Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
880
kauan itseänsä muusta kansasta eristettynä
muukalaisena aatelistona, jota vahvistivat
Skandinaa-viasta saapuvat uudet tulokkaat.
Bysanttilainen aika (1054-1240). Aikaa
myöten lakkasi Skandiuaavian ja Venäjän välillä
syntynyt läheinen yhteys. Uusia varjageja ei
enää saapunut auttamaan Venäjällä asuvia
heimolaisiansa valtakunnan yhteyden
ylläpitämisessä, ja Venäjän varjagit (ryssät) sulautuivat
alamaisiinsa. Jaroslavin kuoltua valtakunta
jaettiin hänen viiden poikansa kesken. Vähitellen
syntyi uusien jakojen kautta yhä uusia
ruhtinaskuntia. Näistä oli tärkein Kiovan
ruhtinaskunta, jonka hallitsijalla oli arvonimi
suuriruhtinas. Kiovan suuriruhtinaalla piti olla
jonkinlainen johtoasema ja hänen tehtävänään oli
esiintyä välittäjänä muiden ruhtinasten
keskinäisissä riidoissa. Mutta Kiovan suuriruhtinaat
eivät kyenneet kauan pitämään yllä
johtaja-asemaansa ja arvovaltaansa. Ruhtinasten
keskinäisten riitojen ja uusien osaruhtinaskuntien
syntymisen johdosta valtiollinen hajaannus ja
sekasorto kävi ennen pitkää yhä suuremmaksi.
Ainoastaan kirkko liierarkkisine laitoksineen muodosti
näissä sekavissa oloissa yhtenäisen järjestön, joka
piti yllä jonkinlaista yhteyttä Venäjän eri osien
kesken. Kirkon päämiehenä oli Kiovan
metropoliitta, joka samaten kuin muutkin piispat
tavallisesti oli kreikkalainen munkki ja joka
tunnusti Konstantinopolin patriarkan esimieheksensä
ja kreikkalaisen keisarin oikeauskoisen
kristikunnan ylimmäksi valtiaaksi. Kirjoitetulla,
systemaattisella kanonisella oikeudellaan piispat
vaikuttivat tuntuvasti maallisenkin yhteiskunnan
kehitykseen, vieläpä paljon enemmän kuin nuo
paikasta toiseen siirtyvät ruhtinaat satunnaisilla
säännöksillään. Venäjän yhteiskunta- ja
valtio-elämä sai siten selvästi bysanttilais-kirkollisen
leiman. — Jaroslavin lähimmistä jälkeläisistä on
mainittavin hänen pojanpoikansa Vladimir
M o n o ra a h, joka 1113-25 oli Kiovan
suuriruhtinaana ja joka viisaudellaan ja urhoollisuudellaan
osasi hankkia itselleen arvonantoa sekä ruhtinailta
että alamaisiltaan. Mutta seuraavana aikana
sekasorto tuli yhä pahemmaksi. Suuriruhtinaan
arvokin oli alituisten riitojen esineenä ja
suuriruhtinaat vaihtelivat tavantakaa. Sisäisten taistelujen
lisäksi ahdistivat Venäjää ulkonaisetkin
viholliset, varsinkin Mustanmeren pohjoispuolelle
asettuneet turkkilaiset polovtsit, jotka hätyyttivät
Dneprin ja Kiovan seutuja; itse Kiova
valloitettiin ja ryöstettiin monta kertaa. Kiovan ja
Dneprin seuduilta alkoi tämän johdosta siirtyä
asukkaita pohjoiseen ja koilliseen, Okan, ylisen
ja keskisen Volgan varsille. Täällä syntyi n. 1170
merkityksensä menettäneen Kiovan rinnalle
uusi Vladimirin (1. Suzdalin)
suuriruhtinaskunta, jonka perustaja oli A n d r e j
Bogol-jubskij. Hänen veljensä Vsevolod
(1176-1212) oli aikanaan Venäjän mahtavin ruhtinas.
Myöskin monen linnoitetun kaupungin väestö
anasti itselleen valtiollista vaikutusvaltaa.
