Kaikki edellämainitut
valaistuskeinot perustuvatkin kappaleen
saattamiseen korkeaan lämpötilaan joko kemiallisen
palamisen avulla tai antamalla sähkövirran
kulkea kappaleen kautta. Täten syntyy aina, paitsi
silmälle valona näkyviä eetteriaaltoja,
näkymättömiä valo- ja lämpöaaltoja sekä
sähkövärähdyk-siä, siis koko käytetystä tehosta tulee ainoastaan
pieni osa valoksi, esim. kaasuhehkulampussa 1 %
ja hiililankaliehkulampussa 2 %. — Toinen
edullisempi tapa valovärähdysten synnyttämiseen on
sähköpurkaus ohennetulla kaasulla täytetyssä
lasiputkessa (ks. G e i s s 1 e r i n-p u t k e t).
Elektronit ohennetussa kaasussa liikkuvat helpommin
toisiinsa nähden, ja eetterivärähdykset saadaan
tapahtumaan ahtaampien rajojen sisällä, s. o.
näkyvän valosäteilyn ohella syntyy ainoastaan
vähän lämpösäteilyä (kylrnävalo). Tähän
perustuvat mooreu-valo ja neon-valo (ks.
Sähkölamppu), jotka eivät kuitenkaan vielä
nykyisessä muodossaan ole saaneet suurempaa käyttöä.
Tehokaarilamppu on myös osaksi tähän
perustuva, ja siinä saadaankin jo huomattavasti
enemmän valoa, 13 koko käytetystä tehosta.
[H. Lux, „Das moderne Beleuchtuugswesen";
G. Ehrig, „Licht und Beleuclitung".]
2. V.-h y g i e n i a n tarkoitus on saada v.
silmän ja koko elimistön vaatimusten mukaiseksi.
V:n merkitys ihmisen terveydelle ja
hyvinvoinnille sekä työlle on suuri. Esim. auringon- ja
päivänvalo tappavat lyhyessä ajassa vaarallisia
mikro-organismeja, kunnollinen v. edistää
puhtautta ja siisteyttä j. n. e. — Hygienian
kannalta v:ta arvosteltaessa on otettava huomioon:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
