Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vico ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1133
Vico—Victoria
1134
liikkeenä. Sitten tuli’ ankara vainon aika,
jolloin Canterburyn arkkipiispa Arundel toi
Englantiin inkvisitsionin (1401) ja kielsi
kansankieliset raamatunkäännökset sekä vapaan
saarnatoi-minnan. John Oklcastlen teloituksen jälkeen
(1417) tungettiin ,,lollardien" liike pois ylemmistä
piireistä, mutta jatkui salassa alhaison
lahko-liikkeenä, hiljaisena raamatunlukijain seurana;
vaikka se sellaisenakin vähitellen laimeni, säilyi
kuitenkin sen jälkivaikutuksena Englannin
kanaan pohjakerroksissa syvälle juurtunut
pappis-vastainen mieliala, joka sittemmin
uskonpuhdistuksen ja puritanismin aikana osoitti
merkityksensä. Täydellä syyllä pitävät Englannin
eri-uskolaiset (vapaakirkolliset) W:iä henkisenä
isänään. „Uskonpuhdistuksen edelläkävijä" on W.
opissaan ja toiminnassaan suuremmassa määrässä
kuin kukaan muu keskiajan kirkollisista
vas-tustusmiehistä, vaikkei hänkään saavuta Lutherin
periaatteellista selvyyttä ja uskonnollisen
käsityksen syvimpiä ajatuksia. Enemmän kuin
Lutherille on W:n ajatussuunta muutoin sukua
Calvinille ja hänen reformeeratulle
kristillisyydelleen, jonka kanssa sillä on yhteistä lakimainen
raamatullisuus. [W:n teokset on julkaissut
„W.-society" v:sta 1883, 40 nidosta; valikoiman
„Seleet english vvorks" Th. Arnold 1869-71;
G. Lechler, „J. von W. und die Vorgeschichte
der Reformation", I II (1873) ; R. Buddensieg,
„J. W." (1885); J. Gairdner, „Lollardy and the
reformation in England" I (1911); J. Loserth
Herzog-Hauckin Realieneyklopediassa art. [-„Wie-lif".]-] {+„Wie-
lif".]+} ’ J. G.
Vico, Giovanni Battista (1668-1744),
it. historian- ja oikeusfilosofi, synt. Napoli’ssa,
tuli 1697 retoriikan professoriksi sikäläiseen
yliopistoon (joka asema lei kumminkaan turvannut
häntä köyhyyttä ja puutetta vastaan), 1734
Napoli’n kuningaskunnan historioitsijaksi. V:n
pääteos, ,,Principj di una scienza nuova" j. n. e.
(„Peruspiirteet uuteen tieteeseen kansojen
luonteesta", 1725, 2:nen uudist. lait. 1730) on
merkillinen ja originaalinen yritys historianfilosofisen
ia kansainpsykologisen oppijärjestelmän
rakentamiseksi. Se sisältää syviä ja nerokkaita
ajatuksia, jos kohta myöskin paljon hämärää ja
sekavaa, paljon eriskummallisuuksia ja mielivaltaisia
haaveita. V. on sitäpaitsi julkaissut latinaksi
useita teoksia, m. m. „De uno universi juris
principio et fine uno" (1720). [Werner, „G. V.
als Philosoph und gelehrter Forscher" (1879) ;
Fliut, „V." (1884, kokoelmassa „Philosophical
classics"); Klemm, „V. als Geschichtsphilosoph
und Völkerpsycholog" (1906).] A. Gr.
Vicomte [vikö’t] (ransk., < lat. vice, ks. t.,
ja cö-mes ~ kreivi; it. viscont, engl. viscount), oik.
„varakreivi"; kreivin ja vapaaherran arvon
välillä oleva aatelisarvo. — Vicomtesse
[•te’s], vicomten puoliso.
Victor, oik. Claude Victor Perrin
(1764-1841), Bellunon herttua, ransk. sotilas;
yleni nopeasti vallankumouksen sodissa: 1793
brigadikenraaliksi, 1797 divisioonakenraaliksi;
oli 1805-06 lähettiläänä Kööpenhaminassa; tuli
Friedlaudin taistelussa 1807 marsalkaksi ja otti
sitten kunniakkaasti osaa Espanjan sotaan,
Venäjän retkeen 1812 ja Napoleonin viimeisiin
taisteluihin. Satapäiväisen keisarivallan aikana V.
pysyi uskollisena Bourboneille ja nimitettiin pian
sen jälkeen pääriksi. Sittemmin V. oli jonkun
aikaa sotaministerinä 1821 ja myöhemmin
lähettiläänä Wienissä. J. F.
