Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vesiparannuslaitos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1059
Vesipolo—Vesiraken n usoppi
1000
tanut v. m. k.-töitä keskimäärin vuosittain
seuraavasti (tasaisissa tuhansissa markoissa) :
1893-98 .............. 194,000 mk.
1899-03 .............. 578,000 „
1904-08 .............. 556,000 „
1909-13 .............. 805,00D „
1914-16 .............. 510,000 „
Näillä varoilla ojitus- ja viljelysmain! oli isiksi
voitettujen maa-alojen suuruus voidaan arvioida
— tilastoa siitä ei toistaiseksi vielä ole —
vuosittain n. 1,300-5,000 ha:ksi eli ajanjaksona
1893-1916 n. 50,000 ha:ksi. Tästä alasta on
kuitenkin ainoastaan osa, ehkä pienempi osa, arvioi
tava joutuneen jo viljellyksi. Suomen soitten
pinta-alasta on mainittu ala noin 1/2 %.
I. A. S-H.
Vesipolo 1. vesipallo, ks. Uinti.
Vesipuolalaiset ks. W a s s e r p o 1 a k e n.
Vesipuskin ks. Jarru, Hydraulinen
jarru, I 1 m a p u s k u r i, vrt. Puskin,
M o n t g o 1 f i e r’n vesipuskuri, lisäksi
A m p u m a-a s e e t (palsta 363) sekä
Rautatie (palsta 1611).
Vesipuskuri (saks. Hydraulischer Widder 1.
Stossheber, ruots. Alcvapult 1. hydrauli»l >idur),
vedennostolaitos, ks. M o n t g o 1 f i e r’n
vesipuskuri.
Vesipyörä ks. Vesi ratas.
Vesipälikinä (T rapa natans),
Oenotlieracea;-beimoon kuuluva 1-vuotinen vesikasvi, jolla on
pitkä, myöhemmin
lehdetön ja juurekas
vedenalainen varsi ja
vedenpinnassa runsaslehtinen
lehti ruusuke, jonka lehdet
ovat neliömäisen puikeita;
lehtiruodit ovat
pullistuneita, ilmanpitoisia.
Kukat ovat (lienet, valkeat,
sijaiten lehtiruusukkeen
lehtien hangoissa. Hedelmä
on kookkaan pähkinän
kokoinen, ^siemeninen luumarja, jossa on ohut,
kuivahko liha; hedelmän kypsyessä kehittyvät
verholehdet (4 t. vain 2) paksuiksi
sarvi-maisiksi lisäkkeiksi, joiden muoto
suuresti vaihtelee. V. kasvaa lauhkeissa
ja lämpimissä osissa Eurooppaa, samoin
paikoitellen Aasiassa ja Afrikassa;
pohjoisin nykyinen kasvupaikka on
Skä-nessa Immeljärvessä. Varemmin v. on
kasvanut pohjoisempanakin, m. m. meillä
Etelä-Suomessa (ks. Suomi, palsta 525), missä sen
lukuisia subfossiilisia pähkinälöytöjä yleensä
pidetään yhtenä parhaimmista todisteista siitii.
että ilmasto on meillä aikaisemmin ollut
huomattavasti lämpimämpää kuin nykyään. V:n
tärk-kelysrikkaita hedelmiä syödään raakoina t.
keitettyinä; ne muistuttavat maultaan kastanjan
hedelmiä. Paikoitellen v:ää viljelläänkin
hedelmien vuoksi. K. L.
Vesipää ks. H y d r o c e f a 1 u s.
Vesipääskynen CPhalaropus), kurppien
heimoon kuuluva kahlaajasuku. Etuvarpaita
reunustaa liuskoittunut uimaräpylä, yhdistäen ne
tyvestä toisiinsa. Nilkat sivuilta litistyneet,
niiden takareuna hammaslaitainen. V:t pesivät
pohjoisen pallonpuoliskon kylmissä osissa. Sukuun
kuuluu kaksi lajia. K a i t a n o k k a-v. (Ph. loba-
tus) tunnetaan
kärkeen-päin tasaisesti
kapenevasta nokastaan ja
uima-räpylää vailla olevasta
takavarpaastaan.
