Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valiokuntapäivät ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
497
Valiokuntapäivät—Valistus
498
eduskunnan harkittaviksi alistettavia ehdotuksia.
Poikkeuksen tästä muodostaa valtiovarain v:n
oikeus itse määrätä eräät palkkiot sekä
perus-tuslaki-v:n Valtiopäiväjärjestyksen 62 §:ssä
mainittu oikeus ratkaista, onko puhemiehen
menettely ollut lainmukainen.
V:ien yleiset ja erikoiset toimintamuodot ja
tehtävät ovat erikoissäännöksillä määrätyt (vrt.
Valtiopäiväjärjestys 34-46, 54, 57, 62, 69, 74. 761.
Kunnallisista valiokunnista ovat
kaupunginvaltuustojen yleiset
valmistusvalio-kunnat tärkeimmät: niiden merkitys on viime
nikoina ollut yhä kasvamassa, kunnallisten asiain
valmistelun keskuselimenä. R. E.
Valiokuntapäivät (ruots. utskottsmöte, myös
utskottsriksdag), Ruotsin valtakunnassa
1600-luvun alkupuolella tavalliset kansan
edustus-kokoukset, joista 1634 v:n hallitusmuoto sisälsi
määräyksen ja joihin, kun tilaisuutta ei ollut
varsinaisten valtiopäiväin kokoonkutsumiseen,
kutsuttiin muutamia edustajia kolmesta
ylemmästä säädystä valtiopäiväin sijasta
neuvottelemaan ja päättämään asioista. V:llä päätettiin
joskus hyvinkin tärkeitä asioita, niin esim. 1613
raskain ylimääräinen vero, mikä Ruotsi-Suomessa
on päätetty, n. s. Elfsborgin lunnaat. Ne
kiellettiin n. s. hallitusmuodon additamentissa 1660,
mutta Kaarle XII:n ollessa Turkissa niitä vielä
kerran 1710 pidettiin. K. G.
Valistus, v a 1 i s t u s a i k a. Euroopan
sivistysmaissa oli varsinkin 18:nnella vuosisadalla
..valistus" (,.Aufklärung", „upplysning"i yleisenä
tunnussanana ja ihanteena, sivistysperintöjen
tärkeimpänä päämääränä; sen johdosta on
..v.-aikakauden" nimellä osoitettu vaihetta
Euroopan historiassa, joka suunnilleen käsittää
mainitun vuosisadan. Ne monipuoliset henkiset
uudistus- ja vapautusriennot, jotka esiintyivät
aina uuden ajan alusta 1. renesanssin (ks. t.i
ajasta alkaen, sekä sitten 16:nnella ja 17:nnellä
vuosisadalla, olivat vähitellen kypsyttäneet sitä
henkistä ilmapiiriä, joka v.-ajalla pääsi täysin
vallalle. Johtoaatteena oli, että järjenmukainen,
selvän ymmärryksen maailmankatsomus on
saa-ava vallitsevaksi kaikilla aloilla. „Valistuneen"
ihmisen pitää ennen kaikkea olla vapautunut
kaikesta taikauskosta ja haaveilusta sekä sokeasta
luottamuksesta auktoriteetteihin. V.-ajan
katsantotapa perustuu siis siihen vakaumukseen, että
ihmisjärki on varttunut täysin itsenäiseksi ja
itsetietoiseksi; se on tuomarina kaikissa asioissa,
lotka voivat joutua ajattelemisen esineeksi.
Ponnekkaasti tätä katsantotapaa sovellettiin
maailmankatsomuksen kaikkiin eri puoliin sekä
käy-tölliseen elämään. Niinpä esim. uskonopissa
kehittyi järkeilevä oppisuunta, joka vastusti kaikkea
epäselvää haaveilua ja koetti
ymmärryksenmukai–esti selittää uskonnollisia opinkappaleita,
mysteerejä ja ihmeitä (ks. S ti o m e n
kirkko-k ti n n a t, palsta 392 ja Kristinusko,
maista 1603). Yhteiskunnallisessa elämässä ja
lain-säädännössä poistettiin taikauskoisiin käsityksiin
nojautuvia säännöksiä ja laitoksia; noitavainot,
otka vielä 1600-luvulla olivat niin kamalasti
raivonneet Euroopan sivistyneimmissäkin maissa,
saatiin vihdoinkin häviämään. Uskonnollista sortoa
ja pakkoa vastaan v.-miehet kävivät
menestyksellistä taistelua. Yleisissä sivistysriennoissa
tavoiteltiin suuresti käytöllistä hyötyä; tieteellinen
tutkimus älköön olko -ulkeutuneena oppineiden
piiriin, vaan tuottakoon, mikäli suinkin
mahdollista, hyötyä yhteiskunnalliselle elämälle,
taloudelle, maanviljelykselle j. n. e.
