Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Verenkiertohäiriöt ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
957
Verenkiertohäiriöt—VVerenskiold
958
iks. t.), joka imu- ja painopumpun tavoiu panee
verivirran liikkeelle verisuonistossa; 2.
verisuonet (ks. t.), jotka taas jakautuvat
sydämestä poispäin johtaviin valtimoihin,
sydämeen päin johtaviin laskimoihin ja näitä
kumpiakin yhdistäviin erittäin hienoihin h i u
s-suoniin; verisuonien, lähinnä laskimoiden
yhteyteen kuuluvat vielä lymfa- 1. i m u s u
o-n e t (ks. t.) ; 3. verta m u"ö d o s t a v a t el
i-m et, joina sikiöllä toimii pääasiassa maksa
ja perna sekä myöhemmällä iällä luuydin;
myös n. s. veri- ja imurauhaset kuuluvat
näihin elimiin. V :n toimena on siis panna liikkeelle
verivirta ruumiissa ja johtaa sen kulku
jokaiseen ruumiinosaan sekä sieltä takaisin (ks.
Verenkierto), ylläpitää veren
säännönmukainen kokoumus muodostamalla m. m. uusia
verisoluja sekä poistamalla verestä tarpeettomia ja
haitallisia osia, kuolleita verisoluja j. n. e.
Verenkiertoelimistöä auttavat useat muut ruumiin
elimet. Siten edistävät lihakset ja niiden
peitin-kalvot toimiessaan veren virtaamista sydämeen
päin, useat ruumiimme rauhaset vaikuttavat
tavallaan veren kokoumnkseen joko lisäämällä
siihen tai poistamalla siitä erilaisia aineita. Näitä
elimiä emme kuitenkaan laske väin kuuluviksi.
y. K.
Verenkiertohäiriöt ks. Sydäntaudit.
Verenkiertokulku ks. Verenkierto.
Veren laskeminen, verimäärän ja veripaineen
tahallinen vähentäminen, mikä joskus
lioitotar-koituksissa on tarpeen liiallisen verekkyyden ja
siitä aiheutuvan haitan lieventämiseksi.
Toimenpiteistä, joilla pyritään verta laskemaan,
mainittakoon iilimatojen käyttäminen, kuppaaminen ja
suonenisku. Nykyaikaisessa lääketieteessä on
v. 1:11a hoitokeinona jotenkin vähäinen merkitys.
Veren laskeutuminen (hypostasis), lievempi
aste verenpysähtymistä, ks. t.
Verenlypsäminen, epänormaali tila lehmillä,
jolloin veri, päästen utareessa sekaantumaan
maitoon, muuttaa sen värin enemmän tai vähemmän
punaiseksi. N. s. fysiologinen v. ilmenee
liyvä-rotuisilla ja runsaslypsyisillä lehmiPä
tavallisesti n. 8 tai 14 päivää poikimisen jälkeen,
joskus myöhemminkin, vieläpä eläimen jo ollessa
ehtyneenäkin. Vika voi ilmetä yhteen tai
useampaan ntareneljännekseen, joskus jokaiseenkin.
Syynä v:een tällaisissa tapauksissa on veren
liiallinen tunkeutuminen maitorauhasen
suonistoon; tällöin näet hiussuonten seinämät saattavat
riikkoontua ja veri täten päästä sekaantumaan
maitoon. Utare on tällöin tav. paisunut, jonkun
verran tavallista kuumempi ehkä hiukan helläkin,
mutta sairaaloisia muutoksia siinä ei tavata, eikä
eläimen yleinen hyvinvointi ole liioin
häiriytynyt. Tav. vika jonkun ajan kuluttua itsestäänkin
paranee; kumminkin on utaretta lypsettäessä,
jota ei muuten olisi toimitettava kahta kertaa
useammin päivässä, käsiteltävä mahdollisimman
hel’ävaroen. Verensekainen maito ei ole
terveydelle vaarallista, mutta vastenmielisen makunsa
takia on se kumminkin ihmisravinnoksi
kelpaamatonta. Patologisen 1. sairaaloisen v:n voivat
aiheuttaa haavat vedintiehyeissä tai
maitokam-miossa, samoin erilaiset utaretulehdukset.
