Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
153
kuvernementissa. Paperitehtaista (kaikkiaan
1,274. niissä työssä 83,584 henkeä; tuotantoarvo
270,7 milj. mk.) on 1/3 Pietarin ja Moskovan
kuvernementeissa. — Eläinkunnasta saatuja
raaka-aineita käsiteltiin 1910 968 tehtaassa,
joiden yhteenlaskettu tuotantoarvo oli 274,9 milj. mk.
Huomattava on nahkateollisuus ja tämän
haaroista erittäinkin juhtinahan valmistus
(Novgorodin kuvernementissa ja Kaakkois-V :llä). —
Kumitavarain (kalossien, putkien, pesusienien
y. m.) valmistus on, vaikka se nojautuu muualta
tuotuihin raaka-aineisiin, kehittynyt
suojelustul-lien varassa verraten korkealle maan
luoteisosassa (suuria ovat m. m. Riian kumitehtaat). —
Käsityö- ja kotiteollisuus on nytkin vielä,
huolimatta tehdasteollisuuden viimeaikaisesta
noususta, laajoilla aloilla väestön tuottoisimpia
sivuelinkeinoja. Jokaisella paikkakunnalla on tällä
alalla omat erikoistuotteensa, joita monen
sukupolven aikana on totuttu valmistamaan.
Erittäinkin on näin laita maanviljelysalueen
pohjoisosissa, missä kylmänä vuodenaikana vapautuu
maatöistä paljon aikaa. Siellä askartelevat
talvisin talonpoikaisperheiden jäsenet järjestään,
niin vanhat kuin nuoret, työpöytiensä ääressä ja
saavuttavat ennen pitkää, kukin tav. jollakin
pienellä erikoisalallaan, huomattavan kätevyyden.
On laskettu, että 7-8 milj. talonpoikaa, jotka
eivät mitenkään maataloutensa tuotteilla voisi
tulla toimeen, tällä tavalla hankkii itselleen
lisäansiota, keskimäärin 140-180 mk. perhettä kohti
vuodessa. Näin ollen on ymmärrettävää, että
halpojen tehdastuotteiden markkinoille
ilmaantumisessa on talonpoikaisväestölle
kotiteollisuus-alueilla erittäin uhkaava vaara, joka voidaan
torjua joko opettamalla kansalle järkiperäisempiä,
kannattavampia viljelys- ja karjanhoitotapoja
tai avustamalla ja ajanmukaista ammattiopetusta
antamalla edelleen ylläpitää kotiteollisuutta
suurteollisuuden rinnalla. Hallitus on valinnut
viimemainitun vaihtoehdon: talonpoikien työtä on
erinäisillä asetuksilla suojeltu, avustuksilla tuettu
ia kotiteollisuuskouluja perustamalla kehitetty.
Kotiteollisuuden tärkeimmät haarat ovat kudonta
(pellavapalttinan valmistus Jaroslavin ja
Kostro-man kuvernementeissa, korukudonta Tsernigovin
ia Kurskin kuvernementeissa, puuvillakankaiden
kudonta Keski-V :llä, mattojen kudonta m. m.
Yähä-V :llä ja Bessarabiassa, , verkonkudonta
Volgan jokialueella, j. n. e.), pitsien nypläys
(etupäässä Keski-V :n teollisuusalueella),
nuoran-punonta (ennen kaikkea Nizni j-Novgorodin ja
Permin kuvernementeissa), puutavarain
valmistus (huonekaluja erittäinkin Moskovan ja
Vjatkan, puulusikoita Kostroman, puuastioita
Novgorodin, koreja Moskovan, Vjatkan ja Tverin,
piippuja Vjatkan kuvernementissa sekä rattaita
kaikkialla paitsi Kaakkois-V :llä), saven
valaminen (suurimmassa määrin Vähä-V:llä), veitsi- ja
lukkoteollisuus (Nizni j-Novgorodin
kuvernementissa ja muualla), nahanvalmistus (kaikkialla
Keski-V :llä), jalkineteollisuus (erittäinkin Tverin
kuvernementissa) sekä leikkikalujen,
soittokonei-den (harmonikkojen, balalaikkojen y. m.) ja
maanvil jelyskoneiden valmistus (Keski-V :n
teollisuusalueella, eritoten Moskovan ja Tulan
kuvernementeissa). Muutamista V:n osista tekevät
käsityöläiset pitkiä matkoja sellaisiin seutuihin,
missä heidän työnsä hyvästi palkitaan. Vjatkan
28. X. Painettu 10/, 19.
ja Vladimirin muurarit ja kirvesmiehet sekä
Moskovan maalarit ovat kaikkialla Etelä-V:llä
tunnettuja. Aivan ammattikulkureja ovat
kadun-kivettäjät, lasinleikkaajat ja veitsenteroittajat,
joita liikkuu maan rajojen ulkopuolellakin.
