Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Veturi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1111
Veturinkuljettaja—Vetysuperoksidi
1112
n. 15-36 ton. Vertauksen vuoksi mainittakoon,
että kuvassa 26 esitetty amer. „Mallet"-v. painaa
185 ton.; onpa siellä jo yli 300:kin ton.
painavia v:ita. — Meillä paraillaan konstruoidaan
tankki-v:ia, joka tulee painamaan n. 84 ton.
Akselipainoksi vetopyöräakseleille tulee siinä
16 ton., joka suuresti ylittää tähän asti
sallitun suurimman akselikuormituksen: keveillä
radoilla 8,5 ton., raskailla radoilla 12 ton.
(H8-sarjan v reissä se on 12,2 ton., K3:n lähes
13 ton. sekä K4:n ehkä jonkun verran yli
13 ton.K Yleensä saa tavarajuna-v :11a olla
jonkun verran suurempi akselipaino kuin
nopeammin kulkevalla pikajuna-v :11a. 16 tonnin
akselipaino tullee kai kuitenkin kauan pysymään
meillä ylimpänä rajana, vaikkapa niitä varten
täytyykin rata erikseen varustaa nykyisten
30 kg:n kiskojen asemesta 41 kg 1 m:iä kohti
painavilla kiskoilla. Ameriikassa kyllä sallitaan
radalle paljoa suurempi kuormitus, mutta
Euroopassa 011 tässä suhteessa yleensä oltu
varovampia. Sitäpaitsi vaatisi v:ien ylenmääräinen
akselipaino ja siis myös vetovoiman lisääminen
aivan erikoisen vahvoja vaunujen vetolaitoksia.
V:iemme nopeus (edullisin nopeus H8-v:eilla
= 86 km/t.) on myöskin meidän oloihimme
nähden katsottava riittäväksi. Ainakaan toistaiseksi
ei radoillamme ole sallittu kulkea suuremmalla
nopeudella kuin 80 km/t. E. E. S.
Veturinkuljettaja, veturin koneenkäyttäjä,
jonka tehtävänä 011 junan kuljettaminen ja joka
on vastuussa veturin hoidosta yleensä. Hänen
tulee tuntea tarkasti veturin rakenne ja olla
luotettava, nopeakäsityksinen, neuvokas ja tyyni
sekä tuntea hyvin se rataosa, jolla hän on
toimessa. Kelpoisuusvaatimukset: 2 vuoden
työskentely konepajassa, 1 vuoden lämmittäjänä-olo,
kansakoulun ja veturinkuljettajan tutkinto.
Lisäksi tulee hänellä olla virheetön kuulo-,
näköjä väriaisti. V. H.
Veturinkääntölava ks. Kääntöpöytä.
Veturinnostopukki on n. 2,6 m korkea,
raudasta (joskus myös puusta) tehty pysty pukki,
jossa pystysuoraa ruuvia pitkin kulkeva,
kääntymästä estetty, ohjattu mutteri kannattaa
nosto-palkin toista päätä. Ruuvia pyöritetään kahdella
kammella, jotka ruuvipyörä- ja
hammaspyörä-taikka kahdella hammaspyörävälityksellä
hidastuttaen vaikuttavat ruuviin. Nostopukkeja
esiintyy käytännössä tavallisesti 4, joiden yhteinen
nostokyky on noin 40-50 tonnia. E. E. S.
Veturitalli (ks. Rautatie, palsta 1611),
ympyrän kaaren muotoon taivutettu rakennus,
joka on, riippuen sen pituudesta, jaettu 2:een tai
useampaan osastoon. Ympyrän keskipisteessä on
kääntöpöytä (ks. t.), jolla veturi voidaan ohjata
mihin tallin osastoon tahansa. Kunkin
veturi-tilan kohdalla on kiskojen välissä n. 1 m syvä
ja veturin pituinen kanava, joka helpottaa
veturin alla liikkumista (puhdistus- ja
korjaustar-koituksissa). V:n yhteydessä on vesitorni sekä
tavallisesti tarveainevarasto, usein myöskin joku
huone miehistöä varten. — Käytetään myöskin
suoraseinäisiä v :eja, joihin veturit johdetaan
joko vaihteilla tai työntöpöydällä. E. E. S.
Veturivarikko, lyhyesti vain varikko,
sijaitsee ratojen risteys- ja päätekohdissa sekä
tavallisesti muilla radan varrella olevilla
kau-punkiasemilla. Siellä on veturien ja niiden mie-
histön kotipaikka sekä varasto ja pienempi
korjauspaja vetureita varten. Varikkoa hoitaa
vari-konpäällikkö (I- tai II-luokan). E. E. S.
