Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wijk ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1243
Wiklund—Wikner
1244
sipi (Tringoides),
ks. t., ja s u o k
u-lainen (Machetes),
ks. t. Viklan suvun
tuntomerkkeinä ovat
suippo, päätä pitempi
nokka, jonka reunat
ovat
sisäänkaartu-neet, keskivarvasta
(kynsineen) pitempi
nilkka ja pyrstön
kärkeen tai vielä
pitemmälle ulottuvat
siivet. Sierainkuurnat eivät ulotu nokan
puoliväliä pitemmälle. Asuvat soilla ja vesien
rannoilla. Ruokana hyönteiset, madot ja
nilviäiset. Pesä maassa tai myös
(harmaajalka-vikla) puussa, vanhoissa toisten lintujen pesissä.
Munia 4. Muuttolintuja. Kooltaan keskikokoisia.
— Maassamme on tavattu kaikkiaan 6 lajia,
5 niistä pesivänä. Punaisista koivistaan ja
valkeista kyynärsulistaan helposti tunnettava
p u n a j a 1 k a v i k 1 a (T. totanus) on etupäässä
merenrantalintu, mutta pesii sisävesienkin
lannoilla, varsinkin Lapissa. Pituus 27-29 cm.
Harvinainen, harmaakoipinen h a r m a a j a 1 k
a-vikla (T. ocliropus) on etupäässä eteläinen laji,
mutta on tavattu pesivänä aina Lapissa saakka.
Pituus 23,5-25,5 cm. Ääni helposti tunnettava
„titluii". Muut 3 viklalajia muodostavat Lapin
ja Pohjois-Suomen soiden linnuston pääasutuksen.
Mustanharmaa 32,5-34 cm pitkä mustavikla
(T. fuscus) käy jo Pohjois-Suomen pohjoisosissa
harvalukuiseksi. Sen ääni voimakas „tivi" on
helposti tunnettava. Pienin viklan suvusta on
liro (T. glareola), Lapin ja Pohjois-Suomen
yleisin kahlaaja. Sen pit. on 21-23 cm. Pesii
harvalukuisena Etelä-Suomessa saakka. Ääntää selvästi
ja nopeaan kerraten „liro-liro-liro".
Valkean-viklan (T. littoreus [glottis]) nokka on
ylöspäin käyrä, takaselkä valkea. Pesii
harvalukuisena Keski-Suomessakin. Lausuu voimakkaasti ja
nopeasti kerraten nimensä „viklo". E. M-o.
Wiklund, Karl Bernhard (s. 1868),
ruots. kielen- ja kansatieteentutkija.
Suoritettuaan ylioppilastutkinnon W. lähti
tunturilappa-laisten kieltä ja oloja tutkimaan eläen kaksi
vuotta lapinkodissa heidän elämäänsä. Takaisin
palattuaan hän 1894 suoritti filologian
lisensiaattitutkinnon, sai 1896 tohtorinarvon ja nimitettiin
sain. v. suom.-ugrilaisen kielitieteen dosentiksi
Upsalan yliopistoon. V:sta 1905 hän on ollut saman
aineen professorina. — W. on ensimäisiä, jotka
ovat sovittaneet uudemman kielitieteen
menetelmiä suom.-ugrilaisten kielten tutkimukseen.
V. 1890 hän julkaisi n. 4,500 hakusanaa
käsittävän luulajanlapin sanakirjan (,,Lu’e-lappisches
\vörterbuch") ja seur. v. saman murteen
historiallisen kieliopin („Laut- und formenlehre der
Lule-lappischen dialekte").
Tohtorinväitöskirjas-saan „Entwurf einer urlappischen lautlehre. I"
(1896) hän käsittelee kantalapin
kvantiteettisuhteita ja pääkorollisten vokaalien historiaa.
