Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
888
dessä V. pääsi sekaantumaan Euroopan asioihin.
Venäläisiä sotajoukkoja ilmestyi Saksaan, missä
ne yhdessä liittolaisten kanssa karkoittivat
ruotsalaiset Pommerista. Vv. 1713-14 joutui Suomi
täydellisesti venäläisten valtaan, ja 1717
miehitettiin Puolakin venäläisellä sotaväellä. V. 1721
lluotsi pakotettiin Uudenkaupungin rauhaan,
missä Venäjä sai Liivinmaan, Vironmaan
ja Inkerinmaan, eteläisen osan Käkisalmen
lääniä ja kaakkoisen osan Viipurin lääniä.
Tämän jälkeen Persiaa vastaan aloitettu
sota päättyi 1723 rauhaan, jossa Venäjä sai
Derbentin ja Bakun ynnä Mustanmeren
rannikolla olevat Ghilanin, Masenderanin ja
Astera-badin maakunnat. — Sotien aikana ja niiden
läheisessä yhteydessä jatkui Pietarin sisällinen
uudistustyö. Ensi sijalle astui sotalaitoksen
uudistus. Pietari hankki uuden eurooppalaiseen
tapaan järjestetyn maasotajoukon. Sen
täydentämiseksi säädettiin yleinen rekryyttein otto,
joka ulotettiin myöskin sotapalveluksesta tähän
asti vapaina olleisiin yhteiskuntaluokkiin.
Aateliset velvoitettiin valmistumaan joko upseereiksi
tai siviilivirkamiehiksi. Aatelisnuorukaisten
täytyi sitä varten palvella sotamiehillä kaartissa ja
suorittaa oppikurssi tätä varten perustetuissa
kouluissa. Pietari loi myöskin V:lle uuden
asevoiman: sotalaivaston. Myöskin hallinto
uudistettiin. Hitaasti toimivat moskovalaiset
hallitus-laitokset eivät vastanneet uuden ajan
vaatimuksia, minkä vuoksi ne vähitellen lakkautettiin ja
uusia’perustettiin sijaan. Pajarineuvoston sijaan
tuli 1711 asetettu hallitseva senaatti, jonka
tuli hoitaa hallitusta tsaarin poissaollessa.
Senaatin valvonnan alaisina toimivat Ruotsin esikuvan
mukaan 1718-19 perustetut keskusvirastot: k o
1-I e g i t. Myöskin paikallisen hallinnon alalla
pantiin toimeen suurempi keskitys, ja maa
jaettiin suurempiin hallintoalueisiin,
kuvernemeuttei-hin. Kaupunkien hallinto erotettiin
maakunnallisesta hallinnosta ja järjestettiin itsenäiselle
kannalle. Myöskin kirkon hallinto järjestettiin
uusien hallitusperiaatteiden mukaisesti.
Patriarkan virkaa ei v:n 1700 jälkeen enää täytetty, ja
1721 järjestettiin kirkon koikeimmaksi
hallitus-virastoksi pyhä synodi, joka oli kokonaan
riippuvainen hallitsijasta. Virkamiehistö jaettiin
eri arvoluokkiin v. 1722 julkaistulla
„virka-arvoluettelolla". Sodankäyntiä ja uudistuksia
varten tarvittavat varat hankittiin uusilla veroilla.
Näistä oli tärkein heukivero, jota varten v. 1718
käskettiin toimittaa väenlasku (revisioni).
Lisä-täksensä kansan tuotantokykyä Pietari erityisesti
ryhtyi kehittämään tehdas- ja ruukkiteollisuutta.
Ulkomaalaisia ammattimiehiä koetettiin saada
asettumaan maahan, ja valtio itse perusti uusia
tehtaita, varsinkin rauta- ja asetehtaita. Kaupan
ja liikenteen elvyttämiseksi perustettiin satamia
ja kanavia. Vähän-Venäjän itsehallintoa
loukattiin asettamalla sen hallinto erityisen kollegin
alaiseksi. Pietarin uudistukset jäivät kuitenkin
kaikesta hänen ankaruudestansa huolimatta
puolitiehen, osittain virkamiesten
epäluotettavuuden ja epärehellisyyden, osittain uudistuksiin
kohdistuvan laajalle levinneen vastustuksen tähden.
Vanhoillisiin liittyi myöskin kruununperillinen
Aleksei, joka sai päättää päivänsä vankilassa.
