Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Virolaiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1337
Virolaiset.
1343
soen muutamia varsin huomattavia
skandinaavi-laisia piirteitä.
Kansatieteellisesti tärkeimmät
alueet ovat: saaret, länsipuolinen rannikko,
paikoittain Viljannin maakunta sekä idässä
setu-kaisalue Petserin seudulla. Kansatieteellisesti
mielenkiintoisimmat esineet ovat naisten puvut,
paidat, esiliinat, huivit, sukat, hansikkaat sekä
erittäin vyöt. Ne kiinnittävät huomiota
erikoisilla, usein hyvin alkuperäisillä ja
vanhanaikui-silla puna- ja sinivärisillä koristuksillaan, joissa
vallitsee enimmäkseen vanha geometrinen
koristustapa. Värit koristuksissa ovat aistikkaita
sekä kauniita, kuten koristukset itse
yksityis-seikoissa, mutta välistä saattaa
kokonaisvaikutus tuntua hiukan groteskilta ja liioitellulta.
Lukuisista koristetuista puuesineistä ansaitsevat
huomiota länkipuut, kurikat ja erittäinkin
hää-kannut runsaine, usein eriskummaisine
koristuk-sineen. Etupäässä ne ovat kotoisin saaristosta
sekä rannikkoalueelta. Virolainen kansallispuku,
joka on vaihdellut pitäjittäin, on nykyään miltei
kokonaan hävinnyt käytännöstä. Naispukua
käytetään vielä nytkin setukaisten keskuudessa ja
osittain saaristossa.
Historia. Itämeren-maakuntiin ovat v.
asettuneet luultavasti ajanlaskumme ensi
vuosisadoilla, toisten mukaan ennen 4:tä vuosis.,
toisten mukaan 6:nnella tahi 7:nnellä vuosis. Joka
tapauksessa lienee ero muista
itämerensuomalaisista tapahtunut myöhäisintään v:n 500
paikkeilla j. Kr., sillä jo 800-luvulla v.
esiintyvät Itämeren-maakuntain vakinaisena kansana.
V:n siirtyminen Itämeren-maakuntiin lienee
tapahtunut Peipsen-järven pohjoispuolitse,
pitkin järven rantaa, jokia ja merenrannikkoa.
Maahan siirtymisen aikana, joka- otaksuttavasti
tapahtui vähitellen, v. kai tapasivat maassa
vierasta kansaa. Lännessä sekä pohjoisessa tämä
lienee ollut sukua skandinaavilaisille, etelässä
kenties liettualaisille. Todenmukaisesti tämä
vieras aines sulautui tulokkaihin. Uudessa
kotimaassaan v. joutuivat pohjoismaiseen
kulttuuripiiriin ja omaksuivat aikaa voittaen sen
sivistys-muodon, joka oli vallitsevana pohjoismaissa
viikinkiajalla. Varhain, todistettavasti jo
ennenkuin v:n 800 paikkeilla alkoivat
skandinaavi-laisten retkeilyt länteen päin, oli vilkas liike
vallinnut Itämeren läntisten ja itäisten
rannikkojen välillä. Se oli sekä sodan- että
kaupankäyntiä, ja siihen lienevät muinaiset v:kin
varhain alkaneet ottaa osaa. Toiselta puolen lienee
jatkunut muinainen liikenne ja kaupankäynti
idänpuolisten maiden kanssa. Sen todistaa
parai-ten suuri määrä rahalöytöjä 7:nneltä, 9:uneltä
ja 10:nneltä vuosis. V:n 1000 tienoissa, kun v.
jo selvästi esiintyvät historiallisessa valossa, he
ovat merillä peljättyä sotaista kansaa. Siitä
ajasta lähtien tavataan ensimäiset varmemmat
historialliset tiedot v:sta.
V:n vanha valtiollinen järjestys perustui
heimovaltaan. Koko maa jakautui pienempiin
alueisiin, kihlakuntiin linnoineen, jotka
saattoivat tarpeen vaatiessa liittoutua isommiksi
liittokunniksi. Kihlakunnan mahtivaltaa edusti
vanhin, usein miltei ruhtinaan arvoinen, joka
oli samalla sotapäällikkönä, tuomarina ja
luultavasti uhripappinakin. Varakkaammat
muodostivat alun jonkinlaiseen ylimystöön; kan-
san suuren vapaan enemmistön ohella oli
orjiakin, joita saatiin etupäässä lukuisissa sodissa.
