Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valthorni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
591
Valtioalue—Valtiokirkko
592
omintakeista ja pysyväistä valtaa. V:lle ovat
olennaisia seuraavat kolme tunnusmerkkiä: kansa,
alue ja v.-valta. Joskus on vaikea ratkaista,
harjoittaako joku yhdyskunta omintakeista julkista
valtaa vai ei. On olemassa useita yhdyskuntia,
joilla on laaja oikeus itsehallintoon ja omaari
lainsäädäntöön (autonomia), mutta jotka eivät
kuitenkaan ole v:ita, koska ne oikeussäännöt,
joiden mukaan ne käyttävät julkista valtaa, eivät
riipu niiden omasta tahdosta. V:n erottaa muista
yhdyskunnista se, että v. itse voi säätää ne lait,
joiden mukaan korkeinta valtaa siinä käytetään.
V. määrää siis itse hallitusmuotonsa, kun
sitävastoin muut yhdyskunnat, esim. kunta, saavat
järjestysmuodon, joka määrää kunnan
viranomaisten toimivallan, v:lta. V:t ovat joko
suvereenisia eli täysivaltaisia tai
ei-suvereeni-sia eli vallanalaisia. Jälkimäisiä sanotaan
tavallisesti autonomisiksi. Yleensä ainoastaan
suvereeniset v :t esiintyvät subjekteina
kansainvälisessä oikeudessa. On kuitenkin myöskin
olemassa suvereenisuutta vailla olevia v:ita, jotka,
vaikkakin rajoitetussa määrässä, saattavat
esiintyä kansainvälisissä suhteissa toimivina. Niillä
aloilla, joille niiden kansainvälisoikeudellinen
kelpoisuus ulottuu, ovat ne siis tunnustettavat
kansainvälisen oikeuden subjekteiksi. Siihen
katsoen- että uuden v:n muodostuminen on
historiallinen tosiasia eikä ole oikeudellisista
edellytyksistä riippuvainen, ei myöskään voida
myöntää sille asianhaaralle, että toiset v:t
tunnustavat yhdyskunnan v:ksi, konstitutiivista, vaan
ainoastaan deklaratorinen luonne. Tunnustus voi
tapahtua joko yksitellen tai yhteisesti. Uusi v.
on järjestetyissä kansainvälisoikeudellisissa
suhteissa ainoastaan niiden v:den kanssa, jotka
ovat sen tunnustaneet. V. häviää sotaisen
valloituksen kautta ja vapaaehtoisesti
sulautues-saan toiseen v:oon samoinkuin pirstoutuessaan
osiin, joista ei yksikään ole katsottava särkyneen
v:n jatkoksi. Hallitusmuotonsa puolesta v:t
jaetaan monarkioihin ja tasavaltoihin. Monarkiat
puolestaan jaetaan yksinvaltoihin ja
perustuslaillisiin monarkioihin. V. esiintyy usein
v.-yhdistyksessä toisten valtioiden kanssa, ks.
Personaaliunioni, Reaali un ioni,
Valtioliitto, Liittovaltio, Protektoraatti.
vrt. myös Neutraliteetti. K. O. /.
Valtioalue, maa- tai maa- ja vesi-alue, jolla
valtiolla on oikeus harjoittaa julkista valtaa.
Valtiobud jetti ks. Valtiontalous ja
Tulo- ja menoarvio.
Valtiohallinto-oikeus ks.
Hallinto-oikeus.
Valtiokaappaus, väkivaltainen
hallitusmuodon muutos, jolla hallitusvallan haltia laajentaa
valtuuksiaan, vrt. Vallankumous.
K. O. I.
Valtiokalenteri, käsikirja, joka useimmissa
valtioissa julkaistaan vuosittain, ja joka paitsi
kalenteriosastoa ja esim. hallitsijahuoneen
jäsenten luetteloa sisältää systemaattisesti järjestetyn
luettelon valtion virkamiehistä y. m. tietoja.
Eusi-mäinen v. oli Ranskassa v:sta 1679 julkaistu
„Almanach royal". 1700-luvulla alkoi v:eja
ilmestyä useimmissa Euroopan valtioissa.
Ruotsissa niitä on julkaistu v.sta 1738, vaikka
erinimisinä; ,,Historisk almanaeh" ilmestyi 1739-90,
„Sveriges civil- och krigsealender" 1791-1812 ja
niiden ohessa erityinen hovikalenteri, kaikki
melkein alusta alkaen tiedeakatemian julkaisemina.
