Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vionville ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1317
Vionville—Virala
1318
Vionville [viövi’1] ks. M a r s-1 a-T o ti r.
Viotti [-o-], Giovanni Battista
(1753-1824), it. viulutaituri ja -säveltäjä,
.uudenaikainen viulunsoiton isä". Sai 8-vuotiaana pienen
viulun isältään, joka oli seppä ammatiltaan ja
osasi torvea soittaa. Opetteli itsekseen niin taita
vaksi viulunsoittajaksi, että herätti erään
piispan huomiota ja sai tämän suosituksella nuoren
torinolaisen ruhtinaan toimesta vapaan
kasvatuksen Pugnani’n soitto-oppilaana. Toimittuaan
Torinossa orkesterisoittajana V. teki opettajansa
keralla konserttimatkan 1780 Saksaan ja
Venäjälle sekä senjälkeen Lontooseen ja Pariisiin
(1782), jossa tuli kuningatar Marie Antoinetten
säestäjäksi ja Soubisen herttuan
kapellimestariksi. Julkisen konserttisoiton hän jätti sikseen,
muuttuneena pariisilaisen yleisön tilapäisestä
välinpitämättömyydestä. Toimi senjälkeen
perustamansa it. oopperan johtajana (1789-91), mutta
vallankumouksen vuoksi ei siinä kauvan
menestynyt. Etsittyään toimeentuloaan Lontoossa ja
Hampurissa milloin milläkin lailla V. esiintyi
ohimennen Pariisissa konserttisoittajana (1802 ja
1814) ja siirtyi vihdoin sinne jälleen „suuren
oopperan" johtajaksi (1819-22). Sävelsi 29
viulukonserttoa, 21 jousikvartettia, 21 jousitrioa,
51 viuluduettoa, 18 viulusonaattia y. m. I. K.
Vipera ks. Käärmeet.
Vipu, kiinteän akselin ympäri pyörivä jähmeä
kappale, johon vaikuttaa vastakkaisiin suuntiin
vääntäviä voimia. Edellytetään tapaus, että
voimien suuntaviivat ovat niiden vaikutuspisteiden
kautta akselia, vastaan kohtisuorassa olevassa
samassa tasossa. Akselin ja tason leikkauspistettä
sanotaan tukipisteeksi sekä voimain
suuntaviivojen ja tukipisteiden kohtisuoraa
välimatkaa voimain etäisyydeksi tukipisteestä. V:n
osat luettuna tukipisteestä voimain
vaikutuspis-teisiin sanotaan v:n varsiksi. V. on y k s
i-vartinen tai k a k s i v a r t i n e n sitä mukaa,
ovatko voimain vaikutuspisteet samalla vai eri
o’illa tukipistettä. Jos v:n varret ovat
yhtä-pitkät, on v. tasavartinen (tavallinen
vaaka, ks. Vaaka), muuten e p ä v a r t i n e n
(esim. puntari). Suoraviivainen on v.,
ussa voimain vaikutuspisteet ja tukipiste ovat
samalla suoralla viivalla; kulma-v:n varret
muodostavat kulman keskenään (esim.
kirje-vaaka). V. on tasapainossa, kun voimain
resul-tantin suuntaviiva kulkee tukipisteen läpi. Jotta
tämä tapahtuisi pitää voimain staatillisten
ivääntö-) momenttien tukipisteeseen nähden olla
yhtäsuuret (ks. Momentti). Siitä seuraa, että
pienellä voimalla voidaan pitää paljoa suurempi
voima tasapainossa, jos edellinen pannaan
vaikuttamaan pitemmän v:n varren päähän. V:lla ei
kuitenkaan voiteta työtä yhtä vähän kuin
millään koneella (ks. t.) yleensäkään, sillä kaikkiin
koneisiin nähden pysyy voimassa mekaniikan
kultainen sääntö: minkä voittaa voimassa,
sen menettää nopeudessa. V:uun sovellettuna tämä
periaate tietää, ettei v:lla voida toimitettavan
työn suuruutta vähentää, jos kohtakin sitä
käyttämällä voidaan tulla toimeen voitettavaa
vastustusta pienemmällä voimalla, joka sitten
kuitenkin on vaikuttava samassa suhteessa pitemmän
matkan, kuin sen suuruutta pienennetään, niin
että työn (ks. t.) suuruutta määräävän voiman
ja matkan tulo pysyy muuttumattomana. —
Useampien voimain vaikuttaessa v :uun tämä
pysyy tasapainossa, jos toisaalle päin vääntävien
voimain staatillisten momenttien summa on
yhtäsuuri kuin vastaiseen suuntaan vääntävien
voimain staatillisten momenttien summa. — Kaksi
v:ua tai useammat v:t, jotka päineen liittyvät
ja vaikuttavat toisiinsa, muodostavat
yhdistetyn v:n. — V:uja ovat esim. väkipyörä,
tela-ratas, vaaka ja monenlaiset työkalut. U. S:n.
