Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vanilliini ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
635
noudatetaan, ovat kasvatuslaitoksen ja vankilan
välimuotoja. Reformatory-järjestelmän
pääasiallisin tunnusmerkki: rangaistuksen
määräämättö-myys ei niissä kuitenkaan ole käytännössä.
V:n kehittämistä ja siinä esiintyvien kysymysten
pohtimista varten pidetyissä kansainvälisissä
v.-kongresseissa (ks. t.) on esiintuotu epäilyksiä
nykyisten rangaistuskeinojen, etupäässä lyhyen
vapausrangaistuksen tehokkuudesta rikollisuuden
ehkäisijänä. Muun muassa on ehdotettu tämän
sijaan käytäntöön otettavaksi n. s.
ehdollinen tuomitseminen, jolloin tuomio tulee
täytäntöönpantavaksi ainoastaan jos tuomittu
määräajan kuluessa uudelleen tekee rikoksen.
Muutamissa maissa onkin tämä järjestelmä jo
otettu käytäntöön.
Kuten muualla samoin Ruotsissa ja Suomessa
vankilat vanhimpina aikoina olivat mitä
surkeimpia turmeluksen ja saastan pesiä. Vielä
v:n 1734 lain ilmestymisen jälkeenkin pahemmat
ja vähemmän turmeltuneet rikolliset, terveet ja
sairaat pidettiin yhdessä. Kuninkaallisella
kirjeellä 27 päivältä marrask. 1798, jossa oli
määräyksiä vankiloiden rakentamisesta, huoneiden
puhtaanapidosta, vankienhoidosta j. n. e.,
koetettiin aikaansaada parannusta vankilaoloihin.
Suomen tultua erotetuksi Ruotsista annettiin pian
joukko v:oa koskevia asetuksia, mutta vasta kun
lainsäädäntötyö 19:nnen vuosis. puolivälissä
rupesi elpymään, alkoi v:n uudistustyö.
Valtiopäivillä 1863-64 hyväksyivät säädyt erinäisiä
muutoksia rikoslain säädäntöön. Kun kuitenkin
havaittiin, ettei sanottuja uudistuksia voitaisi
toimeenpanna, ennenkuin vankiloihin voitaisiin
vastaanottaa suurempi määrä vankeja ja
ehdotettuja rangaistuslajeja täytäntöön panna, antoi
hallitus hovioikeudenneuvos Adolf Grotenfeltille
ja rikosoikeuden professorille K. G. Ehrströmille
tehtäväksi koota tarkat tiedot maan vankiloista
sekä laatia ehdotuksen v.-n asettamisesta
tarpeelliseen kuntoon. Heidän mietintönsä ilmestyi
painosta 1865 sisältäen perinpohjaisen
kertomuksen vankiloiden tilasta ja ehdotuksen
väliaikaiseksi vankilauudistukseksi. Säätyjen
myötävaikutuksella 26 päivänä marrask. 1866 voimaan
astuneella asetuksella progressiivinen v.-järjestelmä
tuli Suomessa käytäntöön. V. 1867 perustettiin
erityinen vankiloiden tarkastajanvirka. — V. 1873
asetettiin komitea laatimaan yleistä
suunnitelmaa siitä, miten v.-uudistus asteittain saataisiin
toimeenpannuksi. Komitean mietintö, joka
ilmestyi painosta 1877, tuli Suomen v.-uudistuksen
perustaksi. M. m. mainitun komitean
ehdotuksen mukaan perustettiin 1881
Vankeinhoitohallitus (ks. t.), jolle v: n ylin johto
kuvernööreiltä siirrettiin. Samaan aikaan
vankilantar-kastajanvirka lopetettiin. Mainitun komitean
ehdotuksen mukaan on laadittu myös nykyinen,
19 p:ltä jouluk. 1889 oleva asetus rangaistusten
täytäntöönpanosta. (ks.
Vapausrangais-t u s.) E. K-ja.
Vankeinhoitohallitus, keskusvirasto, johon
Suomen vankeinhoidon johto ja valvonta ovat
keskitetyt. Ennen v:n perustamista tämä kuului
kuvernööreille. V:een kuului aikaisemmin myös
yleisten kasvatuslaitosten johto, mutta va 1918
alusta se on siirretty Koulutoimen ylihallitukseen.