Suonien v. on ilmestynyt v:sta 1811 yliopiston
julkaisemana. J. F.
Valtiokansleri ks. Kansleri.
Valtiokassansitoumus, valtiorahaston
lunastettavaksi asetettu osoitus, joka tavallisesti
asetetaan haltialle, joskus nimitetylle henkilölle. V.
asetetaan yleensä vain kuukausiksi,
poikkeustapauksissa vuodeksi tai pitemmäksi ajaksi. —
Suomessa päätettiin 1888 valtiokassansitoumuksilla
hankkia varoja Savon radan rakentamista
varten, kunnes kerettäisiin saada suurempi
valtio-laina. Näitä , viimeistään kolmen vuoden päästä
lunastettavia sitoumuksia, joista suoritettiin
3 % korkoa, sai hallitus antaa 120, 240 ja
600 mk:n määrin kaikkiaan lähes 4 milj. mk:n
arvosta (Keis. jul. 1 p. lokak. 1888). K. O. I.
Valtiokirkko, kirkko, jota molemminpuolisten
oikeuksien ja velvollisuuksien siteet yhdistävät
valtioon. V.-järjestelmä ankarimmassa
muodossaan edellyttää kaikkien valtion kansalaisten
kuulumista v :oon, josta luopuminen tuo
mukanaan kansalaisoikeuksien menettämisen, jopa
maanpakolaisuuden tai kuoleman. Kristillinen
kirkko alkoi vapaakirkkona (ks. t.), mutta tuli
v:ksi Rooman valtakunnassa 4:nnellä ja 5:nnellä
vuosis. Keskiajalla vallitsi mitä likeisin suhde
valtion ja kirkon alalla, joko niin, että valtion
hallitsijalla oli ehdoton ylivalta kirkossakin
(csesareopapismi, ks. t.), kuten Itä-Rooman
valtakunnassa ja sen perintönä yleensä
kreikkalaiskatolisen kirkon alueella (m. m. Venäjällä) ja
länsimailla kansainvaelluksen ajan
germaanilais-valtioissa aina Kaarle Suuren aikoihin asti, taikka
niin, että valtion hallitsija noudatti kirkon
päämiehen vaatimuksia, kuten paavivallan
valta-aikoina länsimailla (ks.
Roomalaiskatolinen kirkko). Keskiajan lopulla alkoivat
ruhtinaat saada entistä suurempaa
vaikutusvaltaa maittensa kirkossa, ja uskonpuhdistuksen
aikana tuli protestanttisissa maissa v. yleisesti
toteutetuksi. Cuius regio, eius religio („kenen
maa, sen uskonto", s. o. hallitsijan uskonto
määrää alaimaisten uskonnon) tuli varsinkin Saksan
valtioissa säännöksi. Vähitellen, ja etenkin
valistusajalta lähtien, murtui v.-järjestelmä
ankarimmassa muodossaan sitä mukaa kuin laajennettu
uskonnonvapaus (ks. t.) tuli voimaan.
Kuitenkin lasketaan vieläkin muutamissa maissa
kaikki kansalaiset, jotka eivät ole liittyneet
muuhun laillistettuun kirkkokuntaan, v:oon
kuuluviksi. V:n yhteys valtion kanssa voi kohdistua
useampiin tai harvempiin kohtiin. Yleisimmät ja
tärkeimmät v.-asemassa olevan kirkon
etuoikeudet ovat v:n opin mukainen, „tunnustuksellinen"
uskonnonopetus julkisissa kouluissa, kirkolle
annettu taloudellinen kannatus joko suorastaan
valtionveroista tai välillisesti, valtiovallalla
tukemalla kirkollista verotusta, kirkollisen
vihkimisen tunnustaminen oikeudelliseksi avioliiton
päät-tämismuodoksi (ks. Avioliitto), valtiollinen
edustusoikeus (nykyään vain Englannin ja
Unkarin parlamenteissa; aikaisemmin meillä ja
Ruotsissa pappissäädyssä) ja useihin valtionvirkoihin
pääsyn oikeuden rajoittaminen v:n jäseniin.
Toiselta puolen on valtiovalta usein pidättänyt
itselleen tärkeitä oikeuksia kirkossa. Nimitvsoikeus
v :n korkeimpiin virkoihin on asiallisesti koko-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