Vipunen. V:n runon alkumuodossa virsikäs
V:ti poika laatii purtta loitsimalla, uupuu kolmea
sanaa, joita lähtee hakemaan vanhan, ammoin
kuolleen V:n suusta. Kaadettuaan puut hänen
haudaltaan herättää hänet ja saa sanat. V:n
pojan sijalle on sitten tullut Väinämöinen, joka
myöhäisimmässä vienanpuolisessa muodostuksessa
joutuu V:n vatsaan ja rupeaa siellä takomaan
päästäkseen pois; tämä lisäpiirre on lainattu
suomenpuolisesta Kilpakosinnasta, jossa Hiiden
akan vatsaan joutunut Ilmarinen samoin rupeaa
takomaan. V:n nimi on* vielä selittämätön.
Vir-sikkään V:n pojan kertona on luottehikas
Lemminkäinen. Pelkällä V :11a on sekä
kertosanana että etunimenä Antero, mikä
lienee jostakin muusta nimestä tunnetun
mukaiseksi vääntynyt. K. K.
Vipuset, suomenkielisten luonnontutkijani,
alunpitäen fyysikkoj en, yhdistys, jonka
syksyllä 1893 perusti professori G. Melander
muutamien nuorten fyysikkojen avustamana
suomen kielen siihen aikaan kokonaan syrjäytetyn
aseman takia yliopistomme fyysismatemaattisessa
tiedekunnassa suomenkielisen
luonnontieteellisen terminologian kehittämiseksi ja käytäntöön
saattamiseksi. Sittemmin on seura jäsenmäärän
kasvaessa pyrkinyt laajentumaan yhdyssiteeksi
kaikkien suomenkielisten luonnontieteilijäin
välille ja sen ohjelma käsittää kysymyksiä
kaikilta eksaktisten luonnontieteiden aloilta. V. ovat
toimittaneet m. m. saks.-suom. fyysillisen
sanaston (,.Saksalais-suomalainen fysikalinen sanasto",
1909), suomennoksen Poul la Courin fysiikan
historiasta (,,Maailman rakenne ja
luonnonvoimat", 1901-05) sekä viime vuosina panneet alulle
yhteistyön toisten luonnontieteellisten
yhdistysten kanssa suomen kielen vierasperäisten,
luonnontieteiden alaan kuuluvien sanojen
oikeinkirjoituksen vakiinnuttamiseksi. V. V. K.
Vir (lat.), mies.
Viräg, Benedek /viräg bänädäk]
(1754-1830), Horatiuksen henkeen klassillisin
runomuodoin runoileva, ylevämielinen unk. runoilija
(„Unkarin Horatius"), jonka runoista varsinkin
isänmaalliset ovat huomattavia. V:n runot
olivat lentolehtisten kautta jo aikoja olleet yleisöl’e
tuttuja, kun hänen kootut runonsa, ,,V. B. podtai
munkaji", ensi kerran ilmestyivät 1799 (uusi
laitos 1822; 3:s, Toldyn toimittama täydellisempi
laitos 1863). V:n muusta tuotannosta ansaitsevat
erikoisen maininnan erinomainen, täydellinen
Horatiuksen käännös sekä (Mohäcsin taisteluun asti
ulottuva) Unkarin historia „Magyar szäzadok" T
(1808, uusi pain. 1811), IT (1816)’ja (Toldyn
julkaisema) III (1863). Y. W.
Virala, maatila Janakkalan pitäjässä; 9 km
Turengin asemalta ja 15 km Hämeenlinnasta
etelään. V. on pinta-alaltaan 4 Vs manttaalia,
2,500 ha. Sen omisti vapaaherra Hans Gustaf
Boije v:een 1905, jolloin se siirtyi Nääs Sprit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