Pitemmälle kuin muualla kehittyi kansanvalta
Novgorodissa (ks. t.). Siellä oli 12 :nnen vuosisadan
alkupuoliskolla ylin valta kansankokouksella,
joka myöskin asetti ja erotti ruhtinaan. Näin
syntyi hajalle menneessä V:ssä kaksi
suuriruhtinaskuntaa ja lukuisa joukko ruhtinaskuntia ja
kaupunkitasavaltoja. Mutta ei missään sellaista
valtaa, joka olisi voinut koota kansan voimat
edes yhteiseen puolustukseen, kuu 1200-luvun
alkupuolella V:ää uhkasi idästä päin uusi entistä
suurempi vaara. V. 1223 Tsingiskaanin
mongolit ilmestyivät näet Etelä-Venäjälle, missä ne
voittivat Etelä-Venäjän ruhtinaat. Seuraavalla
vuosikymmenellä ne uudistivat hyökkäyksensä ja
laskivat Volgan ja Dneprin seudut kokonaan
valtansa alle vv. 1237-40.
M o n g o 1 i 1 a i s vallan aika (1240-1480).
Se mongolilaisvalta, jonka alaiseksi V. joutui,
on tunnettu K i p t s a k i n kaanikunnan nimellä.
Sen pääpaikkana 1. sotaleirinä( „Kultainen orda")
oli Saraj alisen Volgan varrella. Kiptsakin
mon-golilaisturkkilaiset sotilasjoukot eivät asettuneet
maataviljelevän slaavilaisen väestön keskuuteen,
vaan kuljeskelivat paimentolaislaumoina Uralin
ja Dnestrin välisillä aroilla. Samalla ne
muodostivat aina taisteluvalmiin, kuriin tottuneen
ratsu-sotajoukon, joka tarpeen tullen nopeasti kukisti
kapinalliset liikkeet. Mongolit eivät itse
suorastaan ottaneet Venäjän hallitusta käsiinsä, vaan
tyytyivät kiskomaan Venäläisiltä raskaita veroja
(henkilöveroa väenlaskun perustuksella,
kauppa-maksuja y. m.). Venäjän ruhtinaatkin saivat
pitää alueensa, mutta olivat velvolliset
tunnustamaan kaanin yliherruutta ja auttamaan hänen
veronkantajiansa. Ruhtinaat kilpailivat kaanin
suosiosta, kävivät hänen leirissään syyttämässä
toisiansa ja ostivat häneltä valtakirjansa. He
oppivat samalla „tataarilaisia" hallitustapoja, s. o.
hallitsemaan mielivaltaisesti ja sortamaan
alamaisiansa. Näin syntyi V:llä hallitsijanvalta, joka
ei pitänyt itseänsä minkään laillisen järjestyksen
sitomana. V:n kirkko nautti kaanien suojelusta
ja verovapautta, minkä vuoksi kirkon miehet
uskollisesti kannattivat tataarilaisvaltaa.
Raskaimmin sai tataarilaisiestä tuntea Volgan alue,
missä ruhtinaat siitä huolimatta edelleen
riitelivät keskenänsä varsinkin suuriruhtinaan arvosta.
Toistaiseksi se jäi Vladimirin ruhtinaille. Tämän
aikuisista suuriruhtinaista on tullut
kuuluisimmaksi Aleksanteri Nevskij
(suuriruhtinaana 1253-63). Lisänimensä „Nevskij" hän sai
»iitä että hän Novgorodin ruhtinaana ollessaan
voitti 1240 Nevajoella Suomen piispan Tuomaan
ristisotajoukon. Myöskin Liivinmaan saksalaisia
ritareita vastaan hän taisteli menestyksellä.
Kaania kohtaan hän esiintyi nöyrästi ja välitti
mongolien toimittamaa verollepanoa Volgan
alueella. Vladimirin suuriruhtinaiden
kilpailijoina esiintyivät ennen pitkää Moskovan
ruhtinaat. Moskovan ruhtinaskunta, jonka
ensimäinen hallitsija oli Aleksander Nevskijn
nuorin poika Dan il (k. 1303), oli alkuansa hyvin
vähäpätöinen. Mutta sen ruhtinaiden onnistui
pian saavuttaa kaanin suosio ja jo 1328 Danilin
poika Ivan Ka li ta sai kaanilta
suuriruhtinaan arvon. Tärkeämpää oli kuitenkin, että
kaani antoi hänelle toimeksi koota muilta
ruhtinailta ja heidän alamaisiltaan tataarilaisveron.
Moskovan hallitsijat pääsivät näin johtavaan
asemaan V:n ruhtinasten joukossa. Heidän
arvoansa lisäsi sekin, että V:n metropoliitta
asettui 1326 Moskovaan. Samalla he ostamalla
tai valloituksilla alkoivat laajentaa aluettansa. —
Etelä-Venäjää.ja sen kaupunkeja: Kiovaa.
Tser-nigovia y. m. mongolilaiset pahasti hävittivät.
Myöskin Volyuia ja Galitsia tunnustivat kaanin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
