Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Velka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
821
Velka-
Vellamo
822
lesta. Huolenpito jäsenten puolesta pidettävistä
sielumessuista näyttääkin ensimältä olleen
veljeskuntiin liittymisen pääsyy. -—
Kerjäläismunkis-tojen alkuaikoina (13:nnella vuosis.) v.
lisääntyivät suuresti, mutta tarkoitusperät muuttuivat.
Yhdistäväksi siteeksi tuli jonkun suositun
pyhimyksen palvonta. Keskustana oli luostarikirkko,
jäsenistön muodostivat yrmpäristössä asuvat
hurskaat. Kokouksia pidettiin ainakin kerran
kuukaudessa; niistä karttui luostarille suuria tuloja.
Keskiajan lopulla olivat luostarille kuuluvat
anteet haluttua tavaraa. Jäsenten kuollessa
takasi luostari sieluinessut ja veljet saattoivat
vainajaa hautaan. Usein suoritti veljeskunta
hautauskulut. — Veljeysjärjestelmä muodostaa
tärkeän puolen katolisen kirkon sisäisestä elämästä.
Siten ylläpidetään maallikoissa jatkuvasti
kirkollista harrastusta, ks. Kilta. E. K-a.
Velka (ruots. gäld) merkitsee velvoitusta
suorittaa rahaa tai tavaraa, joka on määrätty
ainoastaan laatuunsa ja määräänsä nähden. Velvoitus
antaa takaisin määrätty, esim. lainaksi, vuokralle
j. n. e. saatu esine ei siis ole v:aa. V. voi syntyä
joko oikeustoimen, kuten esim. velaksiannon, tai
vahingontuottamuksen kautta, vrt. O b 1 i g a
t-sionioikeus.
Velkakirja on velkasitoumuksesta annettu
kirjallinen todistuskappale. Jos v. on asetettu
maksettavaksi nimitetylle henkilölle, mainitsematta
mitään sen siirrosta, sanotaan sitä tavalliseksi 1.
rekta-v:ksi. Jos taas velallinen v:ssa on
myöntänyt v:n siirtämisen kolmannelle henkilölle,
sanotaan v:aa juoksevaksi. Tätä velallisen
myönnytystä varten käytetään kahta päämuotoa. Joko
asetetaan v. maksettavaksi nimitetylle henkilölle tai
hänen määräämälleen, jolloin siirto(indossamentti)
tapahtuu v:aan merkityllä siirrolla, tahi
asetetaan v. maksettavaksi nimeltään
mainitsemattomalle v:n haltijalle (haltijapaperi, ks. t.),
jolloin siirto tapahtuu ainoastaan luovuttamalla
asiakirja Iiekta-v :nkin voi siirtää, mutta on
velallinen tällöin oikeutettu siirron saajaa vastaan
tekemään kaikki ne väitteet, jotka hän olisi
voinut tehdä siirtäjää vastaan. Juokseva v.
sitävastoin siirtyy siirronsaajalle sellaisena kuin itse
asiakirja osoittaa. Velallinen ei siis ole
oikeutettu siirronsaajaa vastaan tekemään muita
väitteitä kuin niitä, jotka käyvät ilmi itse v:sta tai
hänen suhteestaan siirronsaajaan. Tästä
juoksevan v :n ominaisuudesta, että saamisoikeus on
sidottu itse asiakirjaan, johtuu myöskin, että
velallinen on velvollinen maksamaan ainoastaan
v:aa vastaan. Jos juokseva v. häviää, on se
senvuoksi kuoletettava (K. A. asiakirjan
kuolettamisesta 14 p:ltä elok. 1901). Joka on saanut v:n
kuoletetuksi, on oikeutettu, yhtä pätevästi kuin jos
hän olisi v:n haltija, saattamaan sen täytäntöön,
ks. Saamistodiste.
Velkavankeus, pakkotoimenpide, jolla
sitoumuksensa täyttämättä jättäneeltä velalliselta
tuomioistuimen tai täytäntöönpanoviranomaisen
päätöksen nojalla riistetään vapaus, jotta hänet
saataisiin pikemmin täyttämään
sitoumuksensa. V. on aina myöhäisempiin aikoihin asti
ollut käytännössä; varsinkin vekselisitoumuksiin
nähden on sitä katsottu välttämättömäksi.
