Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Velde ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
817
Velde—Welhaven
818
ohjausta isältään ja Simon de Vliegeriltä
hän siirtyi 1677 Englannin kuninkaan
hovimaa-laajaksi. Hän on etupäässä kuvannut
meritais-telukohtauksia englantilaisten ja hollantilaisten
välillä, mutta onnistunut myöskin esittäessään
tyyntä merenpintaa ja sen kuvastelua paljon
paremmin kuin muut aikalaisensa, jotka
kohdistivat päähuomionsa alusten mahdollisimman
tarkkaan todenmukaisuuteen. Hänen tärkeimmät
teoksensa ovat Lontoon ja Amsterdamin kokoelmissa.
[F. Michel, „Les van de V." (1892).] F. L.
2. Adriaen v. d. V. (1635-72), edellisen veli,
opiskeli taidetta ensin isänsä ja sitten Wynajitsin
ja Wouwermanin johdolla sekä sai myöskin
voimakkaita vaikutelmia Potterin eläinmaalauksista.
Hän on maalannut pari sataa maisemataulua,
’ joiden elostuttajina hän käyttää ihmisiä ja
eläimiä. Ilma ja valo ovat hänen tauluissaan sangen
ansiokkaasti esitetyt ja elolliskuvien (staffaasin)
sommittelijana hän saavutti sellaisen maineen,
että hänen toimekseen annettiin usein eläinten
ja henkilöitten maalaaminen toistenkin teoksiin.
Hänen omat taulunsa kuvaavat enimmäkseen
laidunta tai metsää karjoineen ja ihmisineen tai
myöskin vilkasta elämää Pohjanmeren laakeilla
rantamilla.
Velde ff-J, van de, Henry (s. 1863),
belg.-saks. maalari ja sisustustaiteilija, opiskeli aluksi
Verlatin ja Pariisissa Carolus-Durandin johdolla
maalaustaidetta, mutta kääntyi pian
työtaitee-seen, jossa tuli olemaan uudemman
työtaiteelli-sen tyylin luojia. V. sai kutsun Weimarin
taideteollisuuskoulun professoriksi 1903, on toiminut
melkeinpä kaikilla taideteollisuuden aloilla, aluksi
huonekalujen sittemmin kokonaisten
liuone-sisustojen sommittelijana. Yksinkertaisiin
tarkoituksenmukaisiin muotoihin, joita koneellisestikin
voi helposti kauppaa varten monistaa, soviteltu
oikea aine oikein käsiteltynä on V :n tunnuslause.
Ornamentti, joka V:llä on mistään
naturalistisista aiheista juontumaton, puhtaasti
abstraktinen käyräviivainen viivaornamentti alistukoon
aineen iaadun ja johdonmukaisen,
tarkoituksenmukaisen konstruktsionin lakien alaiseksi.
Mielikuvituksella V:n taiteellisessa järjestössä on
vähän sijaa. Olematta mikään koulittu
arkkitehti on V. kumminkin Belgiassa, etenkin
Brysse-’ Iin ja Ostenden tienoille rakentanut moniaita
asumuksia ja huviloita, Westfalin Hageniin
Volk-wang museon; V:n huomattavin, aloitteista
rikkain rakennusluoma, Pariisin
Champs-Elysöes-teatterin suunnitelma toteutui, veljesten A. ja G.
Perrefn melkoisesti muuttamana (1913).
Mielipiteensä V. on esittänyt monissa henkevissä ja
herättävissä kirjoituksissa: „Die Benaissance in
modernem Kunstgewerbe" (1901),
„Kunstgewerb-liche Laienprödigten" (1902), „Vom neuen Stil"
(1907) y. m. U-o N.
Veldeke, Heinrich von, ks. Heinrich,
2. von Veldeke, III, palsta 227.
Veleda, germaanilaisten heimojen keskuudessa
kuulu ennustajanainen, joka lausunnoillaan
vaikutti bataavien kapinan puhkeamiseen v. 69;
lienee kuollut roomalaisessa vankeudessa. K. G.
Welfirahasto (saks. Welfenfo7ids),
Preussin hallituksen toimesta takavarikkoon pantu
Hannoverin entisen kuninkaan Yrjö V:n
omaisuus (48 miljoonaa Saksan markkaa), jonka
korkoja Preussin hallitus käytti „\velfiläisten veli
keilyjen" vastustamiseksi ja muihin salaisiin
tarkoituksiin. V. 1892 takavarikko peruutettiin,
minkä jälkeen rahasto (silloin 60 milj. Saksan
mk.) luovutettiin Cumberlandin herttualle Ernst
Augustille, ks. C u m b e r 1 a n d ja W e l f i t.