Liikenne ja kauppa. V:llä on,
seurauksena suunnattomista välimatkoista yleensä ja
erikoisesti viljavimpien tai muissa suhteissa
rikkaiden seutujen asemasta kaukana sisämaassa,
taloudellinen elämä suuremmassa määrin kuin
useimmissa muissa Euroopan maissa riippuva
siitä, missä määrin etäisyysesteiden merkitys
liikennettä kehittämällä saadaan vähenemään.
Sisäliikenteeseen nähden ei V:llä tässä suhteessa
ole suuria vaikeuksia voitettavissa. Ovathan sen
aukeat tasangot ja pitkät, rauhallisesti virtaavat
joet jo luonnontilassaan oivallisia liikenteen
välittäjiä. Vähemmän kehitysedellytyksiä on
ulko-liikenteellä: merenrannikkoa on maa-alaan
verraten aivan riittämättömästi; V :n pohjoiset meret
ovat, ellemme ota lukuun Muurmannin rannikkoa
reunaavaa, suuren osan vuodesta jäässä; Kaspian
merellä on ainoastaan paikallinen merkitys;
Mus-tastamerestä johtavia salmia, joita pitkin V:n
alukset voivat, tosin pitkää kiertotietä, päästä
valtamerelle, hallitsee toinen valtakunta. —
Maanteitä on V:llä suhteellisesti vähän.
Tähän ovat syynä osaksi alkuperäiset olot, osaksi
oivalliset vesitiet, joita jo Pietari Suuren aikana
alettiin kanavilla toisiinsa yhdistää, osaksi
vihdoin talvinen, rekiliikennettä edistävä, lumipeite.
Kivellä laskettuja ja viertoteitä on etupäässä
vain suurkaupunkien lähistössä (ensimäineu
rakennettiin 1830 Pietarin ja Moskovan välille) ;
kaikki muut maantiet ovat luonnonteitä, joiden
ainoana varustuksena ovat vesien poikki
rakennetut puusillat ja jotka, hoitoa vailla ollen,
keväisin lumen sulattua ja sadeaikoina ovat
uskomattoman huonossa tilassa. Maanteiden
pituudesta ei ole luotettavia tietoja. Virallisen
tilaston mukaan oli 1912 kulkulaitos- ja
sisäasiain ministeriöiden hoidon alaisia maanteitä
kaikkiaan 573,400 km, josta Puolan osalle tuli
73,200 km. Viertoteitä tai isommilla kivillä
laskettuja teitä oli 30,800 km, josta Varsinais-V :llä
22,100 km (ainoastaan 45,2 km 100,000 km2:llä)
ja Puolassa 8,700 km (683,4 km 10,000 km2:llä).
Rautateitä (ensimäinen rak. 1838 Pietarin
ja Tsarskoe Selon välille) oli 1913 kaikkiaan
56,975 km, josta Puolassa 3,575 km.
Euroopan-V: 11 ä. tuli 100 km2 :iä kqhti rautateitä l,i km
(vähemmän kuin muissa Euroopan maissa,
Suomea, Norjaa ja Montenegroa lukuunottamatta).
Valtion omistamia rautateitä oli 1912 33,150 km.
Liikkuva kalusto käsitti 16,429 veturia, 23,208
matkustaja- ja 391,567 tavaravaunua. V. 1912
kuljetettiin 209,3 milj. matkustajaa ja 239,7
milj. ton. tavaraa. Puhdas tulo oli 997,e milj. mk.,
t. s. 1,832 mk. km:iä kohti. Rautateiden
rakennukseen käytetty pääoma oli 1910 lopulla
18,091,3 milj. mk., jolle sam. v. saatiin 4,77 ’%.
Läpikulkuliikenteelle on haitaksi normaalimäärää
suurempi raideleveys (1,524 m). Tärkeimmät
rata risteyksistä ovat Moskova, Smolensk, Vilno,
Kiova ja Varsova. Huomattavimmat
Länsi-Eurooppaan johtavista linjoista ovat:
Pietari-Tornio, Pietari-Vilno (edelleen Vilno-Varsova tai
Vilno-Königsberg),
Moskova-Smolensk-Brest-Li-tovsS-k-Varsova, Kiova-Lublin-Varsova ja Odessa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
