Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Veden kukka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
785
Veden kukka—Vedetti
786
paan kertaan vuorokaudessa, tahi käyttää
itse-piirtäviä mittareita.
Suomessa oli 1700-luvulla
vedenkorkeusmerk-kejii hakattu kallioihin saaristossa
maankohoamisten määräämistä varten, mutta säännöllisiä
jatkuvia v :oja ei toimitettu tämän yhteydessä. Vasta
1800-luvun keskivaiheilla ryhdyttiin, Suomen
tiedeseuran aloitteesta., järjestelmällisesti
havaitsemaan vedenpinnan korkeutta muutamilla
luotsiasemilla ja satamapaikoilla Suomen rannikoilla
ja saaristossa. Yleensä havainnot ensimäisinä
vuosina olivat jokseenkin epätäydellisiä, vasta
1860-luvulla ne käyvät luotettavammiksi.
Havaintopaikkoja o’i kymmenkunta. Luotsi h ai li tus otti
osaa havaintoihin, perusti myös uusia asemia.
Itsepiirtäviä mittareita on rakennettu Hankoon
ja Helsinkiin Tiedeseuran aloitteesta. 1880-luvun
loppupuolella Tie- ja vesirakennusten ylihallitus
pani alkuun uuden sarjan v:oja kuudella eri
asemalla. Myöskin näiden asemien luku lisääntyi
vuosien kuluessa. Melkein kaikki rannikon ja
saariston vedenkorkeushavaintoasemat saatettiin
1917 Suomen tiedeseuran perustamien
,,Hydro-grafis-biologisten meritutkimusten" hoidon ja
valvonnan alaisiksi. Tiedeseuran
havaintoaineistoa on julkaistu etenkin seuran
„Öfversigt"-sarjassa (Moberg). Maankohoamista koskevia
laskelmia on esitetty ,,Fenniassa" (Bonsdorff).
Tie-ja vesirakennusten ylihallituksen havaintoja on
julkaistu Hydrografisen toimiston
,,Tiedonannoissa" (myös ,,Fennia", 37).
Suomen sisävesistöissä ruvettiin toimittamaan
säännöllisiä v:oja myöskin vasta 1800-luvun
keskivaiheilla: 1847 hakattiin Suomen ensimäinen
vesiasteikko Lauritsalan sulkumuuriin, 1863
rakennettiin asteikkoja Ämmän, Koivukosken,
Muroleen ja Taipaleen suluille. Vähitellen kasvoi
asteikkojen luku, 1895 niitä oli yhteensä 68,
kaikki Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen
valvonnan alaisia. V. 1908, jolloin erityi.ien
Hydrografinen toimisto (ks.
Hydro-g r a f i a) perustettiin, oli asteikkojen luku 118,
1915 jo 370. Sitäpaitsi on olemassa muutamia
yksityisiä, erinäisten teollisuuslaitoksien
omistamia asteikkoja. V:n merkitys sisävesissämme käy
päivä päivältä yllä suuremmaksi, kuta enemmän
vesivoiman käyttö voittaa alaa
teollisuustarkoi-tuksiin. V:oja on julkaistu Hydrografisen
toimiston julkaisuissa ja tieteellisesti käsitelty m. m.
„Fennia"sarjassa (Donner) ja erikoisteoksissa
(Homgn). 77. 7?.
Veden kukka, sekä merissä että makeassa
vedessä esiintyvä ilmiö, jolloin veden pinta usein
laajallakin alalla ,,värjäytyy" keltaiseksi,
vihreäksi, punaiseksi j. n. e. Se voi riippua
erilaisista syistä. Niinpä havupuiden kukkima-aikana
vedenpinnalle lentänyt siitepöly antaa vedelle
kellertävän värin (,,rikkisade"). Useimmiten v. k.
kuitenkin aiheutuu aika-ajoin suunnattomasti
lisääntyvistä levistä, etupäässä sinileviin
kuuluvista, enimmäkseen mikroskooppisen pienistä
lajeista. Meidän järvissämme sinisen vihreän
v. k:n synnyttävät etenkin Aphanizomenon- ja
-tnafteenn-lajit (ks. Sinilevät). Välistä veden
pintakerros tuulen alla voi olla jonkun päivän
suorastaan vellimäinen niiden runsaudesta.