Jo ennen v:ta 1000 alkavat idästä päin venä
Iäisten ryöstöretket Viroon. V. 1030 kerrotaan
Venäjän ruhtinaan Jaroslavin tehneen retken
Itä-Viroon ja perustaneen Jurjev nimisen
kaupungin, luultavasti nyk. Tarton paikalle. Mutta
venäläisten toimeenpanemilla retkillä ei ollut sen
suurempaa merkitystä. Ja samanlaisia retkiä
tekivät v:kin vuorostaan venäläisten läntisille
alueille. Izjaslavin, Jaroslavin pojan, aikana
kostivat v. entiset väkivallantyöt ryöstämällä
Novgorodin ja Pihkovan alueita. Ja v:n mahtia
eivät masentaneet venäläisten uudistamat
hävi-tysretket vv. 1054 ja 1060. V. 1061 koettivat
v. ottaa väkirynnäköllä Pihkovan. Näihin
tapahtumiin lienevät ottaneet osaa etupäässä Ugannin
1. Tarton ja Viron puoliset v. Vasta seur. vuosis.
yrittävät venäläiset Novgorodista käsin saada
suurempaa vaikutusta Viron asioihin. V. 1116
valloitti Novgorodin ruhtinas Mstislav Otepään
Etelä-Virossa, vieden mukanaan paljon vankeja.
Mutta tälläkään retkellä ei ollut sen suurempaa
tehoa, sillä 1130 täytyi Novgorodin, Pihkovan.
Polotskin ja Smolenskin ruhtinaiden toistaa
sotaretki, alistaakseen kaakkoiset v. kuuliaisuuteen.
V. 1132 kävivät venäläiset ryöstämässä Vaiga
nimisessä maakunnassa pohjoispuolella Ema
jokea. Mutta he kärsivät silloin perinpohjaisen
tappion. Ja vaikka sitten venäläisten taholta
kostoretki uudistettiin 1134, jolloin Novgorodin
ruhtinaan sanotaan ottaneen Tarton linnan, niin
ei tätäkään sotaretkeä seurannut sen
tärkeämmät tapaukset. Sen jälkeen venäläiset
kronikoit-sijat eivät pitkään aikaan kerro mitään v:sta.
Nähtävästi oli tapahtunut molemminpuolisissa
suhteissa suuri muutos. V. olivat tulleet
täydellisesti vapaiksi.
Samoihin aikoihin kuin venäläisten ja v:n
retkeilyt vuorotellen tapahtuivat idässä, jatkuivat
rauhaisat ja sotaisat suhteet Länsi-Viron ja
Skandinaavian välillä. N. s. viikinkiretket
olivat vilkkaat erittäinkin ll:nnellä ja 12:nnella
vuosis. Näistä sotaisista seikkailuista Viron
puolella tietävät kertoa useat skandinaavilaiset
hautakirjoitukset. Vilkasta kaupankäyntiä
länsimaiden kanssa todistavat niinikään vanhat
anglosaksilaiset ja saksalaiset rahat (10:nneltä
ja ll:nneltä vuosis.), joita runsaasti on löydetty
Virosta. Varmaankaan eivät paljoa myöhemmin,
kuin ruots. viikinkiretket olivat alkaneet, liene
tapahtuneet länsi-v:n samanlaiset retket
läntisiin naapurimaihin. Ne ovat todistettavasti
olleet parhaimmillaan ll:nnellä vuosis. ja
jatkuivat yhä 13:nnelle vuosis. asti.
12:nnen vuosis. loppupuoliskolta alkaa taas
kuulua itä-v:n suhteista venäläisiin. V. 1177 teki
koko Viro suuren hävitysretken Pihkovan
maakuntaan. Ja 3 v. myöhemmin kävivät
venäläiset vuorostaan ryöstämässä Virossa suurella
sotajoukolla, joka nousi 20,000 mieheen ja jota johti
Novgorodin ruhtinas Mstislav. Samanlaisia
ryöstöretkiä jatkettiin venäläisten taholta
sittemminkin, kun etelästä päin Itämeren-maakuntiin
oli ilmestynyt uusia valloittajia, saksalaisia.
Saksalaisvallan aika. V:n
omin-takeisessa kulttuurikehityksessä tapahtui jyrkkä
muutos 13:nnen vuosis. alkupuolella, kun
saksalaiset kauppiaat ja ristiretkeläiset, asetuttuaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