V.-ajan tieteellinen maailmankatsomus sai
selväpiirteisen perustuksen Locken empiristisestä
filosofiasta ynnä Nevvtonin suurien keksintöjen
nojalla yhtenäiseksi järjestelmäksi muodostuneista
luonnontieteistä. Loeken opin pohjalla kehittivät
Englannissa lukuisat kirjailijat valistushengen
mukaisesti filosofian eri haaroja, kuten
uskonnonfilosofiaa (vrt. Deismi 2), siveys- ja
yhteiskuntaoppia sekä sielutiedettä. Muihin maihin
valistusaatteet levisivät mahtavasti etenkin
ranskalaisten kirjailijain välittäminä. Voltaire,
oleskellessaan maanpaossa Englannissa, yhtyi
englantilaisten v.-miesten periaatteisiin ja esitteli
niitä sitten loistavalla kirjailijataidollaan.
Con-dillac kehitti Locken empirismiä jyrkemmäksi,
puhtaaksi sensualismiksi. Diderot, Helv6tius,
Hol-bach y. m. jatkoivat aateliikettä edelleen,
johtuen yhä jyrkemmin naturalistisiin mielipiteisiin,
materialismiin ja itsekkyysmoraaliin. Saksassa
v.-kirjallisuus kannatti ihanteellisempaa
maailmankatsomusta. Leibniz ja Chr. Wolff saattoivat
siellä v.-kannan vallalle tieteiden harjoituksessa.
Heidän mielestään tieteellisen ja filosofisen
ajattelun korkeimpana tehtävänä oli todistaa
ihanteellisen maailmankäsityksen perusvakaumuksia,
etenkin Jumalan olemassaoloa ja sielun
kuolemattomuutta, ja he luulivat voivansa selvään järkeen
perustuvilla todisteluilla sen tehdä.
V.-ajan aateliikkeet vaikuttivat Euroopan
sivistyselämässä paljon hyvää, poistivat
piintyneitä ennakkoluuloja ja ahdasmielisiä
sääty-rajoituksia, edistivät vapautta ja tasa-arvoa,
tietoisuutta kaikkien ihmisten yhtäläisyydestä ja
veljeydestä. Ne saivat tunnustetuksi ja pääasiassa
toteutetuksi periaatteen kaikkien kansalaisten
yhdenarvoisuudesta lain edessä y. m. Mutta ne
hairahtuivat myöskin yksipuolisuuteen, johtivat
,,kuivan" ymmärtäväisyyden
maailmankäsitykseen, lannistivat ihmismielen tunteellista puolta
ja monia sen ihanteellisia pyrkimyksiä. Kun
vaadittiin hylkäämään kaikki, mikä vivahtikaan
salaperäisyyteen, niin se houkutteli tieteellistä
ajattelua peittelemään maailmanjärjestyksen ja
inhimillisen olemassaolon todellisia arvoituksia ja
hämäryyksiä pintapuolisilla selittelyillä, jotka
eivät voineet ajan pitkään tyydyttää. Juuri
v.-filosofian yritykset selvittää kaikkea puhtaalta
v.-kannalta osoittivat monien mielestä, että
kylmä järki ei lopultakaan osaa ratkaista
olemassaolon syvimpiä ongelmia, vaan niitä
selittää ihmiselle ainoastaan aavistava usko ja
„intuitsioni", sisäinen henkinen näkemys, jotka
nojautuvat ihmisolennon tunteenomaisiin puoliin
ja antavat ihmiselle järkkymättömän
luottamuksen korkeimpien elämänarvojen pätevyyteen.
Sangen laajoissa piireissä heräsi siten se
tuntemus, että v. ei ollutkaan kyennyt antamaan
ihmismielelle sitä tyydytystä, mitä siltä oli
odotettu. Sentähden syntyi vuosisadan loppupuolella
v:ta vastaan voimakas vastaliike, jota sopii
nimittää „romantiikaksi" tämän käsitteen laajassa
merkityksessä. Filosofinenkin ajattelu johti Kantin
opissa, joka mullisti entiset käsitystavat, siihen
tulokseen, että tiedoitseva järki ei voi ratkaista
korkeimpia kysymyksiä, vaan ne ovat „uskon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