Tällöin on tietysti utareessa huomattavissa
vastaavanlaisia sairaa’oisia muutoksia, ja hoito on
niiden mukainen, ks. Utaretulehdus. E. M-i.
Verenmuodostajat, ne ravintoaineet ja ruuat,
mitkä tarkoituksenmukaisia munanvalkuaisaineita
sisältävinä ennen muita edistävät veren
muodostumista; tällaisiksi katsotaan: liha, kananmuna,
maito ynnä muut helposti sulavat ravintoaineet.
— Hakusanalla voidaan myös ymmärtäij niitä
elimiä ruumiissa, jotka muodostavat verta
(tarkemmin verisoluja). Niitä ovat sikiöaikana kel
tuaispussi, suonikalvo (chorion), maksa, perna,
imurauhaset ja luuydin, sikiökauden jälkeen
perna, imurauhaset ja punainen luuydin.
Verenmyrkytys" on yleiskielessä nimityk
senä muutamille vaikeille taudintiloille, joissa
tavalla taikka toisella bakteereja synnyttäviä
aineksia joutuu ruumiin nesteisiin aikaansaaden
yleisen ankaran kuumeen seuraaman
,,bakteeri-myrkytyksen". Erotetaan p y e m i a, jossa
alkuperäisestä stafylokokkien tai streptokokkien
aikaansaamasta pesäkkeestä näitä bakteereja
tunkeutuu veren kiertokulkuun, päästen sitä tietii
leviämään jonnekin muualle ruumiin kudoksiin,
joissa sitten syntyy uusia märkäpesiä; ja
septi-k e m i a, tav. nopeasti kuolemaan vievä tauti,
jossa samantapaiset ilmiöt esiintyvät, mutta
sillä erotuksella, ettei näkyviä märkäpesiä
ollenkaan muodostu. Näitten kahden taudinmuodon
välillä on vielä kolmas, n. s. s e p t i k o-p y e m i a.
Enimmäkseen saavat tällaiset taudinilmiöt
alkunsa jostakin haavasta tai ihon vioittumasta,
johon on joutunut vastaavaa tartuntaa. V. on
sangen tarttuva, joten täytyy olla kovin
varovainen tällaista potilasta käsitellessä, ettei saisi
tartuntaa tilapäiseen naarmuun t. m. s:eeu.
.1/. O-li.
Veren oksentaminen ks. Hsematemesi s.
vrt. myöskin Verenvuoto.
Verenpaine, paine, jonka alaisena veri
sydämessä ja suonistossa kulloinkin on. Tämä paine
011 varsinkin suuri, paitsi itse sydämessä,
myöskin valtimoissa, mikä huomataan m. m. siitä, että
haavan puhkaistessa valtimonseinän, veri siitä
suihkuaa voimalla esiin. Laskimohaavasta veri
sen sijaan valuu paljon hiljemmin. vrt.
Verenvuoto ja Vert a-a settavat aineet.
M. 0-B.
Verenpuna = hemoglobiini (ks. t. ja Veri).
Verenpysähtyminen (stasis) esiintyy
verenkierron häiriintyessä niin, ettei veri pääse
suonissa eteenpäin kulkeutumaan tai että sen
kiertoliike ainakin on suuresti vaikeutunut.
Tällaisissa tiloissa kysymyksenalaiset kudokset ovat
turvoksissa niissä kulkevien verisuonien ollessa
laajentuneet ja veren vahvasti täyttämät.
M. 0-B.
Verensekainen maito ks. Verenlypsäm
i-n e n.
Werenskiold, Erik Theodor (s. 1855),
norj. taidemaalari, opiskeli aluksi vv. 1877-80
Miinehenissä ja tutustuttuaan siellä eräässä
näyttelyssä 1879 ranskalaiseen impressionismiin
v:sta 1881 Pariisissa, kunnes hän 1883 asettui
vakinaisesti Norjaan. Jo ulkomailla
opiskellessaan hän suoritti huomattavan suurtyön:
kuvituksen Asbjörnsenin ja Moen julkaisemiin
norjalaisiin kansansatuihin. Myöhemminkin hän
jatkoi työtä tällä alalla, laatien yhdessä Halfdan
Egeditiksen kanssa erinomaisen ansiokkaat tja
luonteenomaiset kuvat Snorre Sttirlasonin
ku-| ningassatuihin sekä myöhemmin yksinään Jonas
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
