Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wesergebirge ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1021
Wesergebirge — Vesi
1022
kelpoisia lisäjokia: oik. Aller, Wiiimiie, Lune ja
Geeste, vasemm. Aue ja Hunte, kaikki
tasanko-jokia. — W. on tärkeä liikennetie, ollen
kulkukelpoinen 5 m syvässä käyville laivoille
Bremeniin saakka sekä 350 tonnin kantoisille aina
alkukohtaansa saakka. Bremenin ohi kulki 1900
2,190 laivaa, jotka kuljettivat vastavirtaa
194,000 ton., myötävirtaa 299,000 ton. tavaroita
(puutavaroita, kiveä, sementtiä y. m.).
W:n vesistön liikekelpoista aluetta on
kanavilla laajennettu : Elben suuhun yhdistää sen
Oste-Hamme kanava, Emsiin Ems-Hunte kanava;
v. 1915 valmistunut Mittellandkanal yhdistää
\V:n Mindeuin kohdalla Reiniin. — Ennen
haittasivat W:n laivaliikettä monet tullimaksut,
joita kannettiin sen varrella. Nämä hävisivät
kokonaan vasta kun Hessen ja Hannover 1866
joutuivat Preussille. Seurauksiltaan tärkeä W:n
kaupalle oli myös Bremenin ja Preussin välinen
tullisopimus v:lta 1888. K-o H-n.
Wesergebirge [vczargebirga] (Wcserbergland,
U’eserlerrasse), Weserin latvapuolta ympäröivien
harjanteiden ja ylänköjen yhteisnimitys
Miin-denin ja Mindenin välissä. Idässä erottaa W:n
Leinon laakso Harzista, etelässä liittyy se
välittömästi Hessenin vuorimaahan ja lounaassa Reinin
liuskevuoriin, luoteessa jatkuu sitä
Teutoburger-vvaldina ja Ibbenbiireninä Emsin lähistöön.
W:n enimmäkseen kaakosta luoteeseen kulkevat
harjanteet, jotka ovat rakentuneet
kivihiilikau-den ja myöhempien aikojen kerrostumista,
kohoavat ylimmissä kohdissaan 500 m:n tienoille
yi. merenp. ja muodostavat Mindenin yläpuolella
kuuluisan Porta Westfalican (ks. t.), jonka kautta
YVeser virtaa vuoristosta Poli jois-Saksan alangolle.
[Kettler, „Die W." (1905).] J. G. G-ö.
Vesi, alkuaineiden vedyn ja hapen kemiallinen
yhdistys, vety monoksi di, HoO. (Sisältää
11,1»% vetyä ja 88,si % happea. Sekoitus 2,oin
paino-osasta (2 tilavuusosaa, 2 atomia) vetyä ja
16 paino-osasta (1 tilavuusosa, 1 atomi) happea
palaa sytytettynä täydelleen v:ksi (ks. R ä j ä
h-d y sk aa su). Tällöin vapautuu suuri määrä
energiaa lämpönä; kun 18,oio g eli 1 g-molekyli
v :tä syntyy, kehittyy 69,000 grammakaloria
lämpöä. V:tä syntyy myös kaikkien
vedynpitois-ten aineiden, niinpä useimpien orgaanisten
aineiden palaessa tai lahotessa, eläinruumiissa
hengitystoiminnan tuloksena sekä monissa muissa
kemiallisissa reaktsioneissa.
V:n merkitys mitä tärkeimpäin
luonnontapah-tumain välittäjänä on aivan perustavaa laatua.
Maapallomme nykyinen keliitystila on suureksi
osaksi tulos vrn määrästä ja ominaisuuksista. V.
täyttää syvennykset maapallon pinnassa, puroina
ja virtoina se kovertaa uomansa kovimpiinkin
kallioihin ja korkeimpiinkin vuoriin, alentaen ja
tasoittaen ne aikain kuluessa. Samoin v. on yksi
elämän perusehdoista; ilman sitä ei mitään
elämää maapallolla voi ajatella. Molemmat toisiaan
täydentävät elämänmuodot, kasvi- ja
eläinkunnan elämä, ovat kehittyneet sen varassa. Vrstä,
hiilidioksidista ja osaksi typestä rakentuu
kasveissa auringon säteilyenergian avulla orgaaninen
aines, joka sitten ylläpitää eläinten elämää. Paitsi"
kemiallisesti käyttämäänsä vrtä sisältävät kasvit
vielä v rtä semmoisenansa enemmän kuin puolet
painostansa, samoin eläimet. V. liuottaa ja
kuljettaa kasvien tarvitsemat aineet maasta kasveihin.
