Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
919
Venäjän kieli ja kirjallisuus
<»30
Valtiolle välttämättömissä kirjallisissa
tehtävissä Moskova turvautui vieraaseen apuun:
Venäjälle kutsuttiin muukalaisia miehiä, joiden
tehtävänä oli tyydyttää välttämättömät tarpeet.
Vaikutusvaltaisten hengellisten keskuudessa syntyi
liike, jonka tarkoituksena oli puolustaa Moskovan
valtaa ja tukea Sille ominaista
klerikalis-despoottista maailmankatsomusta. Sepitettiin
teoria „kolmannesta Roomasta", jonka mukaan
Moskovalle kuuluu tärkeä maailmanhistoriallinen
tehtävä uskonnon ja politiikan alalla
kukistuneen ,,toisen" Rooman, Konstantinopolin,,
keisarivallan ja puhtaan oikeauskoisuuden perijänä.
Teorian tueksi esitettiin juttu Rurikin
polveutumisesta keisari Augustuksesta. Kifton ja valtion
piti olla läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään.
Sitä suuremmaksi katsottiin luostarin
valtiollisen vaikutuksen kasvavan, mitä enemmän se
rikastui. Usko oli säilytettävä sellaisena,
jollaisena se oli isiltä peritty: kuolleena,
ulkoaopit-tuna, arvostelua sietämättömänä puustaviuskona,
jonka pääasiana olivat ulkonaiset menot ja usko
ihmeisiin. Lahkolaisia vastaan, joita ilmestyi
esim. vapaassa Novgorodissa, neuvottiin
käyttämään mitä ankarimpia keinoja. Näitä
teokraattis-taantumuksellisia oppeja esitti teoksissaan
etenkin Iosif Sanin (k. 1515) puoluelaisilleen,
sekä myöskin metropoliitat D a n i i 1 ja M a k
a-rij (k. 1563). Löytyi kuitenkin joukko
valistuksen ystäviä, jotka nousivat vastustamaan
vallitsevan puolueen oppeja. Vastustuspuolueen
johtaja oli N i 1 Sorskij (k. 1508). Häntä
tukivat Vassian Patrikejev ja „Volgan-takaiset
vanhukset". Myöhemmin liittyivät
vastustuspuoluee-seen vielä Maksim Grek (k. 1556),
kreikkalainen oppinut, joka oli kutsuttu Moskovaan
käännöstyötä varten, ja ruht. A ml r e j K u r
1>-skij (k. 1583). Nämä rohkeat miehet, jotka
tosin pian väistyivät väkivallan edestä,
puolustivat valtion ja kirkon erottamista, luostarien
köyhyyttä, kriitillistä suhdetta kirjoihin, sisäistä
uskonnollista vakaumusta ja suvaitsevaisuutta
harhaoppisia kohtaan. Molemmat taistelevat
puolueet levittivät mielipiteitään etupäässä
saarnoissa ja kirjeissä. Opettavais-siveellisen
saarnan ja „lähetyskirjeen" alalta on mainittava
metropoliittojen Pietarin, A 1 e k s i j n, K i
p-rianin (k. 1406), F o t i j n, Kirii
Valkea-järveläisen (k. 1427), Novgorodin piispan f! e
n-n a d i j n, inetrop. D a n i i 1 i n (k. 1547) ja
mainitun Maksim Grekin teokset. Pyhimysten
elämäkertojen kirjoittamisessa vakaantuu
sisällyksetön, mutta sanarikas bysanttilainen
retoriikka, jota edustavat serbialainen Pahomij
L o g o f e t ja munkki E p i f a n i j ,,viisas".
Kokonainen sarja uusia teoksia ilmestyy
1500-luvun keskivaiheilla, jolloin uusia ven.
pyhimyksiä julistettiin pyhiksi. Uudet elämäkerrat
julkaistiin metropoliitta Makariju toimittamassa
jättiläisteoksessa ,,Tsetji minei", johon samalla
sisältyy melkein koko silloinen henkinen pääoma.