Vety (lat. liydrogenium < kreik. hydör = vesi,
gennän = synnyttää), kaasumainen alkuaine.
Kem. merkki H. At.-p. l,ooe. Sen havaitsi jo
Paracelsus 1600-luvulla. Cavendish keksi sen 1766
erityiseksi kaasulajiksi. Samoin Priestley 1781.
Cavendish ja Lavoisier osoittivat, että v:n
palaessa muodostuu vettä. V :yä on vapaana
muutamien tulivuorien kaasuissa, vähän ilmassa
(1 : 30,000 tilavuusosaa), Stassfurtin
suolakaivoksissa, meteoriiteissa, suuria määriä auringon
atmosfäärissä ja kiintotähdissä. Sitä muodostuu
elimellisten aineiden hajaantuessa, sitä on esim.
suolikaasuissa, valokaasussa y. m. Kemiallisesti
sidottuna on sitä vedessä (11,js %) ja useimmissa
elimellisissä aineissa, hapoissa y. m. Sitä voidaan
valmistaa vettä elektrolysoimalla tai
käsittelemällä vettä erinäisillä metalleilla, esim.
kaliumilla tai natriumilla. Sitä muodostuu vesihöyryä
johdettaessa kuuman raudan tai koksin yhteyteen.
Mukavasti valmistetaan v:yä rikkihaposta ja
sinkistä. Yleensä muodostuu v :yä happojen
vaikuttaessa metalleihin. Puhdas v. on mauton, hajuton
ja väritön kaasu. Se on kevein kaikista
tunnetuista aineista. Sen om.-p. (ilmaan verrattuna)
on 0,0695. Litra v:yä painaa normaalitilassa
0,os99 g. Sitä käytetään keveytensä vuoksi
ilmapalloja täytettäessä. Veteen se ei paljoa liukene.
Jäähdyttämällä v:yä alle sen kriitillisen
lämpötilan, — 238° C, ja käyttämällä n. 20 ilmakehän
painetta se voidaan saada värittömäksi
juoksevaksi nesteeksi (kiehumap. —253° C), jopa
kiin-teäksikin (sulamisp. —259° C). Molekyliensä
pienuuden takia v. diffundeeraa helposti
huokoisten aineiden läpi. Muutamat metallit, etenkin
palladiumi, imevät itseensä sitä suuret määrät
(I20°:ssa C 900 kertaa volymimääränsä).
Tavallisissa oloissa on v. jotenkin tehoton alkuaine.
Fluoriin se yhtyy tavallisessakin lämmössä.
Kuumennettaessa tai katalysaattorien läsnäollessa se
yhtyy helposti useiden aineiden kanssa. Happeen
se yhtyy palaen kuumalla liekillä vedeksi. Hapen
kanssa se muodostaa toisenkin yhdistyksen,
vety-superoksidin (ks. t.). Metallit, etenkin
alkalimetal-1 it, muodostavat sen kanssa hydridejä.
Kemialliselta luonteeltaan v. on voimakkaasti pelkistävä.
Se yhtyy etenkin lämmitettäessä metallioksidien
happeen, pelkistäen näin metallit esille.
Hopea-kloridista se erottaa hopean, yhtyen klooriin.
Kemiallisissa yhdistyksissä v. on yksiarvoinen.
Sitä käytetään kem. synteeseissä ja tekniikassa
pelkistysaineena, ilmapallojen täyttämiseen,
räjäh-dyskaasun (ks. t.) valmistamiseen, valaistus- ja
lämmitystarkoituksiin (valokaasussa) y. m.
S. S.
Vetydioksidi ks. Vetysuperoksidi.
Vetyhapot ks. H a p o t.
Vetyperoksidi ks. Vetysuperoksidi.
Vetysulfidi ks. Rikkivety.
Vetysuperoksidi 1. vetyperoksidi 1.
vetydioksidi, vedyn ja hapen kem.
yhdistys, ’U2O2. Sen keksi Tli4nard 1818 tutkiessaan
happojen vaikutusta bariumperoksidiin. Sitä
muodostuu useissa hapettumisissa; ilmassakin on
sitä hieman. V:ia voidaan valmistaa kaliumin,
natriumin, strontiumin y. m. superoksideista
miedoilla hapoilla. Uusin tapa on elektrolyyttinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