Victor (S e x t u s) Aurelius, room.
historioitsija, kotoisin Afrikasta, toimitti n. v. 360
j. Kr. summittaisen esityksen Rooman keisareista
(,,Cajsares") aina Konstantinus Suureen saakka.
Tähän teokseen on myöhemmin yhdistetty toisten
tekemiä esityksiä Rooman liistoyasta (,,Origo
gen-tis Roman»", „De viris illustribus" y. m.).
Julkaissut m. m. Piclilmayr (1911). K. J. II.
Victoria f-ö’-] (lat.), voitto, olennoitu voitto,
voiton jumalatar, ks. Nike.
Victoria, kuningatar, ks. Viktoria I
Aleksandrina.
Victoria. 1. Valtio Austraalian
liittovaltiossa, mantereen kaakkoisosassa, rajoittuu
pohjoisessa ja koillisessa Uuteen Etelä-Walesiin
(rajana Murray-joki), lännessä Etelä-Austraaliaan,
etelässä Intian valtamereen ja Bassin salmeen;
229,100 km2, 1,315,551 as. (1911), 5,7 km2:ll.:i
(Austraalian tiheimmin asuttu valtio). —
Pinnanmuodostukseen ja korkeussuhteisiin nähden
V:n voi jakaa kahteen osaan: etelä- ja itäosan
täyttävät poimuvuoret, luoteisosa taas on
200-500 m korkeata kumpualuetta, jossa aro- ja
erämaanluonto on vallitseva. Itäosan
vuoriharjan-teet muodostavat osan Austraalian alpeista, jotka
Mount Gogongissa saavuttavat 1,984 m korkeuden,
ja Dividing Range nimisinä mataloituen
jatkuvat länteen päin (korkein huippu Mount Torbeck,
1,522 m yi. merenp.); uloinna lännessä vuoristo
jälleen kohoaa, saavuttaen The
Grampians-vuore&sa 1,167 m korkeuden. Vuoriston itä- ja
pohjoisosissa ovat paleozooiset muodostumat
vallalla. Lännessä on suuri alue nuorempia
eruptiivi-vuorilajeja; tässä osassa on lukuisia, hieman
luhistuneita tulivuorenkeiloja, jotka todistavat
vulkaanisen toiminnan verraten myöhäisenä
aikana lakanneen. Luoteinen kumpualue on
kokonaan tertiääristen kerrostumain muodostama. —
Vuoriseuduilta virtaa pohjoiseen lukuisia pieniä
jokia, joista kuitenkin vain harvat pääsevät
yhtymään suureen Murray-virtaan. Useimmat
päättyvät suolajärviin ja -soihin luoteisella kumpumaalla.
Suurin näistä järvistä on Lake Tyrrell.
Vuori-selänteistä eteläänpäin virtaavat joet ovat
niinikään kaikki vähäpätöisiä ja vain suupuolessaan
liikekelpoisia. Tärkein on Yarra yarra, joka
Melbourneen saakka on kuljettava. Eteläosan
järvistä on mainittava Corangamite, V:n suurin
järvi. — Rannikot ovat miltei kaikkialla jyrkkiä;
lännessä, Kap Ot\vayhin saakka, ne ovat
luokse-pääsemättömiä ja satamista köyhiä, mutta siitä
itään lahtirfkkaita, joten hyviä satamapaikkoja
on tarjolla; huomattavin lahti Port Philipp. —
Ilmastonsa puolesta V. kuuluu Austraalian
subtrooppiseen osaan. Valtion vaihtelevasta
pinnanmuodostuksesta johtuen on ilmasto kuitenkin
hyvin erilainen eri osissa. Rannikko- ja
vuoriseu-duissa vallitsee meri-ilmasto, kun sensijaan
luoteisessa luonteenomainen mannerilmasto on
vallalla. Vuotuinen keskilämpö -f 13 - + 17° C
(Mel-bournessä + 14,2°). Lämpöisin kuukausi on
tammikuu, jolloin Melbournessä keskilämpö -j- 20
Sademäärä Austraalian alpeilla 1,000-1,500 ram,
pohjoisena kumpualueella alle 500 mm. Lunta
sataa talvisin (heinäkuussa) ylimmillä
harjanteilla. — Kasvimaantieteellisessä suhteessa on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