Käytännöllistä tarvetta varten W. julkaisi lapin
kielen oppikirjan („Lärobok i lapska spr&ket",
1901, 2:nen pain. 1915); se pitää erityisesti
silmällä luulajanlapin murretta ja siihen perustuvaa
uutta kirjakieltä, jonka luomisessa ja
vakiinnuttamisessa W:lla on ollut johtava asema aluksi
säännöstellessään sen oikeinkirjoitusta ja
kieliopillista kaavioimista, myöhemmin toimittaessaan
sillä oppikirjoja kouluopetusta varten ja useita
käännöksiä (uuden raamatunkäännöksen hän on
toimittanut yhdessä piispa O. A. Bergquistin ja
rovasti C. Bergin kanssa).—Lapin kielen
äännehistoriaa ja suom.-ugrilaista kielihistoriaa yleensä
W. on sittemmin käsitellyt lukuisissa
kirjoituksissa, joista useimmat ovat ilmestyneet ruots.
aikakauskirjassa „Le mond oriental", jonka
perustajiin ja toimittajiin hän itse kuuluu. Eräissä
vaikeasti ratkaistavissa kysymyksissä W. on
esittänyt mielenkiintoisia teorioja: hän on (samoin
kuin eräät toisetkin tutkijat) tahtonut todistaa,
että lappalaisilla, joskin he nykyään puhuvat
suomensukuista kieltä, on aikaisemmin ollut aivan
toinen, ei-suomalaisugrilainen kieli ja että he
ovat vasta myöhemmin omistaneet nykyisen
kielensä tultuaan kosketuksiin suomalaisten kanssa;
hänen esittämänsä teorian mukaan ovat suonien
kielen vanhimmat germaanilaiset lainasanat
paljoa varhemmin tulleet kieleen, kuin aikaisemmin
on luultu, periytyen germaanisen
äänteensiirtymi-sen takaiselta aja’ta, lähemmin määräten
pronssi-ja rautakauden rajamailta; vielä hän on
uudestaan, uudemman kielitieteen kannalta, ottanut
keskustelunalaiseksi kysymyksen, onko mitään
yhteenkuuluvaisuutta, ollut suom.-ugrilaisten ja
indoeurooppalaisten kie’ten välillä, ja hän on
taipuvainen vastaamaan tähän kysymykseen
myöntävästi. — W:n kielitieteellisiin töihin on liittynyt
tarkkoja tutkimuksia suom. ja lapp.
paikannimistön alalla. Nämä tutkimukset ovat samalla
johtaneet tärkeihin, lappalaisten asutushistoriaa
valaiseviin tuloksiin, joilla on ollut myöskin
huomattava käytännöllinen merkitys selvitettäessä
kysymystä Ruotsin lappalaisten oikeudesta pitää
poro-jaan laitumella Norjassa; porolaidunkomissioni
onkin suuressa määrin käyttänyt hänen
asiantuntemustaan hyväkseen, m. m. toimituttaessaau
hänellä ja J. K. Qvigstad’lla (ks. t.) laajan,
porolappalaisten muuttoja koskevan
asiakirjakokoelman (,,Dokument ang&ende flyltlapparna",
1909). Hän on toimittanut useita muitakin,
osittain tieteellisiä, osittain yleistajuisia julkaisuja
lappalaisten historian ja etnografian alalta.
Fr. Ä.
Wiklund [vik-J, Nils (1732-85), suom.
pappi ja herätyssaarnaaja. Toimiessaan pappina
Ruotsin Yli-Torniolla W. joutui yhdessä seura
kunnan kirkkoherran I. Grapen kanssa
syytteeseen epäjärjestystä aiheuttaneesta toiminnasta ja
tuomittiin vihdoin 1776 menettämään
papinvirkansa. Grape pääsi raskailla sakoilla. V. 1781
W. sai papinviran takaisin ja toimi sitten
Ala-Torniolla kuolemaansa asti. A. J. P-ä.
Wikner [vik-J, Carl Poutus (1837-88),
ruots. filosofi ja uskonnollinen kirjailija. W., joka
oli syntyisin talonpoikaisista vanhemmista
Dals-landin maakunnasta, joutui jo koulua käydessään
Gööteporissa siellä vallitsevan heränneisyyden
vaikutuksen alaiseksi. Päästyään Upsalan
yliopistoon hän alkoi opiskella filosofiaa ja
in.ios-tui Upsalassa siihen aikaan vallitsevaan
Boströmin järjestelmään, joka oli kokonaan
panteistisellä pohjalla. Hän luuli saavuttaneensa
kristinuskon ja filosofian täydellisen
sopusoinnun. V. 1863 W. tuli filosofian dosentiksi
yliopistoon, ja yleensä nähtiin hänessä Boströmin
Vikla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