Kesä-puvussa on kaulan yläosa
edestä valkea, kaulan
kupeet ruskeanpunaiset,
mustanharmaassa selässä
ruskeankeltaisia pitkittäis-juovia; juova siivissä ja
ruumis alta valkea. Pituus 17-20 cm. Suo
messa se pesii Lapissa, muutamin paikoin
Pohjanlahden rannikolla ja on lisäksi tavattu
pesivänä Suomenlalidessa, Tytärsaarella. Asuu
vetisten soiden, jokien, lampien ja meren
rannoilla. Uipi usein ja keveästi, mutta ei sukella.
Syö hyönteisiä ja pieniä nilviäisiä. Pesä
mättäässä tai maakolossa heinikon suojassa.
Pää-rynänmuotoiset munat, luvultaan 4, vaaleanrus
keat, musta- ja ruskeatäpläiset. Heti kun munat
ovat munitut, mikä tapahtuu kesäkuun lopussa,
poistuu naaras pesimäseudulta, heittäen
hauto-misen ja poikasten hoidon koiraan huoleksi, ja
kerääntyy toisten naarasten kanssa parviin,
kuljeksien huoletonna ympäri ja palaten pian
takaisin etelään. Luonteeltaan v. on erittäin kesy ja
hiljainen. L e v e ä n o k k a-v : n (Ph. fuUcartus)
erottaa parhaiten edellisestä kärkeenpäin
levenevästä nokasta a räpyläliuskalla varustetusta
takavarpaasta. Sei: pesimisalue on kaukana
Pohjoisen jäämeren saarilla ja rannoilla.
Muuttomatkoillaan se on tavattu monin paikoin paljon
etelämpänä sekä Vanhassa ettii Uudessa
maailmassa, aina Itä-Intiassa, Välimerellä ja
Kaliforniassa saakka. Suomessakin se on tavattu 3 eri
kertaa. E. M-o.
Vesipäästäinen ks. Päästäiset.
Vesipöhö (a,dema), vesitauti (ks. H y d
r-ops), v. aivoissa ks. Hydrocefalus.
Vesipöhöttymä, eläinl., kudosnesteiden
sellainen liiallinen kerääntyminen kudoksiin ja
imusuonistoon, josta huomattava turpoaminen on
seurauksena. Syynä v:n syntymiseen voillaan
ensiksi pitää se’laisiä sairaaloisia tiloja
elimistössä, jotka hidastuttaen verenkiertoa
aiheuttavat veren liiallisen pakkautumisen jonkun
ruumiinosan laskimoihin. Tällöin nim. verenpaine
suonistossa suuresti kohoaa ja ohkaiset
hiussuonten seinämät alkavat läpäistä tavallista
suuremmassa määrässä verivettä, joka puolestaan
kudoksiin kerääntyneenä aiheuttaa v:n. Tällai
sista sairauksista mainittakoon: tulpat
laskimoissa, sydänviat, keuhkojentaudit, maksataudit
j. n. e. Sitäpaitsi voivat muutamien
tarttuvia-tauteja aiheuttavien bakteerien kehittämät myr
kyt 1. toksiinit vereen joutuessaan siinä määrin
vahingoittaa hiussuonten seinämiä, että verivettä
runsaammin kuin normaalioloissa saattaa tihkua
kudoksiin. Myöskin eräänlaiset kemialliset aineet
ja hyönteisten myrkyt voivat viimemainitulla
tavalla olla syynä v:n syntymiseen. E. M-i.
Vesirakennusoppi, tekniikan haara, joka
tieteellisesti ja käytännöllisesti käsittelee:
vesistöjen alkujuurta ja ominaisuuksia; vesistöjen
uoman suojaamista ja säännöstelyä; vesistöjä
ympäröivien alueiden kuivattamista ja
kastelemista; laivaväyliä ja niissä olevia rakenteita,
kuten kanavia, sulkuja, satamia, aallonmurtajia.
Vesipähkmä.
[-Vesi-pähkinän-]
{+Vesi-
pähkinän+}
hedelmä.
Vesipääskynen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