Erityisessä manifestissa Pietari julisti 1722,
että hallitsijalla oli valta nimittää seuraajak-
seen kenen hän tahtoi. Suuren Pohjan sodan
jälkeen senaatti tervehti Pietaria nimillä
,,Pietari Suuri, isänmaan isä, koko Venäjän
keisari" (imperator). Pietarin ansioksi jää että hän
kohotti V:n Euroopan suurvaltojen joukkoon ja
että hän pani alulle V:n eurooppalaistuttamisen.
— Pietariii lähin seuraaja oli hänen leskensä
Katariina I (1725-27), jonka aikana
hallitusta johti Pietarin suurta suosiota nauttinut
ruhtinas Mensikov. Kun valtaistuimelle nousi
Pietarin pojanpoika Pietari II (1727-30),
syrjäytettiin Mensikov, ja valta joutui Dolgorukij’n
ja Golitsynin suvuille, jotka uudistusten
vastustajina siirsivät pääkaupungin takaisin
Moskovaan. Pietarin jälkeen tuli ylimysten kutsumana
hallitsijaksi Kuurinmaan leskiherttuatar Anna
(1730-40), Pietari I:n veljen Iivanan tytär. Hän
kumosi pian ne itsevaltiuden rajoitukset, joihin
ylimykset olivat saaneet hänet suostumaan.
Hallitusasiain johto oli Annan aikana
ulkomaalaisten nousukkaiden käsissä. Näistä oli
mahtavin keisarinnan suosikki Biron, joka Annan
toimesta valittiin Kuurinmaan herttuaksi (1737).
Ulkoasioita hoiti saksalainen Ostermann,
sota-asioita tämän maanmies Munnich. Persialle
palautettiin aikaisemmin valloitetut maakunnat
(1732). Puolan perimyssodassa (1733-35) V. piti
August 111:11 puolta. Turkkia vastaan se Itävalta
liittolaisenaan kävi voitollista sotaa 1736-39
saaden Belgradin rauhassa palasen Bugiu ja Dnestrin
välistä aluetta. Annaa seurasi hänen
äskensyn-t.ynyt sisarentyttärenpoikansa Iivana VI
(1740-41), jonka holhoojatoimen anasti Biron.
Mutta Bironin kukisti jo sam. v. Munnich, ja
nimelliseksi hallituksen hoitajaksi tuli Iivanan
äiti, Braunsch\veigin prinsessa Anna.
Mtin-niehin syrjäytti (maalisk. 1741) Ostermann,
mutta jo sam. v. anasti vallan Pietari I:n tytär
Elisabet (1741-62) käyttäen hyväkseen
Ruotsin aloittamaa sotaa ja sen aikaansaamaa
hämmennystä. Iivana suljettiin Schlusselburgiin,
missä hän vapautusyrityksen johdosta surmattiin
1764. Ruotsin sota jatkui, ja venäläiset
valloittivat koko Suomen. Turun rauhassa (1743)
Ruotsi luovutti Kymijoen itäpuolella olevan osan
Suomea ja suostui valitsemaan
kruununperilliseksi Elisabetin sukulaisen Holstein-Gottorpin
sukuisen Aadolf Fredrikin. Elisabetin aikana
perustettiin V:n ensimäinen yliopisto Moskovaan
y. m. oppilaitoksia. Huomattavia toimimiehiä
olivat ulkoasiain johtaja Aleksei Bestusev-Rjumin,
joka kuitenkin juonittelujensa johdosta erotettiin
1757, ja Ivan ja Petr Suvalov, joista edellinen
tuli m. m. tunnetuksi ranskan kielen ja
kirjallisuuden suosijana. Seitsenvuotisessa sodassa
Elisabet liittyi Preussin vihollisiin. Hänen
seuraajaksensa tuli hänen sisarenpoikansa
Holstein-Gottorpin sukua oleva Pietari III (1762).
Fredrik Suuren ihailijana tämä teki heti rauhan,
vieläpä liitonkin Preussin kanssa. Sisällisessii
hallituksessaan hän ryhtyi useihin huomattaviin
uudistuksiin m. m. lakkauttaen aatelin
velvollisuuden ruveta valtion palvelukseen. Mutta hänen
nurjamielisyytensä kirkkoa ja yleensä
venäläisyyttä kohtaan tuotti hänelle paljon vihollisia.
Tätä seikkaa käytti hyväksensä hänen puolisonsa
Katariina, joka yhdessä Orlov veljesten, Paninin
y. m. kanssa kaartien avulla kukisti Pietarin.
Viimemainittu luopui kruunusta ja murhattiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