J. F.
Welfit, saks. ruhtinassuku, jonka alku
johdetaan Kaarle Suuren aikuisesta kreivistä Warin
von Altorfista. Tämän pojan Isenbrandin
sanotaan antaneen suvulle W:n (= koiranpenikka)
nimen; Isenbrandin poikaa \V el f I :stä (k. n. 824)
pidetään YV:n vanhemman sukuhaaran
kantaisänä. Hänestä polveutuva Welf III (k. 1055)
sai läänityksenä Kärntenin herttuakunnan ja
Veronan markin: Welf III :11a ei ollut poikia,
mutta hänen sisarensa Kunigundan ja Milanon ja
Genovan hallitsijan Azzon pojasta Welf IV:stä
polveutuu W:n nuorempi sukuhaara. Welf IV
sai keisari Henrik IV:ltä Baierin herttuakunnan.
Hänen poikansa W e 1 f V jätti sen veljelleen
Henrik Mustalle (k. 1126), joka naimisensa
kautta Saksin herttuan Magnuksen tyttären
Wulfhildin kanssa sai m. m. Liineburgin. Hänen
poikansa Henrik Ylpeä (ks. t.), joka oli
naimisissa keisari Lothar Saksilaisen tyttären
kanssa, sai, paitsi useita suuria perintötiloja,
Saksin herttuakunnan, joten W:n suku, joka
ennestään omisti Baierin, tuli Saksan
mahtavim-maksi ruhtinassuvuksi. Hänen poikansa
Henrik Leijona (ks. t.), kiistellessään
Hohenstau-fien kanssa, menetti muut maat paitsi
Braun-schweigin ja Liineburgin. Henrik Leijonan poika
Otto IV (ks. t.*) oli jonkun aikaa keisarina.
Toinen Henrik Mustan poika, W e 1 f VI, taisteli
keisari Konrad III :ta vastaan joutuen tappiolle
Weinsbergin luona (1140), jolloin puoluenimiä W.
(Guelfit) ja Waiblingit (Ghibelliinit) ensi kerran
mainitaan käytetyn. Henrik Leijonan
pojanpojasta, Otto Lapsesta (k. 1252), polveutuu
Braun-schvveigin hallitsijasuku, josta taas useita sukuja
haaraantui; näistä vain
Braunsch\veig-Wolfen-biittelin ja Braunsclnveig-Liineburgin suvut
olivat pitempiaikuisia; edellinen sammui 1884,
jälkimäinen, joka otti Hannoverin nimen, sai 1692
Hannoverin vaaliruhtinaan arvon ja tuli 1714
Englannin valtaistuimelle. V. 1837 kuningatar
Viktorian tullessa Englannin hallitsijaksi
Hannover, joka 1814 oli saanut kuningaskunnan nimen,
erotettiin ja joutui hänen sedälleen Cumberlandin
herttualle Ernst Augustille, jonka pojan Yrjö V:n
hallitessa se 1866 liitettiin Preussiin (vrt. W e 1 f
i-r ah a st o). Tämän poika, Cumberlandin herttua
Ernst August (ks. Cumberland), ei ole
luopunut oikeudestaan Hannoveriin eikä senvuoksi
1884 voinut päästä Braunschweig-Wolfenbiittelin
haaran sammuttua Braunschweigin herttuaksi.
V. 1913 hän luopui oikeudestaan Braunscliweigiin
poikansa Ernst Augustin hyväksi, joka sam. v.
mentyään naimisiin keisari Vilhelm II: n
tyttären Viktorian kanssa tunnustettiin
Braun-schweigin herttuaksi. [Schmidt, „Die Anfänge
des welfischen Geschleclits".] K. O. L.
Welhaven, Johan Sebastian
Cammer-meyer (1807-73), norj. runoilija, s. Bergenissä,
tuli ylioppilaaksi 1825 ja filosofian professoriksi
Kristiaaniaan 1846. Joutui kirjalliseen riitaan,
n. s. ,,Stumpefeiden", Wergelandin (ks. t.) kanssa,
joka oli pannut kiistan alulle 1831
julkaisemallaan epigraiumikokoelmalla. Sitä vastaan W. kir
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