Meressä esiintyvät samojen y. m. sukujen edustajat
v. k:n synnyttäjinä. Punaisen v. k:n merissä,
esim. Punaisessa meressä, jonka nimi juuri joh-
tuu siitä, synnyttää m. m. Trichodesmium
erytlirceum sinilevä, jonka sinivihreä väriaine on
punaisen peitossa. Pienemmissä lammikoissa
y. m. s. myös eräät alkueläimet voivat
synnyttää v. k:n. Niinpä meiltäkin tunnetaan
esimerkkejä Euglena ripsilikoeläinten aikaansaamasta
vihreästä tai punaisesta v. k:sta. 7. V-s.
Vedenmittaaja ks. V e s i j o h t o.
Vedennopeuden mittari ks. H y d r o m ’ tri.
Vedennostoratas ks. P u m ppuratas.
Vedenpaisumus, maailman hukuttanut suuri
tulva, joka on kuvattuna 1 Moos. 6 seur. Tämä
raamatullinen v.-kertomus on säilynyt kahtena
muunnoksena, jahvistisena ja pappiskirjan
mukaisena (ks. Pentateukki). Paitsi tyyliltään,
eroavat ne sisällyksensäkin puolesta. Toisen
mukaan (619 seur.; 7i5 seur.) Noa (ks. t.) ottaa
arkkiin parittain kaikkia eläimiä, toisen mukaan
(7o) seitsemittäin kaikkia puhtaita ja kaksittain
saastaisia eläimiä. Toisen mukaan (7±2) v. johtuu
suuresta, neljäkymmentä vuorokautta kestäneestä
sateesta," toisen (7u) mukaan siitä, että yliset
ja aliset vedet, jotka maailmaa luodessa olivat
erotetut, nyt yhtyivät suureksi tulvaksi. Toinen
käyttää pienehköjä kansanomaisia lukuja 40 ja 7,
toinen paljoa suurempia, tavoitellen tieteellistä
tarkkuutta. Nämä muunnokset 011 myöhempi
toimittaja taitavasti sommitellut yhteen, pannen
esityksensä pohjaksi pappiskirjan kuvauksen. Jo
nimitys Ararat (babyl. Urartu, Armeeniassa)
viittaa siihen, ettei tämä v.-kertomus ole voinut
syntyä Palestiinassa. Se onkin läheistä sukua
babyl. v.-tarulle, joka tavataan Berosoksella ja
Gilgames-eepoksessa (ks. t.). Yhteistä niille on
m. m. kuvaus lintujen lähettämisestä arkista,
jyrkästi erilainen taas jumalakäsite: israelilaisessa
monoteistinen, babylonilaisessa polyteistinen.
Palestiinaan lienee tämä alkuaan babyl. taru
tullut jo esi-israelilaisena aikana. Useilla
muillakin kansoilla tavataan samanlaisia v.-taruja,
mutta riidanalaista on, voivatko ne viime kädessä
perustua yhteen ainoaan, ehkä esihistoriallisena
aikana sattuneeseen luonnonmullistukseen.
Sellaiseksi on ajateltu Persian lahdessa ehkä kerran
sattunutta mullistusta tai tuhoisaa etelämyrskyä,
joka olisi peittänyt alisen Eufratin maat vedellä
ja antanut aihetta babyl. v.-taruun. [H. Gunkel,
„Kommentar zur Genesis" (1910), sama, „Die
Sagen der Genesis" (2:nen pain. 1902); Richard
Andree, „Die Flutsagen" (1891).] A. F. P-o.
Vedenpitävä kangas, tiheälankaiseksi kudottu
kangas, jossa langat kastuessaan paisuvat tehden
kudoksen niin tiiviiksi, ettei vesi helposti voi
tunkeutua läpi (esim. letkukankaat). Useimmat
sadetakkikankaat ovat imeytetyt joko
vernissa-tai kautsukkiliuoksilla, niin että lie kadottavat
huokoisuutensa. Miellyttävämpiä vedenpitäviä
kankaita sitävastoin ovat alunasulfaattiliuoksella,
hartsisaippualiuoksilla tai para f fiinillä imeytetyt
kankaat. Nämä nimittäin ovat keveitä, huokoisia
ja pehmeitä sekä varsin tehokkaasti estävät veden
tunkeutumista läpi, mutta useat niistä tulevat
aikaa myöten vettä läpäiseviksi. E. J. S.
Vedenpuhdistus ks. Juomavesi ja
Vesijohto.
Vederlaks ks. Virolahti.
Vedetti (ransk. vedettc), ratsuväen
etuvar-tiosto (2-3 ratsumiestä), joka lähetetään
kenttä-vartiostosta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