Nykyisen oikeuskäsityksen päästyä vallalle v. on
kuitenkin saanut hävitä. Pakkokeinon, jolla
velkojalle on annettu valta määrätä maksukyvyttömän
velallisen persoonasta, on vihdoinkin havaittu
loukkaavan yksilön ihmisoikeutta eikä sitä
senvuoksi ole voitu puolustaa. Yleisen luoton
vakiinnuttamiseksi ei sitä myöskään ole katsottu
tarpeelliseksi. Uudemmat ulosotto- ja konkurssilait
ovat tarjonneet yhtä riittävät ja
oikeudenmukaisemmat pakkokeinot. — V. poistettiin ensin
Ranskassa lailla 22 p:ltä heinäk. 1867; sitä ovat
seuranneet Pohjois-Saksan liitto (1868), Itävalta
(1868), Belgia (1871), Tanska (1872) sekä Sveitsi
ja Norja (1874). Englannissa v. on ollut ehkä
yleisin ja vielä 1869 säädettiin siellä, että v.
saa tulla kysymykseen vain pienempiin saamisiin
nähden sekä kestää korkeintaan 6 viikkoa. —
Ruotsissa v. esiintyy jo Bjärköa-laissa (ks. t.).
1 7 3 4-v:n lain sekä sen jälkeisten asetusten
mukaan voi velallinen joutua v reen heti, kun hän
ei ollut täyttänyt maksuvelvollisuuttaan, joka
perustui vekseliin tai juoksevaan velkakirjaan,
samoin myös jos häneltä ulosotossa muusta velasta
puuttui varoja velan täyteen suoritukseen.
V:n pisintä aikaa ei ollut määrätty. V. 1868
julkaistussa asetuksessa v:ta rajoitettiin
tuntuvasti ja 1877 julkaistu ulosottolaki poisti v:n
kokonaan käytännöstä. — Suomessa v. pysyi
kauemmin käytännössä. Heinäk. 23 p. 1868
annettu asetus järjesteli v:n käyttöä sekä sääsi
sitäpaitsi erään toisen pakkokeinon, jota ei liene
käytännössä missään muualla, sen nimittäin, että
velallinen oli velvollinen velkojan vaatiessa tämän
määräämässä paikassa tekemään työtä velkansa
suoritukseksi. Velkojan vallassa oli, kumpaa
keinoa hän halusi käyttää. Uuden ulosottolain
voimaanpanemisesta annettu asetus 3 p. jouluk.
1895 (8 §) poisti v:n. A. P. A-lo.
Velkoja (lat. creditor, ruots. borgeniir) on se
velvoitesuhteen oikeussubjekti, joka on oikeutettu
velvoitesuhteen perusteena olevan sopimuksen tai
vahingontuottamuksen nojalla toiselta saamaan
jonkun suorituksen, vrt.
Obligatsioni-oikeus.
Velkua (ennen Palva). 1. Kunta, Turun
ja Porin 1., Vehmaan kihlak.,
Taivassalon-Kustavin-Iniön-Velkuan nimismiesp., käsittää
joukon saaria Varsi nais-Suomen saaristossa
Taivassalon eteläpuolella; kirkolle V2 km Palvan
laivalaiturista, josta Naantaliin n. 25 km,
Turkuun 42 km. Pinta-ala (maata) 32,8 km2, josta
viljeltyä maata 299 ha (siinä luvussa
luonnonniityt 149 ha). Manttaalimäärä 121/3,
talon-savuja 18, torpansavuja 26 ja muita savuja 65
(1907). 599 as. (1915); 99 ruokakuntaa, joista
kalastus pääelinkeinona 47 :llä, maanviljelys 18 :11a
(1901). 43 hevosta, 168 nautaa (1914). —
Kansakoulu Palvan kylässä. — 2. Seurakunta,
konsistorillinen, Turun arkkihiippak., Vehmaan
rovastik.; perustettu 1793 Taivassaloon
kuuluvana saarnahuonekuntana, määrättiin
erotettavaksi Taivassalosta itsenäiseksi khrakunnaksi
sen. päät. marrask. 1913 (mikä toteutui 1916).
Kirkko puusta, rak. 1793, korj. perinpohjin 1901.
L. H-nen.
Vellamo, Kalevalan veden jumalan Ahdin
puoliso. On johdettu veden tavallisesta määreestä
vellova. Vienaupuolisissa kansanrunoissa V. eli
Vellimys esiintyy kerran veden emäntänä. Tav.
se ilmaantuu säeparissa: Aliin lasta ainoata,
Vellamon vetistä neittä (Uusi Kalevala 5:162-3),
jossa Ahdin voi myös selittää sankarin nimeksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