V. perustettiin keisarillisella asetuksella tammik".
25 p :ltä 1881 (ks. Vankeinhoito). Sen
036
mukaan v. on senaatin talousosaston ja lähinnä
sen oikeusloimituskunnan alainen. Ratkaisuvalta
v:ssa on ylipäälliköllä; asioita esittelevät sihteeri
ja kamreeri, edellinen kansliaan kuuluvat asiat
(vankien -vartioiminen, työskentely, opetus,
kuljetus, järjestys- ja kurinpitoasiat y. m.),
jälkimäinen taas kamreerikonttoriin kuuluvat, eli
vankiloiden taloutta ja tilinpitoa koskevat asiat.
Asetuksella elok. 18 p :ltä 1917 on v:een
perustettu vankilantarkastajanvirka etupäässä
van-keuslaitosten taloudellista tarkastusta varten.
Jos ylipäällikkö laillisesta syystä on estetty
virkaansa hoitamasta, käsittelee asioita
vankilan-tarkastaja, saamatta kuitenkaan ratkaista
tärkeimpiä asioita, joita käy toistaiseksi
lykkääminen. V:n ensimäinen ylipäällikkö oli maamme
vankilatoimen järjestäjä Adolf Grotenfelt.
A. P. A-lo.
Vankeinhoitokongressit. Kun syyt
rikollisuuteen sivistyskansojen keskuudessa ja myös keinot
sen vastustamiseen eri maissa ovat pääasiassa
samat, niin on luonnollista, että vankeinhoidon
parannuksen ja kehityksen harrastajat eri maissa
ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ajatus
yhteistyön välttämättömyydestä lausuttiin jo
1840-luvulla, ja sittemmin kokoontui yksityisestä
aloitteesta ensimäinen kansainvälinen
vankeinhoito-kongressi Frankfurt am Mainiin 1846. Kaksi
seuraavaa kongressia pidettiin Brysselissä 1847 ja
jälleen Frankfurtissa 1857. Nämä kongressit
olivat luonteeltaan yksityisiä, ja vasta tämän
jälkeen saivat v. virallisen leiman, kun eri
valtiot lähettivät niihin edustajansa. Seuraavat v.
pidettiin Lontoossa 1872, Tukholmassa 1878,
Roomassa 1885, Pietarissa 1890, Pariisissa 1895,
Brysselissä 1900, Budapestissä 1905 ja
Washing-tonissa 1910. V:ssa on käsitelty vankeinhoidon
kaikkia eri aloja. Tukholman kongressissa
asetettiin pysyvä kansainvälinen
vankeinhoito-komissioni, joka v :sta 1887 on toimittanut
erityistä julkaisua „Bulletin de la Commission
pönitentiaire internationale". Tämä komissioni,
joka on kokoonpantu valtojen virallisista
edustajista ja jossa kullakin valtakunnalla on yksi
ääni, kokoontuu kongressien välivuosina
valmistaakseen ohjelmaa seuraavaa kongressia varten.
E. K-ja.
Vankeuskirjeet, Paavalin vankeudessaan
kirjoittamat kirjeet ephesolaisille, philippiläisille,
kolossalaisille ja Philemonille. Näistä kuuluvat
ephesolais- (ks. t.), kolossalais- (ks. t.) ja
Phile-monin kirje (ks. t.) läheisesti yhteen, sillä
Phile-monin orja Onesimus esiintyy myös
Kolossalaiskirjeen 4e:ssä, ja Philemonin kirjeen johdannossa
mainittu Arkippus mainitaan myös Koi.
4i7:ssä-Tykikus, joka Onesimuksen kanssa vie perille
Kolossalaiskirjeen, esiintyy Ephes. 6n:ssä myös •
tämän kirjeen viejänä. Kolossalais- ja
ephesolais-kirje kuuluvat myös sisällyksensä ja muotonsa
puolesta läheisesti yhteen. Verraten itsenäinen
on P h i 1 i p p i 1 ä i s k i r j e. Se on
todennäköisesti kirjoitettu Roomasta (vrt. li3, 4^), ollen
kiitoskirje rahalahjan johdosta, jonka Philippin
seurakunta oli lähettänyt Paavalille
Epaplirodi-tuksen mukana, joka nyt tuo seurakunnalle tämän
kirjeen. Sen sisällys on tuttavallista,
persoonallista laatua, ja muuten Paavalin kirjeissä
tavallisesti esiintyvät dogmaattiset ja
seurakunta-hallinnolliset kysymykset jäävät syrjään (poik-
Vankeinhoitohallitus—Vankeuskirjeet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
