Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
884
m. m. Smolensk. Pyrkiessään saattamaan
Kasaama lujemmin vaikutusvaltaansa Vasilij joutui
taisteluun Krimin tataarilaisten kanssa, jotka
pahasti hävittivät hänen maitansa. — Vasilijn
seuraaja oli hänen poikansa Iivana IV
Vasiljevits (1533-84), joka isänsä
kuollessa oli vasta kolmivuotias. Hänen
alaikäisyytensä aikana hoiti hallitusta ensin hänen
äitinsä Helena, ja tämän kuoltua taistelivat
vallasta pajaripuolueet, jotka yllyttäen nuoren
hallitsijan huonoja taipumuksia koettivat
käyttää hänen oikullista ja tyrannillista luonnettansa
toistensa vahingoksi. Häntä itseään he usein
kohtelivat loukkaavasti. Näin juurtui Iivanaan jo
lapsuudesta asti viha ja epäluulo pajareja
vastaan. Valtion asiain hoito jäi’ hunningolle,
rahasto tyhjennettiin, kansaa sorrettiin,
sotalaitos laiminlyötiin niin, että tataarilaiset saivat
estämättä hävittää maata. Pajarien huonoa
hallitusta vastaan nousi vihdoin, yleisen
tyytymättömyyden tukemana, kirkko. V. 1547 metropoliitta
Makarij kruunasi Iivanan tsaariksi, mikä
arvonimi korotti hänet entisten Bysantin
keisarien tasolle. Makarij toimitti myöskin tsaarille
uudet neuvonantajat, joista vaikutusvaltaisimmat
■olivat pappi Silvester ja aatelismies Aleksej
Ada-sev ja jotka johtivat hallitusta maan hyödyksi;
m. m. saatiin aikaan uusi lakikirja (sudebnik)
ja kirkkojärjestys. Ensimäinen vakinainen
pyssyillä varustettu jalkaväkijoukko (streltsitj
perustettiin ja aatelin ratsupalvelusvelvollisuutta
lisättiin. Näin lisätyillä sotavoimilla valloitettiin
Kasaani (1552) ja Astrakaani (1557). Käytyään
1555-57 rajasotaa Ruotsia vastaan Iivana
hyökkäsi Liivinmaan ritarien kimppuun
valloittaak-sensa Itämerenmaakunnat. Hänellä oli aluksi
menestystä; v. 1558 joutui Narva, v. 1559 Tartto
hänen valtaansa. Mutta kun hän oli joutunut
sotaan myöskin Puolan kanssa, ei sotaonni ollut
hänelle enää yhtä suopea. Näinä vuosina
tapahtui Iivanan sisällisessä hallituksessa merkillinen
suunnanmuutos. Hän karkoitti entiset
neuvonantajansa ja alkoi hallita tyrannillisesti ja
julmasti (siitä lisänimi Groznyj = julma) vainoten
varsinkin pajareita, joita hän luulevaisuudessaan
epäili kavalluksesta. Tsaari muodosti erityisen
hallituksen ja hovin n. s. opriisinan, omine
virkamiehineen ja henkivartioineen ja erotti sen
ylläpitämistä varten itselleen osan valtakuntaa.
Muun osan, n. s. zemstsinan, hän jätti pajarien
hallittavaksi. Opritsinan tarkoituksena oli tehdä
loppu pajarien kavalluksesta ja siihen nojautuen
Iivana harjoitti täydellistä hirmuvaltaa, jonka
uhriksi joutui joukoittain ylimyksiä ja muita
henkilöitä; niinpä v. 1570 Novgorodissa
surmattiin tuhansia kaupungin asukkaista. V. 1572
opritäina lakkautettiin. Samalla ulkomaiset sodat
jatkuivat. V. 1570 syntyi Vironmaan
omistamisesta sota Ruotsia vastaan. Useiden
vastoinkäymisten jälkeen Iivanan täytyi Zapoljen rauhassa
1582 tunnustaa Puolan omaksi suurin osa
Liivin-maata ja useissa välirauhasopimuksissa (viimeksi
1583) jättää ruotsalaisten haltuun Viron lisäksi
Käkisalmi ja useita Inkerinmaan linnoja. Sen
sijaan V. sai paljon aluelisäystä toisella taholla,
kokonaan tsaarin sotatoimista riippumatta.
