Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vatanen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
743
Vatikaani n ko n sii I i—Vatjalaiset
744
tillistä elämää koskevissa asioissa on
erehtymätön, joten hänen ratkaisunsa semmoisinaan ja
tarvitsematta kirkon hyväksymistä ovat sitovia.
V. k :ssa oli saapuvilla 704 piispaa ja prelaattia,
joista varsinkin useimmat saks., unk. ja ransk.
piispat vastustivat tätä oppia sekä historian että
dogmatiikan todistuksilla (ks. D ö 11 i n g e r, I. v.),
mutta enemmistönä olevat lukuisat it., esp. ja
muut etelän piispat sokeasti noudattivat paavi
Pius IX:n monin tavoin ilmaistuja toivomuksia.
Ennen ratkaisevaa istuntoa useimmat vastustajat
lähtivät pois Roomasta jättäen kirjallisen
vastalauseensa, joten loppuäänestyksessä dogmi
hyväksyttiin 531 äänellä kahta vastaan. V. k:n vielä
kestäessä italialaiset valloittivat Rooman, joten
paavin erehtymättömäksi julistaminen sattui
yhteen hänen maallisen valtansa loppumisen
kanssa. Valloituksen jälkeen Pius IX keskeytti
kokouksen, kutsumatta sitä uudelleen koolle.
V. k:n päätös oli ultramontaanisen (ks. t.)
suunnan voitto, mutta synnytti perästäpäin ankaria
vastalauseita niinhyvin useiden valtioiden
puolelta, koska tästä opinkappaleesta katsottiin
johtuvan valtiolle vaarallisia periaatteita, kuin
myöskin vapaamielisten kirkollisten piirien puolelta.
Useimmat kirkon miehet lopulta alistuivat, mutta
taipumattomat erosivat kirkosta (ks.
Vanha-katolinen liike). — [J. Friedrich,
„Ge-sehichte des vatik. Konzils", MII (1877-87);
Th. Granderath, „Gesch. des vat. K:s", I-III
(1903-06) ; Herzog-Hauck, ,,Realencyclopädie fiir
prot. Theologie u. Kirche", XX, 445-474; J.
Gummerus Kyläkirjaston kuvalehden A-sarjassa 1897,
siv. 34.] J. G.
Vatikaanin konsiili ks. Vatikaanin
kirkolliskokous.
Vatja 1. V a t j a n m a a, vatjalaisten (ks. t.)
asuinmaa, käsitti alkuansa paljoa laajemman
alueen kuin nykyään, vastaten koko Länsi-Inkeriä
ja ulottuen aina Novgorodin porteille saakka,
vrt. myös V a t j a 1 a i s-v i i d e n n e s. K. G.
Vatjalaiset, itämerensuomalainen heimo (ks.
Vatjan kieli), jonka jäännökset asuvat
Länsi-Inkerinmaan luoteisessa osassa, Kaprion,
muista erillään on Kukkosin kylä, ven. Kurovitsy,
Laukaanjoen rannalla). V:n lukumäärä on v. 1848
ilmoitettu 5,148 :ksi; tätä nykyä on heidän
lukuansa vaikea edes osapuilleen sanoa. V. ovat
nimittäin useimmissa kylissään menertämäisillään
kielensä; muutamissa kylissä on ainoastaan
joitakuita vatjaa puhuvia, toisissa taas eivät lapset
Vatjalainen talo.
Kattilan, Soikkolan ja Narvusin (eli
Kosem-kinan) seurakuntain alueella (itäisin ja pohjoisin
vatjalaiskylä on jo miltei venäläistynyt Kozlova,
ven. Gostilovon kylä Kapriossa, eteläisin,
Kerstovan kylä, on lähellä baltilaista
rautatielinjaa, lännimpänä pohjoisessa on Joenperän kvlä
ven. Korokolje 1. Krakolje lähellä Laukaanjokea;
tai yleensä nuori polvi enää käytä vatjaa, vaan
venäjää; Joenperän ja Kukkosin kylissä näyttää
olevan edessä häipyminen Inkerin
suomalais-karjalaisiin murteihin. Jos sanomme v :ia nykyään
olevan noin 1,000, niin voinemme katsoa tähän
määrään sisältyvän kaikki jotakuinkin vatjaa
osaavat. Itseänsä v. nimittävät nimellä
vad’d’a-lain ’vatjalainen’, ’puhua vatjaa’ on pajatta
vaissi; kanta vad’d’a on varmaankin sama
vatjan sana vad’d’a, joka vastaa suonien sanaa vaaja
ja on kaiketi alkuaan ollut v:n asuman alueen
nimenä (vrt. Tarton pohjoisen piirin vanhempaa
nimeä Wagia, Vagya = vagja, suom. vaaja,
venäjäksi 1132 Ulin ’vaaja’). Venäjäksi v:ia
nimitetään tsud’ (ks. T s u u d i t) tai voty,
aikaisemmin vod’ (josta vodsk: votsk-, tästä sitten vot-y,
saks. woten, ruots. voter j. n. e.). V. ovat
todennäköisesti Inkerinmaan vanhimmat asukkaat; he
ovat ilmeisesti Inkeriin siirtyneet jo samoihin
aikoihin kuin muiden itämerensuomalaisten
heimojen asettuminen nykyisille olosijoilleen on
tapahtunut. Varmaankin v:ia tarkoitettiin sillä
tsud’ heimonimellä, jonka omistajat Nestorin
tietojen mukaan olivat mukana Venäjän
valtakunnan perustamisessa 800-luvun lopulla. Vod’
kannasta johtuneella nimityksellä heitä ensi kerran
mainitaan Novgorodin vanhassa tiesäännössä,
joka tehtiin suuriruhtinas Jaroslavin aikana
(k. 1054). Tämän jälkeen esiintyy v:n nimi (vod’,
vozune) erinäisissä venäläisissä kronikoissa
Vatjulaisvaimo kaatteripuvussa. Joenperä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