Eläinten ruuansulatus voi tapahtua vain vrn
välityksellä. (,,Corpora non agunt nisi soluta",
s. o. aineet vaikuttavat toisiinsa vain liuoksessa.)
Vrtä pidettiin kauan alkuaineena. Tliales (n.
600 e. Kr.) väitti kaikkien muiden aineiden
muodostuneen vrstä. Aristoteles asetti sen rinnal’e
vielä kolme muuta perusainetta: maan, ilman ja
tulen. Vasta 1700-luvun lopulla osoitti
Cavendish sitä muodostuvan vedyn palaessa, ja
Lavoi-sier, Gay-Lussac ja Alexander von Humboldt
selittivät tarkalleen sen kokoomuksen.
Kemiallisesti puhdas v. on hajutonta ja
mautonta. (Pitemmälti nautittuna se vaikuttaa
myr-kyllisesti; jollei nim. juomavesi sisällä
tarpeellista määrää suoloja, turpoavat ja turmeltuvat
ruumiin solut osmoosin (ks. t.)
vaikutuksesta.) Vahvoina kerroksina (5-10 m) on vrllä
syvänsininen väri. Lämpöä ja varsinkin sähköä
se johtaa hyvin huonosti. Pienellä
happolisävk-sellä johtavaksi tehdyn vrn hajoittaa sähkövirta
alkuaineisiinsa, kahdeksi volymiksi vety- ja
yhdeksi volymiksi happikaasua. Tavallisessa
lämmössä v. on tuiki pienessä määrässä
dissosioi-tunut vety- (H") ja hydroksyli (OH’) ioneiksi,
ja vaikuttaa senvuoksi useihin yhdistyksiin
hajoittavasti (lts. Hydrolyysi). N. *1000°
kuumuudessa on vrn dissosiatsioni huomattava.
3000° rssa v. on täydelleen hajaantunut vedyksi ja
hapeksi. Tällöin ottavat vety ja happi takaisin
sen energian lämmön muodossa, jonka ne
menettivät yhtyessänsä. Alkalimetallit hajoittavat vrn
jo tavallisessa lämmössä, eräät toiset, esim. rauta,
kuumennettaessa; tällöin vety vapautuu kaasun
muodossa. Moniin metallioksideihin v. yhtyy,
lämpöä kehittäen, hydroksideiksi 1. emäksiksi. Vrn
huomattavin ominaisuus on sen suuri kyky
liuottaa mitä erilaisimpia yhdistyksiä, kaasuja, nesteitä
ja kiinteitä aineita. Tätäkin tapahtumaa seuraa
tav. joko lämmön kehitys tai sitoutuminen. Kun
ainetta on liuennut niin paljon, kuin vallitsevassa
lämpötilassa on mahdollista, on liuos kyllästetty.
Jos tällöin vettä haihtuu tai lämpötila muuttuu
määrättyyn suuntaan, kiteytyvät useat
yhdistykset liittäen samalla vettä itseensä (ks.
Kidevesi).
V. on valittu monien fysikaalisten ja
teknillisten mittayksikköjen perustaksi. Lämpötilaa
ilmaistaessa merkitsee tieteellisessä 1. Celsiuksen
asteikossa 0° v rn jäätymispistettä, 100° sen
kiehumispistettä tavallisessa ilmanpaineessa, 760 mm.
Koska nesteen kiehumispiste on se lämpöaste,
jossa sen höyryjännitys on sama kuin vallitseva
paine, on vrn kiehumispiste alemmassa paineessa
alempi ja päinvastoin (ks. Kiehuminen).
Vrn jäätymispisteeseen vaikuttaa paineen
muuttuminen perin vähän ja toiseen suuntaan kuin
kiehumispisteeseen. — 1 cm3 kokoisen v.-määrän
paino 4° rssa sanotaan 1 grammaksi; 1 dm3 eli
1 litra painaa 1 kilon. Suhdeluvulla 1 merkitään
vrn ominaispainoa (ks. t.) ja sen
ominaislämpöä (ks. t. ja Kalori).
Tärkeä on vrn tilavuuden muuttuminen eri
lämpötiloissa. Ollessaan 4° lämmintä se on
tiheimmillään, siis raskainta; lämpötilan noustessa tai
laskiessa se laajenee, tullen siis keveämmäksi. 1
gramman volymi eri lämpötiloissa on: 0° :ssa
l,ooou cm3, 4° :ssa l,ooooo cm3, 20°:ssa 1,00170 cm3,
100°:ssa 1 .04185 (Depretz). Vesihöyryksi
muuttuneena sen tilavuus 011 100° :ssa n. 1,700 cm3. Vesi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