Vv. 1581-84 kasakka Jerrnak Timofejev
Stroga-novien kauppiassuvun toimesta valloitti
Tobol-joen ympärillä olevan Sibir nimisen kaanikun-
nan; näin sai alkunsa Siperian valtaus. V. 1553
olivat englantilaiset tulleet Vienanjoen suulle ja
ruvenneet kauppasuhteisiin, joiden jatkuminen
antoi aihetta Arkangelin satamakaupungin
syntymiseen. — Iivanan seuraaja oli hänen heikko
poikansa Fedor Ivanovit! (1584-98).
Hallitusta hoiti hänen lankonsa Boris Godunov, joka
nojautui kirkkoon ja alempaan aateliin. V. 1589
V:n kirkko sai oman patriarkan ja tuli siten
riippumattomaksi Konstantinopolista. Alemman
aateliston hyväksi säädettiin, että isännät saivat
tuoda takaisin tiloilleen niiltä karanneet
alustalaiset; tämä oli alkuna maaorjuuden
syntymiseen. V. 1590 uusiintunut Ruotsin sota päättyi
1595 Täyssinän rauhaan, jossa V. sai takaisin
Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan linnat. Kuu
Fedorin veli Dimitrij oli selvittämättömällä
tavalla, huhun mukaan Godunovin toimesta,
kadonnut, valittiin meluisessa
valtakunnan-kokouksessa tsaariksi Godunov nimellä Boris
Fedorovits (1598-160.5). Hän suosi
ulkomaalaista kaupankäyntiä ja kutsui maahan
ulkomaalaisia ammattien harjoittajia ja palkkasotureita.
Pajareja ja kaikkia, joita hän epäili
vastustajikseen, hän vainosi julmasti. Maassa alkoi
päästä valtaan yleinen turvattomuus, ja
lakkaamatta siirtyi pakolaisia Etelä-Venäjälle liittyen
siellä ennestään oleviin seikkailijoihin, n. s.
kasakoihin, jotka ryöstöretkillään häiritsivät
sekä uskottomia että rajaseutujen kristittyä
väestöä. V. 1604 nousi Boris tsaaria vastaan
kruu-nuntavoittaja, joka virallisen perintätiedon
mukaan oli karannut munkki, nimeltään Grigorij
Otrepjev, mutta joka itse väitti olevansa Fedor
tsaarin veli Dimitrij (siitä nimitys
Vale-Dimitri j, ks. t.). Kun Boris kohta sen
jälkeen kuoli, tunnustettiin Puolan kannattama
Dimitrij hallitsijaksi Moskovassa. Hänen
muukalaisuutta suosiva hallituksensa herätti kuitenkin
pian tyytymättömyyttä, ja 1606 hänet
murhasivat eräät salaliittoon yhtyneet pajarit. Tsaariksi
korotettiin nyt salaliiton johtaja ruhtinas
Vasilij Ivanovits Suiskij (1606-10). Häntä
ei kuitenkaan tunnustettu yleisesti, ja maassa
pääsi valtaan täydellinen sekasorto (siitä
nimitys „sekasorron aika", ,,smutuoje vremja").
Talonpoikais- ja kasakkajoukko.ja kuljeskeli
pitkin maata ryöstäen ja hävittäen. Uusia
Vale-Dimitrejä ja muita valtaan pyrkijöitä ilmestyi
useampia. Luovutettuaan 1609 Viipurin
sopimuksella Ruotsille Käkisalmen läänin Vasilij Suiskij
sai avukseen ruotsalaisen sotajoukon, jota johti
Jaakko De la Gardie ja joka yhtyi Vasilijn
joukkoihin. Silloin useat Vasilij tsaarin vastustajat
tarjosivat kruunua Puolan kuninkaan
Sigis-muudin pojalle Vladislaville. Puolalaiset
voittivat venäläis-ruotsalaisen sotajoukon Klusinon
lähellä 1610, minkä jälkeen Vasilij, viimeinen
Rurikin sukuinen hallitsija V:llä, syöstiin valta
istuimelta ja pajarineuvosto tunnusti Vladislavin
tsaariksi. Mutta puolalaisia ja pajareja vastaan
nousi ankara vastarinta, josta sekasorto vain
yltyi. Puola ja Ruotsi käyttivät nyt tilaisuutta
hyväkseen laajentaakseen alueitaan V:n
kustannuksella. Puolalaiset valtasivat Smolenskin ja
De la Gardie Novgorodin, jonka asukkaat hän
sai pyytämään tsaariksi Ruotsin prinssin
Kaarle Filipin. Valtakunnan ollessa perikadon
partaalla syntyi vihdoin itse kansassa voimakas
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