Oivallisen kuvauksen ajan kirkollisista oloista
antaa „Stoglav", 1551 v:ti ,,satapäisen" kirkon
kokouksen päätöskokoelina. Käytännöllisen elä
män eri puolia valaisee „Domostroj", ajan hen
keen sovelletun ,,huoneenhallituksen" käsikirja
Historiallisista teoksista on kuvaavin
,,Stepen-naja kniga", Makarijn valvonnan alla toimitettu
genealoginen ,,sukupolvi-kirja", joka on samalla
Moskovan hallitsijasuvun ylistys. Enemmän
todellisuutta vastaava on se synkkä kuvaus, minkä
Kurbskij antaa ajan oloista historiassaan, joka
käsittää Iivana Julman ajan, ja
kirjeenvaihdossaan itse Iivanan kanssa. Vastustusmielinen
Kurbskij esiintyy tässä kirjeenvaihdossa
lukeneena, länsieurooppalaista kulttuuria tuntevana
miehenä, sen sijaan kuin tsaari osoittautuu
raa’aksi, pöyhkeäksi ja ylimieliseksi.
Historiallisiin kuvauksiin kuuluu kertomus Kulikovon
taistelusta (1380), josta on olemassa useampia
muunnoksia. Runollisilla piirteillä kaunisteltu
kertomus on kirjoitettu taistelun voittajan
Omitrij Donskojn ylistykseksi. Vielä on
mainittava sarja matkakertomuksia, joita ovat
jättäneet jälkeensä Konstantinopoliin ja
Palestiinaan vaeltaneet toivioretkeläiset Zosima
(n. 1420) ja Korobejnikov (1584-94) sekä
Intiaan Persian läpi matkustanut tveriläinen
kauppias. Afanasij Nikit in (k. 1472).
Uutta oli sen seurueen matkakuvaus, joka 1438-39
metropoliitta Isidorin johdolla kävi Firenzen
kirkolliskokouksessa: siinä ensi kertaa kuvataan
Länsi-Euroopan oloja. Yhteys lännen ja etelän
sivistysmaiden kanssa ilmenee välillisesti ajan
runsaassa kansankirjallisuudessa. Rehoittava
taikausko ammensi ravintonsa laajalle
levinneestä n. s. kielletystä kirjallisuudesta.
Apokry-tien, legendojen, „valheellisten" loitsu-rukousten
lisäksi virtaa kokonainen tulva kaikenlaista
taikakir jallisuutta.
Ratkaiseva käänne itseensä-sulkeutuneen,
Euroopasta eristäytyneen, keskiajan hämärään
vaipuneen Moskovan elämässä tapahtuu 17 :nnen
vuosisadan keskivaiheilla. Hengellisten kirjojen
tekstin parannus, jota taantumuspuolue kaikin
voimin vastusti, saa aikaan lopullisen välien
katkeamisen vanhan, konservatiivisen Venäjän ja
reformipuolueen välillä. Vanhauskolaiset eroavat
kirkosta ja joutuvat valtiollisen vainon alaisiksi.
Heidän johtajansa ja kirjalliset kykynsä, esim.
pappi Avvakum (k. 1681). joka on tunnettu
kirjoitustensa hillittömästä, kansanomaisesta
esitystavasta, kuolevat vankeudessa tai
polttoroviolla. Uudistuneessa Moskovassa avataan
kouluja ja kirjapaino. Vähä-Venäjältä, joka
valtiolli-sesti liitettiin Moskovaan, saapuu
eurooppalai-sesti sivistyneitä miehiä, jotka olivat Kiovassa
läpikäyneet monipuolisen tieteellisen
kouluutuk-sen ja samalla karaistut uskontaistelussa
yltyvää katolilaista propagandaa vastaan
kotiseudullaan. Kiovalaisten oppineiden samoinkuin Mos
kovaan 1680-luvulla perustetun korkeakoulunkin
tieteellinen suunta oli puhtaasti skolastinen.
Oppineista mainittakoon Epifanij SI a
viii et sk ij (k. 1675), joka kirjoitteli opetuksia
ja saarnoja taistellen niissä vanhauskolaisia
vastaan, hovisaarnaaja Simeon Polotskij
(k. 1680), jolta on säilynyt tilapäisrunoja ja
uskonnollisia draamoja, sekä Rostovin piispa
Dimitrij T n p t a 1 o (k. 1709), saarnan ja
uskonnollisen draaman edustaja. Läntisistä
vaikutuksista on todistuksena 1660- ja 1670-luvuilla
Moskovan saks. esikaupungissa toiminut teatteri,
jota tsaari Aleksei erityisesti suosi. Moskovan
oloista I7:iinellä vuosis. antaa seikkaperäisen
kuvauksen G r i g o r i j K o t o s i h i n i n (k. 1667|
Ruotsissa kirjoitettu esitys. 17 vuosisata on
erityisen rikas kansankirjallisuudesta. Serbia-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
